I’d been packing on the day before going up to Oxford when the phone rang, and as nobody answered I nipped along the landing to the big bedroom. The lacquer-red extension was on what I had worked out was Esme’s side of the bed. Mum had made a new counterpane, oyster-white, which shimmered on top […]

Ilman Angieta ja Encarna-tätiä Puisto oli alkanut menettää entistä loistoaan, mutta lopullisesti paikka meni pilalle, kun se täytettiin katulampuilla, kun kaupunki päätti ryhtyä taistoon maanalaista ammattiamme, hämärän kauneutta vastaan. Emme ole valon lapsia, olemme yöeläimiä, liikumme salavihkaa, äänemme kaikuvat vain vaimeasti ja yhtä heikosti panemme vastaan. Valo antaa meidät ilmi, se häätää meidät. Emme pysty […]

Se minkä haluat unohtaa palaa luoksesi, vainoaa sinua niin elävästi että tuntuu kuin kokisit sen uudestaan, ja tunteesi ovat yhtä pakahduttavia ja hallitsemattomia kuin ne alkuperäisetkin, niin että luulet menehtyväsi niiden alle, ja siksi yrität vastustella paluuta, haraat sitä vastaan, mutta et pysty estämään sitä etkä suojautumaan kivulta joka sitä seuraa, ja siksi sinun on […]

En olisi osannut Exeteristä lähtiessäni aavistaa, että tulisin kaipaamaan kotiin, mutta niin vain kävi. Kaipasin lumikenkäilijää – kaipasin äitiä ja Mollya, Dottieta ja isoäitiä. Minulla täytyi olla kova koti-ikävä, sillä kaipasin myös emeristussikiön haamua. Mitä minä silloin kirjoitin? Ennen kaikkea kirjoitin kirjeitä Elliot Barlow’lle. Kyselin, oliko hänellä kaikki hyvin – toisin sanoen oliko hän yhä […]

Loistavassa isoveljessäni on kaikki kauniisti muodostunutta. Hän on lahjakas, seurallinen ja iloinen. Kun hän puhuu, ihmiset kuuntelevat hymyillen ja nyökytellen. Alvar ei pelkää mitään. Hän kiipeää korkeimpiinkin puihin. Vihaisia koiria hän ei kavahda vaan puhuu niille niin että ne joko rakastuvat häneen tai luikkivat noloina matkoihinsa. ”Voi sinua, pikku marsilainen”, Alvar kuiskaa kyyneleet silmissään. ”Olen […]

For the first time since her arrival in the Middle East she felt all of a piece; Gentile and Jewess, Vaughan and Aaronson; she had caught some of Freddy’s madness, having recognized by his manner in the car, as they careered across Jerusalem, that he had regained some lost or forgotten element in his nature […]

Colette was trying to develop a new way of looking at life, with more lightness, as if everything that seemed so substantial, like a school, or a home, or a marriage, was in fact only disposable and breakable. It was frightening, but also a relief. Phyllis used to joke about how Anne and her husband […]

When Lia came to, Anne was perching next to a bed that was not her bed, in a room that was not her room. Her mother’s large planet-black eyes tapped shut every few seconds. She twitched curiously the way birds do when studying their very first hatching, their first glistening object of great and undivided […]

Kohti Nukkuvan jättiläisen olkapäätä tytöt juoksivat. Alina hoilotti: awalaga awalaga atsiee fuu fuu ka. Desire löi tahtia, käveli sitten käsillään ja katseli maailmaa väärinpäin. Alina heitti kärrynpyöriä, pitkät vaaleat jalat kulkivat ilman halki kuin tuulimyllyn siivet. Sitten hän kaarsi selkänsä käsien ja jalkojen varassa sillaksi, jonka alitse Desire mateli suokaimaanina. Aikansa leikittyään he istahtivat lepäämään. […]

Yläasteen käytävällä haisi energiajuoma, Axen deodorantti ja spearmint-purkalla peitelty tupakka. Yläasteella kaikki käyttäytyivät kuin sanattomasta sopimuksesta eri tavalla kuin vuosi sitten. Ero oli niin huomattava, että Antti mietti, olivatko kaikki kokeneet kesälomalla saman kuin hän. Tosin hän ei tiennyt, miten se olisi voinut käydä tytöille. Oliko tytöt vapautettu häpeästä? Ilmapiiri oli nyt erilainen, he eivät […]

Kaipaan hetkiä, jotka kestävät sen minkä kestävät. Kaipaan nukkekodin sijaan aitoja ihmisiä. Nyt koen kulkevani peilisaleissa, joissa näen heijastuksia muiden kuvajaisista ja katseet valehtelevat. Unelmoin perheessäni siitä, että kuuntelisimme toisiamme, että vapauttaisimme toisemme olemaan elossa ja vaihtamaan asentoa. Haaveilen siitä, että löytäisin levon jo ennen kuolemaani. Tuntuisi kauhealta, jos vanhempani olisivat nyt kuolleet. Heidän kanssaan […]

Kun äiti ei saanut elämältä haluamaansa, sitä mitä hän omasta mielestään tarvitsi ja tunsi tarvitsevansa, hän katosi oman murheellisuutensa pilven alle. Tämän pilven alla hän tunsi olevansa avuton, hauras, myötätunnon tarpeessa. Kun hän sai kuulla, että hänen hellittämätön melankoliansa oli painostavaa niille, jotka joutuivat sen todistajiksi, hän yllättyi. Hänen suustaan ja silmistään paistoi vihainen loukkaantuneisuus, […]

Toisella tapaamisellamme oli vielä suurempi vaikutus kuin ensimmäisellä. Tulin esimerkiksi tietoiseksi siitä, että sisälläni oli tyhjyys, johon mikä tahansa tunne hyvin nopeasti hukkui. Paljastuneen valheen paino, pettämisen häpeä, suru vanhemmilleni aiheuttamasta kärsimyksestä kestivät siihen saakka, kun hissin rautakehikon ja lasiovien läpi näin äidin sulkevan kotimme oven. Mutta heti kun pääsin alas porraskäytävään ja sitten Vittorian […]