Valokuva: paidaton Vivek pujottaa koruja kaulaansa, järjestää ne hopeaketjunsa päälle ja nipistää kultaiset renkaat korviinsa hiukset olkapäille ryöpyten. Hän näyttää vähäpukeiselta morsiamelta, puoliksi riisutulta. Kuvassa on toinenkin poika. Hänen nimensä on Osita. Hän on yhtä pitkä kuin Vivek mutta leveäharteisempi, ja hänen ihonsa on syvältä kaivetun saven värinen. Hän on Maryn ja Ekenen lapsi, ja […]

Miten isä yhtäkkiä kaipasikaan sitä tunnetta, kun rakastaa tai vihaa samoja asioita, puhuu samaa kieltä, tuntee samat ihmiset, samat vuorenrinteet, hajut, äänet, maut, auringonvalon sävyn eri vuodenaikoina. Sen jälkeen kun hän oli jättänyt oman maansa ja tämän tytön, ei hän voinut tuntea ketään sillä tavalla läpikotaisin. Sen jälkeen tuli pelkästään ihmisiä, jotka olivat tunteneet isän […]

Julius Ukkosen päiväkirja oli osunut silmiini istuessani hikisenä hänen kirjoituspöytänsä ääressä. En ollut löytänyt mitään merkityksellistä, kunnes muistin Ukkosen kertoneen eräässä TV-dokumentissa päiväkirjastaan. Hän oli kutsunut sitä ”historialliseksi ilmapuntarikseen”. Hän tuskin olisi kannellut moista ulos huoneistostaan. Kun nostin katseeni, näin silmieni korkeudella kirjahyllyssä lakattuun puunkappaleeseen kiinnitetyn ilmapuntarin, sellaisen, joita saa lahjatavarakaupoista tai venetarvikeliikkeistä. Sen molemmin […]

Äiti, on niin paljon mitä haluaisin kertoa. Olin aikanaan niin hölmö että kuvittelin tiedon kirkastuvan, mutta joitain asioita peittää niin paksu lauseopin ja semantiikan sideharso, niin monta päivää ja tuntia sekä unohdettua, pelastettua ja hylättyä nimeä, ettei pelkkä tieto haavan olemassaolosta auta vielä yhtään sen löytämisessä. En oikein tiedä mitä yritän sanoa. Tarkoitan varmaan, että […]

– Haluaisinhan minä, että minusta välitetään. Sitä minä olen aina halunnut. Siinä on vain se, että kaikki, jokaikinen ihminen, joka on ollut minua lähellä, on halunnut aina muuttaa minua joksikin muuksi kuin mikä minä olen. Ne ovat kyllä kaikki olleet viisaita ihmisiä, mutta ulkopuolisia kumminkin. Ne ovat neuvoneet ja opastaneet ja minä olen totellut ja […]

Likainen poika ja hänen äitinsä nukkuvat kolmen patjan päällä. Ne ovat niin kuluneita, että päällekkäin pinottuina ne vastaavat yhtä tavallista joustinpatjaa. Äiti säilyttää vähäisiä vaatteitaan mustissa roskapusseissa ja hänellä on myös reppu täynnä tavaraa, vaikka vielä tähän päivään mennessä en ole nähnyt, mitä sen sisällä on. Hän ei liiku kadunkulmasta mihinkään vaan päivystää siellä ja […]

Kenneth Burke pilkkoi yhä puita. Leyland painoi otsan ikkunaa vasten. Olen täällä, hän ajatteli, olen täällä, Lontoossa. Hän veti takin ylleen ja kulki sitten kaikkien huoneiden läpi. Hän oli Warren Shawnin talossa, Hampsteadissa, Lontoossa, talossa, joka kuului nyt hänelle. Ja nyt hän murtaisi tulevaisuudettomuuden muurin, joka oli silloin tuntunut ylitsepääsemättömältä, ja menisi aivan ensimmäiseksi käymään […]

Paloviita peruutti hämillään käytävään. Hänen sydämensä takoi edelleen kovaa, ja hänen oli tunnustettava itselleen, että oli ollut hetken peloissaan. Hän ei tiennyt, oliko pelännyt vanhuksen kuolevan silmiensä edessä vai sitä pohjatonta kauhua, joka oli täyttänyt koko huoneen. Hän yritti analysoida keskustelua, muttei saanut koottua siitä mitään järjellistä ketjua, paitsi sen, että jollain tavalla vanhus oli […]