This is the only reality: the atoms of each of us come together for a brief while here and now, the pump and flicker of our hearts dancing our bodies and our brains on the surface of our broken planet in this moment. Everything everywhere is already real, the beating of the squirrel’s heart and the growing of the grass, the grapes I am about to pick and eat, to burst sun-warm and still ripening between my teeth and tongue, the ache in my back from sitting here too long and the cool water that will soon lick my hot skin; food and water, pain and comfort, what mattered at the beginning of life and the world also what matters at the end, and you, real wherever you are, real in your body, however it is, all of it happening this moment, life.
– Sarah Moss: Ripeness

Sarah Moss on englantilainen kirjailija, jonka kirjoihin joskus sattumalta törmäsin ja päätä pahkaa ihastuin. Valitettavasti yhtään hänen teoksiaan ei ole suomennettu, vaikka hän kuuluu niihin nykykirjailijoihin, jotka kirjoittavat hiljaista mutta järkähtämätöntä proosaa – sellaista, joka ei huuda, mutta jää soimaan. Uusin romaani Ripeness seuraa Edith-nimistä naista kahdessa aikatasossa: nuorena opiskelijana 1960-luvun Italiassa ja yli seitsemänkymppisenä nykyajan Irlannin maaseudulla. Kahden näkökulman vuorottelu – nuoren Edithin minäkerronta kirjeissä siskon lapselle ja vanhemman Edithin kolmannessa persoonassa kuvattu nykyisyys – tuo tarinaan sekä intiimiyttä että etäisyyttä, muistojen pehmeyttä ja nykyhetken jännitettä.
Italiassa Edith on alun perin äitinsä asialla: hänen isosiskonsa Lydia, lahjakas mutta levoton balettitanssija, on viimeisillään raskaana. Tehtävänä on tukea Lydiaa synnytyksessä ja pitää huolta siitä, että lapsi annetaan adoptioon, kuten perheessä on päätetty. Tehtävä on epäkiitollinen ja tunteita herättävä, ja vaikka Edith yrittää pitää etäisyyttä, hän alkaa vähitellen kiintyä siskonsa lapseen ja kyseenalaistaa asetetun roolinsa.
Nykyhetkessä Edith asuu Irlannin länsirannikolla, viettäen hiljaista elämää eläkeläisenä. Hänen paras ystävänsä Méabh saa yllättäen puhelun amerikkalaiselta mieheltä, joka väittää olevansa tämän veli – lapsi, joka annettiin adoptioon Méabhin äidin ollessa teini-ikäinen. Méabh pyytää Edithin tuekseen, kun mies tulee tapaamaan heitä. Tämä kohtaaminen, ladattu epävarmuudella ja piilotetulla toiveella, saa Edithin palaamaan vuosikymmenten taakse omaan kesäänsä Italiassa ja siskonpoikaan, jonka kohtalo jäi auki.
Ripeness ei kuitenkaan jää pelkäksi yksityisen menetyksen ja muiston kuvaukseksi. Romaani avautuu taitavasti ajankohtaisiin teemoihin, erityisesti siirtolaisuuteen ja pakolaisuuteen. Edithin oma tausta – juutalainen äiti, joka pakeni Keski-Euroopasta toisen maailmansodan aikaan – tuo tarinaan historiallisen syvyyden. Samalla nykypäivän Irlannissa kohdataan uusia muuttoliikkeen muotoja: Méabh suhtautuu empaattisesti ukrainalaisiin pakolaisiin mutta on kärsimätön Afrikasta tulleita kohtaan. Moss ei tarjoa vastauksia, vaan näyttää ristiriidat ja hiljaiset ennakkoluulot, jotka lymyävät hyväntahtoisuudenkin taustalla.
Moss kuvaa näitä rinnakkaisia tarinoita rauhallisesti mutta tarkasti, kuljettaen lukijaa muistojen ja nykyhetken välillä ilman suuria eleitä. Kieli on huolellista, aistillista ja harkittua. Pienet yksityiskohdat – appelsiinin tuoksu, vanhan talon kiviseinät, irlantilaisen vuonon yllä leijuva sumu – jäävät mieleen. Kerronnassa on samaan aikaan levollisuutta ja tarkkanäköisyyttä, joka muistuttaa jollain tapaa Elizabeth Stroutia, mutta Mossin ääni on täysin oma.
Ripeness ei ole juonivetoinen romaani, mutta se tarjoaa paljon niille, jotka arvostavat ihmismielen hienovaraisia liikahduksia ja ajan kerrostumia. Se tutkii vanhemmuutta, sisaruutta, valintoja ja niiden seuraamuksia – ja sitä, mitä tapahtuu, kun menneisyys kolkuttaa vuosikymmenten jälkeen, ei vastauksia vaatien, vaan hiljaa odottaen. Kypsyys, kuten romaanin nimikin vihjaa, ei aina ole tietoa tai hallintaa – joskus se on pelkästään valmiutta kohdata.
Helmet-lukuhaaste 2025:
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 8 – Kirjan kannen pääväri on vihreä tai kirjan nimessä on sana vihreä.
#naistenviikko2025 1960-luku äänikirja adoptio englanninkielinen helmet2025 helmethaaste Italia pakolaisuus Ripeness Sarah Moss siirtolaisuus
Kiinnostavaa! Paljon olisi kiinnostavaa suomennettavaa.
Tutkin juuri, että Susan Orleaniakaan ei ole suomennettu. Häneltä tulee
lokakuussa uusi kirja Joyride. Pidin paljon Adaptation elokuvasta, joka perustuu hänen kirjaansa The Orchid Thief… Myös the Library Book kiinnostaisi, mutta mahdanko lukea alkukielellä…
Kiitos Moss-esittelystä!