menu Menu
Donal Ryan: Strange Flowers
Irlanti, Penguin Audio, Ryan Donal, Ulkomainen kaunokirjallisuus 22/02/2023 2 kommenttia
Kevin Barry: Night Boat to Tangier Edellinen Anna Englund: Lautapalttoo Seuraava

It went around the village quickly. No one really knew what to do or say. Still, Kit and Paddy were kept busy with the visitors those first few days. People climbed the lane up from the main road in twos and threes and walked the fields down from Jamestown and Bunnacree to sympathize and speculate and reassure. Kindnesses were carried from distant hills and up from the lakeshore and laid at their door; novenas were pledged and envelopes containing handwritten petitions to Christ and to various saints, with clear instructions on timing and frequency of incantation, were left on the countertop propped against bottles or crockery the way they’d be seen. NEVER KNOWN TO FAIL was printed large on the outside of one of the envelopes and Kit folded that one away into her apron and she patted it now and then to be sure it was still there.

Things were gone funny lately, people said over and over; the world was changing fast. Everything was gone to pot. All that new talk and people’s hearts and heads being turned, and the way they dressed now and the terrible music. And wars going on everywhere. Vietnam and the Middle East and only up the road in the godforsaken North. Young people were being given terrible notions and the world was a fearful place. People living together and having children before they were married at all and married people roaring for divorces and birth control, whatever the hell that was, and every kind of carry-on you could think of and plenty more you couldn’t. But Moll had sense. She’d turn up, as sure as God. She’d land back any day. And Paddy and Kit stayed composed through all the talk and the heavy silences, and they turned deaf ears to the things that were whispered that they weren’t meant to hear, and they were grateful to their neighbours for the help.

Donal Ryan: Strange Flowers

Sisältää mainoslinkkejä, mainoslinkit merkitty *-merkillä.

Donal Ryan on yksi Irlannin suosituimmista nykykirjailijoista. Kaikki hänen teoksensa – kuusi romaania ja yksi novellikokoelma – ovat olleet myyntimenestyksiä ja saaneet monia palkintoja ja ehdokkuuksia. Luin syksyllä hänen uusimman romaaninsa The Queen of Dirt Island, josta pidin kovasti, mutta josta en ehtinyt blogiin kirjoittaa. Nyt tutustuin hänen sitä edelliseen romaaniinsa Strange Flowers, joka sai vuonna 2020 Irish Book Awards -kirjallisuuspalkinnon vuoden parhaana romaanina. Vasta nyt luettuani kaksi Ryanin kirjaa, etsin hänestä lisätietoja ja hämmästyin. Koska Donal ei etunimenä herätä mitään mielikuvia, olin koko ajan ajatellut hänet naisena. Kyseessä on kuitenkin “Irlannin kirjallisuuden uuden aallon kuningas”, kuten kirjailijakollega Sebastian Barry on häntä kuvannut. Ehkä hämmennykseni kumpuaa siitä, että molemmissa romaaneissa Ryan painottaa juuri naisten tarinoita ja kuvaa heitä niin suurella herkkyydellä. Siinä hän muistuttaa maanmiestään Colm Tóibínia. Aikamoisia tunteiden tulkkeja nämä irlantilaismiehet.

Romaani sijoittuu 70-luvun Tipperaryyn, josta myös kirjailija itse on kotoisin. Siellä pienessä Knockagownyn kylässä, irlantilaisen vihreyden keskellä, Kit ja Paddy Gladney asuttavat pientä mökkiään. Heitä on kohdannut suuri suru, sillä heidän 20-vuotias tyttärensä Moll on kadonnut. Pikkukylän asukkaat ryntäävät tarjoamaan tukeaan ja rukouksiaan, mutta myös juorut leviävät pitkin maita ja mantuja. Sitten viisi vuotta myöhemmin Moll yhtäkkiä kävelee pihaportista sisään ja mullistaa vanhempiensa elämän uudella tavalla. Aluksi vanhemmat ovat onnesta mykkiä saadessaan tyttärensä takaisin, mutta huomaavat pian, että tytär on jollain tapaa muuttunut. On asioita, joista Moll ei suostu puhumaan eivätkä vanhemmat ainakaan uskalla kysyä, miksi hän viisi vuotta sitten jätti heidät sanaakaan sanomatta.

Moll ei pysty kauaa pitämään salassa tekemisiään, sillä ne seuraavat perässä Lontoosta, jossa hän on viimeiset viisi vuotta elänyt. Häntä saapuu etsimään mies, joka väittää olevansa hänen aviomiehensä. Kit ja Paddy saavat hämmästyä kerta toisensa jälkeen: Alexander on musta ja pariskunnalla on yhteinen poika, Joshua, joka taas on vaalea kuten äitinsä. Alexander selvästi rakastaa Mollia ja poikaa, mutta Lontoon Notting Hillissa vaalean lapsen ja mustan isän yhteiselo ei tule kyseeseen. Niinpä Alexander ja Joshua muuttavat asumaan Kitin ja Paddyn mökkiin. Huomiota herättävä Alexander saa törmätä usein katolisen pikkukylän ennakkoasenteisiin, mutta vähitellen löytää paikkansa yhteisöstä.

