The day was bright again, as if England had forgotten how to rain. The bracken is always the first to turn, bronze already coming through at midsummer, but it was still a steadfast deep green. It seemed as if all the flowers were out at once, purple and yellow vetch, foxgloves, of course the heather on the uplands. Even the harebells in the woods and honeysuckle which should have been over by now were still deliriously blooming. I kept my mind on the flora as I moved around stiffly, shoulders held back trying to stop the tunic grazing my skin, avoided sitting down until Dad told me to. You’ll spill your breakfast, he said, show some respect for your mother’s cooking, I won’t have you wandering about like that. I dropped my gaze and did as I was told. It hurt. I’m not very hungry today, said Moll, sorry Alison.

Silvie’s to joint those rabbits this morning, my dad said. Alison, you two make sure they’re ready when folk are wanting them this time, hear me? In company, I risked it, wanted him to know I still had a mind and a voice: yeah, but it’s hard, Dad, to have the lunch on the table at one sharp for seven people who are being guided by their bellies not the clock. Mum drew her breath. So what, I thought, hit me again, I dare you, in front of all these people, let’s have a public beating, an Iron-Age ritual of pain, go on, try it.

Sarah Moss: Ghost Wall

Luin vähän aikaa sitten Sarah Mossin uusimman romaanin Summerwater, jossa vietettiin erittäin sateista lomapäivää skotlantilaisessa mökkikylässä. Mossin edellisessä romaanissa Ghost Wall vietetään vieläkin ankeampaa kesälomaa ja tällä kertaa ”Englanti on unohtanut miten sataa”. Englannin koillisosassa Skotlannin rajamailla oleva Northumberland kärsii poikkeuksellisesta helleaallosta. Siellä kirjan kertoja, teinityttö Silvie, on vanhempiensa kanssa viettämässä toisenlaista kesälomaa. Silvien isä on bussikuski, jolla on erikoinen harrastus: rautakauden arkeologia. Isä on raahannut Silvien ja vaimonsa Alisonin kuokkimaan kokeellisen arkeologian leirille, jonka arkeologian professori Slade järjestää kolmelle opiskelijalleen. Isä ottaa homman astetta vakavammin kuin muut ja vaatii perheensä toteuttavan rauta-ajan elämäntapaa mahdollisimman autenttisesti. Siinä missä opiskelijat saavat nukkua nykyaikaisissa teltoissa, Silvie perheineen nukkuu olkipatjalla rautakautisessa asumuksessa ja pukeutuu karheaan tunikaan. Syödä saa vain itse metsästä kerättyä ja metsästettyä ravintoa.

Ikävä kyllä isän rautakausi-innostus ulottuu pidemmälle kuin kanin pyydystämiseen ja mustikan poimintaan. Hän on erityisen kiinnostunut rautakauden rituaaleista, jotka ovat nykyihmisen näkökulmasta brutaaleja ja täynnä taikauskoa. Kirjan nimi Ghost Wall viittaa ”henkiseinään”, jonka leiriläiset rakentavat vanhan paikallisen perinteen mukaan. Seinän päälle on ennen aseteltu esi-isien kalloja pelotteeksi, mutta nyt on tyydyttävä eläinten kalloihin. Kammottavimmissa rituaaleissa jumalia on lepytelty uhraamalla ihmisiä suohon. Uhri – yleensä nainen – sidottiin, hänelle tuotettiin kipua vain rituaalin vuoksi ja lopulta hänet yleensä kuristettiin ja upotettiin suohon. Suossa ruumiit säilyvät poikkeuksellisen hyvin ja siksi ne ovat olleet arkeologeille kiinnostavia tutkimuskohteita. Silvien painajaisissa kummittelee erään nuoren naisen suoruumis, josta isä on joskus näyttänyt kuvia. Isä tuntuu eläytyvän rautakauteen niin järkkymättömällä vakaumuksella, että on kehittänyt itselleen myös rautaisen sydämen ja rautakouran. Silvie ja äiti saavat tuntea nahoissaan ajan ankaruuden.

Silvien äiti vaikuttaa jo uhranneen oman elämänsä miehensä alttarille. Alison on sidottu nyrkin ja rautakautisen hellan väliin ja päivä päivältä puhti pihisee hänestä pihalle. Silvie saa hieman hengitystilaa kulkiessaan opiskelijoiden mukana keräilyretkillä. Varsinkin joukon toinen nuori nainen Molly ottaa Silvien suojelukseensa ja houkuttelee salashoppailuun läheisen kylän Sparissa. Silvie on järjiltään pelosta, että isä saa tietää. Helteisten kesäpäivien huolettomuus on kaukana tästä lomasta, joka lopulta kulminoituu kammottavalla tavalla. Ghost Wall on järisyttävän hieno ja selkäpiitä karmiva lukuelämys. Pienoisromaanin 152 sivua on luettava yhteen menoon, sillä rauhaa ei saa, ennen kuin on päässyt askel askeleelta tihenevään loppuun saakka. Moss on todella taitava kirjoittaja. Ghost Wall jää pitkäksi aikaa hyvällä tavalla kummittelemaan mieleen.

Sarah Moss:
Ghost Wall
Granta 2018
Kirjastolaina

Sinua voisi myös kiinnostaa

Sarah Moss: Night Waking

Evie Wyld: Me olemme susia

Sarah Moss: Summerwater

Kiran Millwood Hargrave: The Mercies

Naistenviikkohaaste | Sarah Perry: The Essex Serpent

Jon McGregor: Reservoir 13

Seuraa Kirjaluotsia

arkeologia englanninkielinen Englanti Ghost Wall naisen asema pienoisromaani rautakausi Sarah Moss suoruumiit