En pelännyt aborttia lainkaan. Se tuntui, jos nyt ei helpolta, niin ainakin mahdolliselta, eikä vaatinut erityistä urheutta. Se oli arkinen vastoinkäyminen. Oli vain kuljettava polkua, jota iso liuta naisia oli kulkenut jo ennen minua. Olin teini-iästä lähtien kuullut aborttitarinoita, lukenut niitä romaaneista, napannut kulmakunnan juoruista ja supinoista. Olin muodostanut hataran mielikuvan abortintekokeinoista, sukkapuikoista, persiljanvarresta, saippuaveden ruiskuttamisesta, ratsastuksesta – paras vaihtoehto oli etsiä ”puoskariksi” kutsuttu lääkäri tai somasti ”enkelintekijäksi” nimitetty nainen, ja se oli kallista lystiä, vaikka ei minulla ollut hajuakaan hintaluokasta. Muuan eronnut nainen oli edellisvuonna sanonut minulle, että hänen sikiönsä oli lähdettänyt eräs lääkäri Strasbourgissa, mutta nainen oli kertonut vain että se ”sattui niin kamalasti että takerruin lavuaarin reunaan”. Olin valmis takertumaan lavuaarin reunaan. En ajatellut, että siihen voisi kuolla.

Annie Ernaux: Tapaus

Tapaus on lyhyt muistelmateos nobelisti Annie Ernauxilta, joka alun perin julkaistiin vuonna 2000 hänen ollessaan 60-vuotias. Nyt se on saatu suomeksi Lotta Toivasen suomentamana. Ernaux tutkii teoksessaan keskeistä tapahtumaa omassa elämässään: 1960-luvun alussa tehtyä aborttia, joka oli tuolloin Ranskassa laitonta. Samalla hän pyrkii kuvailemaan sanoin sitä, mikä on sanoin kuvaamatonta. Tapaus kertoo kolmen kuukauden jaksosta nuoren Annien elämässä vuonna 1963, jolloin hän oli 23-vuotias ja asui opiskelijakämpässä Rouenissa. Lyhyt suhde opiskelijakaverin kanssa päättyy ei-toivottuun raskauteen ja alkaa epätoivoinen etsintä ongelman ratkaisemiseksi. Lääkäreistä ei ole apua, päinvastoin. Lopulta ystävä neuvoo naisen, joka suostuu tekemään raskaudenkeskeytyksen. Siitä vasta haasteet alkavatkin.

Toisessa aikatasossa Ernaux käsittelee muistia ja yrittää vuodesta 1999 käsin tavoittaa niitä tilanteita ja tuntemuksia, joita kävi läpi kolmekymmentä vuotta aiemmin. Ernaux kohtaa henkilökohtaiset muistonsa arvokkuudella ja avoimuudella, analysoiden, miten 60-luvun kieltokäytäntö ei suinkaan vähentänyt abortteja, vaan teki niistä vaarallisempia ja loi sosiaalisen stigman, joka kasvatti häpeää ja eristämistä jo valmiiksi kärsivien ja peloissaan olevien naisten keskuudessa. Sama stigma, ellei pahempikin, liitettiin yksinhuoltajaäiteihin. Raskaaksi tulleella aviottomalla naisella ei siis ollut kuin huonoja vaihtoehtoja valittavanaan.

Vaikka Ernaux kirjoittaakin, että hänen täytyi tapausta kuvatessaan vastustaa kiusausta antautua suuttumuksesta ja tuskasta kumpuavaan lyyrisyyteen, lukija kulkee silti mukana pelon ja häpeän tunnetiloissa, jotka kiistattomasti ympäröivät häntä tuolloin. Tämä on nopeasti luettava teos, ja vaikka se on lyhyt sivumäärältään – vain 87 sivua – se on syvyydeltään ja vaikutukseltaan valtava. Vaikuttavuus kumpuaa juurikin siitä vastaansanomattomasta konkretiasta, arkisesti ja lakonisesti kuvatusta tapahtumien ketjusta, jota abortin teettäminen tuohon aikaan on vaatinut. Ernaux ei peittele eikä käännä katsetta. Hän ei kaihda myöskään itse aborttitilanteen suoraa kuvausta, harvoin missään kirjoissa sitä näin suoraan kuvaillaan.

Ernaux vieraili toukokuussa Helsinki Lit -tapahtumassa, jossa esiintyi myös Ranskan uuden sukupolven kirjailijalahjakkuus Édouard Louis. Ernaux’n ja Louis’n teoksissa onkin paljon yhtäläisyyksiä. Molemmat kirjoittavat vahvasti omasta kokemusmaailmasta käsin, ravistelevat yhteiskunnallisia rakenteita ja pohtivat niiden vaikutuksia yksilöihin. Molemmat kirjailijat myös haastavat lukijoitaan pohtimaan yhteiskunnallisia kysymyksiä ja herättävät keskustelua aiheista, jotka ovat usein tabuja. Olen vahvasti sitä mieltä, että nykyisessä maailmanlaajuisessa tilanteessa, jossa konservatiiviset hallitukset pyrkivät yhä enemmän rajoittamaan naisen oikeutta aborttiin, on äärimmäisen tärkeää lukea tämä romaani. Tärkeän aiheensa lisäksi se on yksinkertaisesti upeaa kirjallisuutta. Tapaus suorastaan.

Annie Ernaux:
Tapaus
L’événement (2000),
suom. Lotta Toivanen
Gummerus 2023

Muissa blogeissa:
Helmi Kekkonen
Kirsin Book Club
Mitä luimme kerran

Sinua voisi myös kiinnostaa

Anthony Passeron: Tartunta

Annie Ernaux: Nuori mies

Elisa Shua Dusapin: Sokcho talvella

Brigitte Giraud: Vivre vite

Édouard Louis: Naisen taistelut ja muodonmuutokset

Tove Ditlevsen: Aikuisuus

Deborah Levy: Omistuskirjoituksia

Lucia Berlin: Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia

Seuraa Kirjaluotsia

1960-luku abortti Annie Ernaux häpeä muistelmat muistot naisen asema Nobel Ranska Tapaus