Missä, hän kysyi itseltään, oli tämä muunnelma hänen minästään? Mikä rohkeuden puute johti siihen, että hän oli vuodesta toiseen aina vain vatsakkaampi ja huonoryhtisempi, varsinainen kävelevä anteeksipyyntö? Miksi hän ei onnistunut hoitamaan itseään kuntoon, saamaan asennetta kohdalleen, purjehtimaan huolettomasti klubeille mustassa liskonnahkapuvussa, jonka takista on toinen hiha leikattu irti?

Just joo, muru, tämä on siipi ja minä olen puoliksi enkeli, mutta takaan että se toinen puoli on pelkkää paholaista.

Tässä vielä yksi viime vuonna luettuja kirjoja. Luin Michael Cunninghamin Villijoutsenet ja muita kertomuksia jouluaattoaamuna samalla kun hämmentelin riisipuuroa. Tuli muuten satuja lukemalla satumaisen samettisin puuro ikinä! Michael Cunninghamin Lumikuningatar (2014) oli minulle aikoinaan pettymys ja melkein esti minua tarttumasta tähän uutuuteen. Onneksi kuitenkin tartuin. Villijoutsenet ja muita kertomuksia laittaa tutut sadut mainion vinksahtaneella tavalla uusiksi ja yrittää vastata kysymykseen, mitä saduissa tapahtuu onnellisen lopun jälkeen. Kun prinssi ja prinsessa saavat viimein toisensa, onko loppuelämä tosiaan yhtä ruusuilla tanssimista? Mitä tapahtuu, kun lumous särkyy? Cunninghmanin käsittely on pessimististä ja synkkääkin, mutta musta huumori on purevaa ja näissä aikuisten saduissa voi nähdä teräviä huomioita nykypäivän meiningistä.

Kirja sisältää 11 tarinaa, joissa uuden tulkinnan saavat mm. Lumikki, Tähkäpää, Kaunotar ja Hirviö, Hannu ja Kerttu, Jaakko ja pavunvarsi, Tittelintuure, Tinasotamies ja tuo nimikkosatu Villijoutsenet. Alussa poimimani lainaus on juuri tuosta nimikkosadusta, jossa muotopuoleksi jäänyt joutsenprinssi yrittää huonolla menestyksellä sopeutua elämään yhteiskunnassa ikuisesti erilaiseksi tuomittuna. Miespolo tunnistaa, että erilaisuus voisi olla myös vahvuus, mutta ei pysty nousemaan oman elämänsä herraksi lukuisista yrityksistä huolimatta. Iltaisin hän roikkuu kaupungin laitapuolen baarissa, jonka asiakkaaksi huolitaan ihmisiä, jotka ovat vapautuneet kirouksestaan vain osittain tai ei ollenkaan. Siellä hän joskus tuntee olevansa onnekas, seurassaan mm. kruunupäinen sammakko, joka ei osaa aidosti rakastaa yhtäkään naista, joka haluaisi suudella ja rikkoa lumouksen.

Samaisessa baarissa voisi hyvin hengata myös muita kirjan tarinoiden kummajaisia ja satumaiseen elämäänsä pettyneitä. Tähkäpäälle valkenee, että prinssi taisikin olla enemmän lumoutunut hänen kutreistaan kuin hänestä itsestään. Mukautuvaisena hän kuitenkin ylläpitää miehensä fetissiä ja säilyttää irtileikattua lettiään yöpöydän laatikossa miestään varten. Lumikin taas on leikittävä prinssinsä mieliksi roolileikkiä, jossa he yhä uudestaan näyttelevät kohtauksen ennen lumouksen särkenyttä suudelmaa – kun kaikki oli vielä täydellistä. Kaunottarella taas herää epäilyksiä, että hirviö oli ihan hyvässä tarkoituksessa lumottu hirviöksi – todellinen hirviö kun paljastuu vasta hirviön muututtua takaisin prinssiksi.

Näiden satujen maailmankuva ei ole myönteisimmästä päästä eikä näitä kannata lukea ääneen lapsille. Groteskeimmasta päästä on tarina Vanha hullu eukko, jossa seksikkäät ja ahneet psykopaattisisarukset Hannu ja Kerttu tuhoavat syömällä yksinäisen eukon kodin ja päälle päätteeksi työntävät tämän uuniin. Saamme myös tutustua eukon hurjaan menneisyyteen. Tarinassa Apinan käpälä vanhemmat saavat julmalla tavalla kokea, millaista elämä on kun saa kolme toivomusta ja käyttää ne väärin.

Vaikka sadut ovat voittopuolisesti mollin puolella, nokkela huumori saa ne soimaan myös duurissa. Sadut on kuvitettu upeilla mustavalkokuvilla, jotka on tehnyt palkittu japanilainen taiteilija Yuko Shimizu. Hotkaisin tarinat tosiaan puuron keiton lomassa, mutta suosittelen lukemaan rauhallisemmassa tahdissa, vaikka iltasatuna yksi kerrallaan.

Michael Cunningham: Villijoutsenet ja muita kertomuksia
A Wild Swan and Other Tales (2015), suom. Kristiina Drews
Gummerus 2016
Kirjastolaina

Satujen lumoissa ovat olleet myös mm.:
Kirja vieköön!
Lukujonossa
Sinisen linnan kirjasto
Mummo matkalla
Karvakasan alta löytyi kirja
Kirjahilla
Hurja hassu lukija
Tuijata. Kulttuuripohdintoja

#novellihaaste
11 novellia

Tietoa kirjoittajasta

Kirjaluotsi on valmentaja ja viestijä, joka hengittää kirjallisuutta ja uskoo kaikenlaisten kirjojen ja tarinoiden elämänlaatua parantavaan voimaan. Kirjaluotsi kuvaa omia kokemuksiaan mieltä avartaneista tarinoista.

4 Kommenttia

  1. riitta k says:

    06/01/17 @ 07:01 

    Juurikin näin – vinksahtaneita & teräviä, vaikkakin synkän pessimistisiä huomioita nykypäivän menosta! Pidin. Hyvä suositus – lukea yksi satu illassa.

    Vastaa
    • Kirjaluotsi says:

      06/01/17 @ 16:43 

      Kunpa osaisin joskus noudattaa omia suosituksiani. Aina tulee hotkittua yhteen menoon, kun kannattaisi nautiskella rauhassa. No onneksi kirjat ei sentään lihota 😉

      Vastaa
  2. Krista / Lukutoukan kulttuuriblogi says:

    06/01/17 @ 07:09 

    Minä luin hiljattain Cunninghamin Tunnit ja ihastuin kirjaan kovasti. Olen hieman novellikammoinen joten en ole oikein edes huomioinut tätä kirjaa, mutta kuulostaa kyllä kiinnostavalta. Kiitos vinkistä! <3

    Vastaa
    • Kirjaluotsi says:

      06/01/17 @ 16:45 

      Tämä sopii oikein hyvin novellikammoiselle. Sadut ovat nopealukuisia ja mukaansa tempaavia. Mukava tapa osallistua vaikka novellihaasteeseen 🙂

      Vastaa