Bertta, Pipana ja Papu seisoivat vuoren kokoisen ruumiin vieressä, kun Heikki tutki sen käsivartta suurennuslasin avulla. Ruumis makasi ohuen patjan päällä jokseenkin hiljaa. Sen päässä oli hiukan nuhruinen valkoinen lakki, josta roikkui musta pitkä tupsu. Jalassaan sillä oli merkkejä täynnä olevat haalarit, mutta haalareiden yläosa oli solmittu hihoista yhteen lantiolle. Miehellä oli avonainen beige takki […]

Taivas alkoi tummua ja yhtäkkiä korvia vihlova huuto puhkaisi ilman. Puiden oksat säikähtivät kohti taivaankantta ja lumi tippui humahtaen maahan. Minä pyristelin takaisin itseeni. Huuto kiiri pitkin maanpintaa ylös puiden rungoille, rouhi ne kaarnasta paljaiksi, katkaisi oksat ja kuristi latvoille laskeutuneet linnut hengiltä. Ne tippuivat hangelle kuin mustuneet omenat, whump, whump. Ääni tuntui kumpuavan jostain […]

”Tämä tarina alkaa pihajuhlista”, Clementine sanoi. Mikrofoni voimisti ja silotti hänen äänensä, teki sen arvovaltaisemmaksi, aivan kuin sitä olisi jotenkin käsitelty. ”Tavallisten naapurusten pihajuhlista tavallisella pihalla.” Liane Moriarty on australialainen kirjailija, jonka kirjat sopivat genreen ”mom-lit”. Mom-lit on chick-litin hieman kypsytetty muoto, joka puhuttelee erityisesti äitiyden huippu- ja niitä vähemmän huippuja hetkiä kokeneita lukijoita. Moriartyn kirjat ovatkin viihdyttäneet lukijoita […]

Ymmärsin, etten ehkä voi muuttaa koko maailmaa, mutta pystyisin muuttamaan yhden ihmisen maailman. Se oli hieno, suomalainen ajatus. Kylliksi muttei liikaa. Ehkä muuttaisinkin kahta maailmaa, myös omaani! Olin kaivannut jonkinlaista projektia siitä saakka kun kaikki meni sekavaksi. Ehkä olin itsekin eräänlainen oman elämäni pakolainen. Oikein odotin pääseväni kertomaan tästä Pirjolle. Tämän vuoden Kirjan ja ruusun […]

Lila katsoi minua silmät viiruina. Näin, että hän huomasi sarkasmini, ystävällisen neuvoni taakse kätkeytyvän kaunan ja halveksunnan. Hän huomasi myös, että Nino nosti yhtäkkiä päänsä ja avasi suunsa kuin sanoakseen jotakin mutta muutti mielensä välttääkseen riitaa. Hän vastasi: ”Valheet olivat tarpeen, jotta en päässyt hengestäni. Mutta nyt minä mieluummin vaikka kuolen kuin jatkan tällä tavalla.” […]

Joka aamu Amanda muisti ensimmäiseksi että Sofia oli sanonut: kukaan ei pääse täältä koskaan pois. Mutta tieto ei mennyt perille asti. Se oli kilpistynyt kovaan kiiltävään kerrokseen, joka suojasi hänen mesiäistään. Silkkinauhan jälkeen aamut alkoivat taas antaa Amandalle lupauksiaan, kuten ne olivat aina ennenkin tehneet. Mitä lupauksia? Ei hän tiennyt; hän ei ollut koskaan ennenkään […]

Olen tänä vuonna osallistunut ja osallistumassa niin moniin haasteisiin, että ajattelin ensin jättää tämän Sivumennen-podcastin tammikuussa käynnistämän Hyllynlämmittäjä-haasteen väliin. Kirjahyllyä siivotessa tuli kuitenkin niin monta lukematonta helmeä vastaan, että päätin vielä hypätä mukaan. Haasteen tarkoituksenahan on lukea tämän vuoden aikana 12 omasta hyllystä löytyvää kirjaa, jotka ovat syystä tai toisesta jääneet lukematta. Onhan tässä vielä yli […]

”Jude”, Harold sanoo hänelle hiljaa. ”Voi sinua. Voi minun pikku kullanmuruani.” Ja silloin hän alkaa itkeä, sillä kukaan ei ole koskaan sanonut häntä kullanmuruksi, ei veli Luken jälkeen. Joskus Willem oli yrittänyt  – sanoa häntä kullanmuruksi, mussukaksi – mutta hän oli käskenyt lopettaa, sillä hellittelysana oli hänelle saastainen, se oli rappion ja turmeluksen sana. ”Minun […]

Effian ensimmäisen linnoituksessa viettämän päivän jälkeen James ei ollut puhunut Effialle kertaakaan orjista, joita vankityrmissä pidettiin, mutta hän puhui usein villieläimistä. Ašantit möivät valkoisille eniten niitä. Villieläimiä. Apinoita ja simpansseja, joskus jopa leopardeja. Lintuja – esimerkiksi kruunukurkia ja papukaijoja, joita Effia ja Fiifi olivat yrittäneet lapsina usein pyydystää. He olivat kuljeskelleet metsissä ja etsineet poikkeuksellista […]

ASIAKAS: Luin erään kirjan 60-luvulla. En muista kirjailijaa enkä kirjan nimeä. Mutta kirja oli vihreä ja se sai minut nauramaan. Tiedättekö, mistä kirjasta puhun? ♦ ASIAKAS: Löytyykö teiltä kirjaa nimeltä Sovitus? Mutta ei elokuvakannella. Aina kun näen Keira Knightleyn kaulan, minun tekee mieli hakata asioita. ♦ ASIAKAS: Hei, onko teillä täällä uusia kirjoja lainkaan? KAUPPIAS: […]

Näiden lämpöisten elävien seinien ulkopuolella hyytävä tarina hivuttautuu kohti hirvittävää päätöstään. Keskikesän pilvet ovat paksuja, ei kuuta, ei tuulenhenkäystäkään. Äitini ja setäni sen sijaan piiskaavat puheillaan käyntiin todellista talven puhuria. Jälleen uudesta pullosta vedetään korkki, ja sen jälkeen, aivan liian pian, vielä yhdestä. Huuhtoudun syvälle juopumuksen virtaan, aistit sumentavat heidän sanansa mutta sen verran niistä […]