Ryan kuljettaa monisukupolvista tarinaa vauhdilla eteenpäin ja pian Joshua on jo nuori aikuinen. Hän on saanut viettää lapsuutensa hellittynä ja rakastettuna, mutta isän tapaturmainen kuolema ja riita äidin kanssa ajaa hänet pois kotoa. Hän tekee saman katoamistempun kuin Moll aikanaan ja häipyy sanaakaan sanomatta Lontooseen. Hän on melankoliaan taipuvainen nuori mies, joka käsittelee kokemuksiaan kirjoittamalla runoja ja lyhyitä kertomuksia. Kun hän rohkaistuu lukemaan niitä tapaamalleen tytölle, hän myös löytää tiensä takaisin kotiin ja kohti anteeksiantoa. Kotona Irlannissa isoäiti Kit saa taas olla huolissaan yhdestä kadonneesta lapsesta. Lopulta selviää myös syyt Mollin vuosien takaiseen lähtöön. Mahdottomat rakkaudet ja ongelmien pakeneminen taitavat olla Gladneyn suvun kirouksia.

Strange Flowers on kaunis tarina perheestä, rakkaudesta ja ennakkoluuloista pienessä irlantilaiskylässä, jossa vanhat tavat ja asenteet törmäävät uusiin. Ryan kirjoittaa herkkävireisesti ja luo kauniita hetkiä, mutta välillä tarina hyppää liian hätäisesti eteenpäin. Uskonto läpivalaisee romaania lukujen nimiä myöten: Genesis, Exodus, Song of Songs jne. Joshua myös lukee ystävälleen Honeylle pitkiä pätkiä kirjoittamastaan tarinasta, jossa Jeesus parantaa sokean miehen. Tässä kohtaa turhauduin yhdessä Honeyn kanssa: eikö tuo surumielinen poika osaa muuta kuin lukea noita tylsiä raamatullisia allegorioitaan. Joshua – kirjan strange flower – jääkin henkilöistä etäisimmäksi. Kit ja Paddy sen sijaan tulevat lähimmäksi lukijaa. He elävät vaatimatonta elämää ja sopeutuvat tyynesti kaikkeen, mitä elämä eteen tuo. Ehkä koskettavinta kirjassa on se mutkaton tapa, jolla Paddy ottaa yllätysvävypoikansa vastaan ja hyväksyy tämän osaksi elämäänsä. Siinä ei juuri sanoja tarvita, vain vähäeleisiä tekoja, mukaan ottamista arjen askareisiin. Miesten välille syntyy lämmin ja vastavuoroinen ystävyys.

Helmet-lukuhaaste 2023:
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 3 – Kirjan nimessä on kasvi.

Donal Ryan:
Strange Flowers
Penguin Audio 2020
Äänikirjan lukija: Donna Anita Nikolaisen

Kokeile Audiblea 30 päivää maksutta – saat yhden lahjakirjan

Tämä äänikirja löytyy vain Audiblesta, mutta ei hätää. Audible tarjoaa 30 päivän kokeilujakson, joka sisältää yhden vapaavalintaisen äänikirjan. Jos et halua kuunnella juuri tätä kirjaa, voit valita mieleisen laajasta yli 200 000 äänikirjan valikoimasta. Lisäksi saat kuukaudeksi rajattoman oikeuden Plus-katalogiin, joka sisältää tuhansia Audible Original -sisältöjä, podcasteja ja valikoituja äänikirjoja. Kokeilujakson jälkeen saat yhden kirjan joka kuukausi ja pääsyn Plus-katalogiin vain 7,99 punnalla (n. 9,30 €) kuukaudessa. Voit peruuttaa tilauksen helposti milloin tahansa ja saat pitää valitsemasi lahjakirjan, vaikka lopettaisit tilauksen.
* Lunasta Audiblen kokeilujakso

Sinua voisi myös kiinnostaa

Seuraa Kirjaluotsia

Tilaa artikkelit sähköpostiisi

äänikirja Donal Ryan englanninkielinen helmet2023 helmethaaste Irlanti katoaminen perhe rakkaus Strange Flowers vanhemmuus


Edellinen Seuraava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Peruuta Lähetä kommentti

  1. Kiva kun esittelet myös irlantilaisia kirjailijoita! 🙂 Enpä ole Ryanistakaan kuullut. Olen varmaan ennen tätä epämääräisesti kuvitellut Colm Toibinin naiseksi…

    1. Jännä, miten nuo nimet hämäävät. Tarkemmin ajatellen Donal kuulostaa miehen nimeltä, eihän siihen tarvitse kuin lisätä yksi d-kirjain, niin jo kuulostaa tutulta. Colmit ja Donalit osaavat kyllä kirjoittaa uskottavasti naisnäkökulmasta. Etenkin Tóibínin Nora Webster on jäänyt vahvasti mieleen.

keyboard_arrow_up