Se minkä haluat unohtaa palaa luoksesi, vainoaa sinua niin elävästi että tuntuu kuin kokisit sen uudestaan, ja tunteesi ovat yhtä pakahduttavia ja hallitsemattomia kuin ne alkuperäisetkin, niin että luulet menehtyväsi niiden alle, ja siksi yrität vastustella paluuta, haraat sitä vastaan, mutta et pysty estämään sitä etkä suojautumaan kivulta joka sitä seuraa, ja siksi sinun on elettävä se uudestaan. Mutta sitten kun se on uudelleen koettu ja uudelleen eletty, sitten kun lamaannuttava kipu hellittää, luultavasti huomaat että olet saanut uutta tietoa paluun merkityksestä. Siksi se tuli takaisin, kertoakseen sinulle jotain.

Miksi kirjoitan sinä kun tarkoitan minä?

Vigdis Hjorth: Toisto

Norjalaisen Vigdis Hjorthin uusin suomennettu romaani Toisto on nimensä mukaisesti toistoa edellisistä, mutta sen ei pidä antaa hämätä. Hjorthin kaikki kolme suomennettua teosta pyörivät saman perhetrauman ympärillä, valottaen sitä eri kulmista. Kyse on romaaneista, mutta taustalla on vahvaa omakohtaisuutta. Romaani Perintötekijät avasi pelin kertomalla kertojalle lapsuudessa tapahtuneesta seksuaalisesta hyväksikäytöstä, jonka terapia nosti pintaan, ja jonka muu perhe kielsi täysin. Onko äiti kuollut jatkoi samasta teemasta keskittyen tällä kertaa äitiin, joka on katkaissut välit aikuiseen tyttäreensä. Toisto palaa vuoteen 1975 ja kuvaa vinksahtanutta perhedynamiikkaa ja 16-vuotiaan tytön kasvukipuja sen keskellä.

Äiti seuraa tyttöä haukan silmin. Hänen on tiedettävä, minne tyttö on menossa, kenen kanssa, mitä he aikovat tehdä ja onko paikalla poikia. Äiti haistelee häntä ja hänen vaatteitaan saadakseen vihiä tupakasta ja alkoholista. Alkoholi, huumeet ja seksi ovat vihollisia tässä loputtomassa taistelussa, jolla äiti yrittää estää tytärtään putoamasta kuiluun. Äiti ei ymmärrä, että yritykset hallita vain yllyttävät tytärtä ylittämään rajojaan. Samalla ne stimuloivat tietoisia ja alitajuisia prosesseja. Kerran oli tapahtunut jotakin, jotain sanoinkuvaamattoman kauheaa. Äidille on tärkeintä, että se mitä tapahtui, pysyy piilossa. Mutta hänen intensiivinen kontrollointinsa aktivoi tyttäressä muistoja ja häivähdyksiä sanomattomasta. Isä ehkä aavistaa, että tytön ajaminen nurkkaan saa pandoran lippaan aukeamaan. Ja sieltä lippaasta saattaa tulla jotain, mikä suuntautuu juuri häneen.

Hjorth kuvaa trauman purkautumista vakuuttavasti, mutta myös nuorten kömpelöt yritykset päästä lähelle toisiaan on kuvattu piinaavan autenttisesti. Tässä romaanissa on aivan legendaarinen kuvaus nuorten ekasta seksikokemuksesta, joka on tytölle niin valtava pettymys, että se on päiväkirjaan keksittävä kokonaan uudelleen. Eihän päiväkirjaa voi saastuttaa kirjoittamalla jostain niin ankeasta, vaan tilanne on dramatisoitava uudelleen joksikin paljon hekumallisemmaksi. Päiväkirja sysää liikkeelle järisyttävän tapahtumaketjun ja nousee keskeiseen rooliin myös vuosia myöhemmin, kun nainen oivaltaa sen kautta perhetrauman syvyyden ja syntymekanismit.

Toisto ja suoranainen jankkaus on ollut aina Hjorthin kerronnan tehokeino. Edellisissä teoksissa se on välillä rasittanutkin, mutta tämä tiivis romaani on toisteisuudessaan juuri täydellinen. Olin hirveässä flunssassa lukiessani romaania. Monta päivää sisätiloissa riutuneena pääsin helposti kirjan toisteiseen ja ahdistavaan tunnelmaan. Hjorthin kerronta on tehokasta, tietoinen toisto ei yski, vaikka minä kyllä yskin sitä lukiessa. Luin ja yskin, luin ja yskin, ja luin kuin kuumeessa, vaikka kuumetta minulla ei ollut. Välillä suljin kirjan ja hengittelin, katselin sen abstraktia kansikuvaa, jossa toistuvat kuviot risteävät eri suuntiin muodostaen keskellä tihenevän kudoksen. Elina Warstan suunnittelema kansi on kerrassaan upea ja niin on tämä romaanikin.

Helmet-lukuhaaste 2024:
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 32 – Kirja on kirjoitettu alun perin kielellä, jolla on korkeintaan 10 miljoonaa puhujaa.

Vigdis Hjorth:
Toisto
Gjentakelsen (2023),
suom. Katriina Huttunen
S&S 2024

Muissa blogeissa:
Kulttuuri kukoistaa
Raijan kirjareppu
Reader, why did I marry him?

Sinua voisi myös kiinnostaa

Linn Ullmann: Tyttö, 1983

Elina Hirvonen: Rakkauksien lokikirja

Annie Ernaux: Nuori mies

Tove Ditlevsen: Nuoruus

Vigdis Hjorth: Onko äiti kuollut

Tiina Katriina Tikkanen: Toinen silmä kiinni

Vigdis Hjorth: Perintötekijät

Siri Hustvedt: Muistoja tulevaisuudesta

Seuraa Kirjaluotsia

helmet2024 helmethaaste nuoruus perhesalaisuudet seksuaalisuus Toisto trauma vallankäyttö Vigdis Hjorth