Maeve had sandbags in her belly. When shit had happened before, she’d only had to share streets with the other side. But that morning she’d be sharing the air she breathed. And there was Aoife to think about. When she’d first moved to the town from the Free State, she’d been pure clueless. Maeve had to teach her stuff like how to tell which bomb alert was obviously a hoax, and what might be the real deal; what death threat was a deadly serious paramilitary plan, and what was more likely to be some dickhead trying to put the wind up you. Aoife – as usual – had been a star pupil. She learned the ropes fast. But she’d never mastered keeping a cool head, and made a real show of herself when Arnie McArnold was shot dead. Maeve was sad herself when Arnie was shot – it was a shitty enough thing to happen – but she wasn’t the first person from the town to be killed – and they’d long worked out a template for dealing with shite like that.

Och, did you hear so-and-so was shot?
Och, he was not, was he?
Och, aye. Shot dead in his bed/car/outside the shop/inside the shed/up the bog/down the road.
Och, naw. It’s not right, so it’s not.
Och, it’s wild. Shot him in front of his mammy/daddy/children/boss/animals.
Och, God help them.
Och, now, when will it ever end?
Lord only knows.

Michelle Gallen: Factory Girls

Sisältää mainoslinkkejä, mainoslinkit merkitty *-merkillä.

Jostain syystä irlantilaiset nykykirjailijat ovat vetäneet minua puoleensa viime aikoina. Tarinat sekä Irlannin tasavallasta että Pohjois-Irlannin puolelta kiehtovat. Luin viime vuonna Patrick Radden Keefen vangitsevan tietokirjan Say Nothing, joka kertoo Pohjois-Irlannin konfliktista ja aloin janota romaaneja, jotka käsittelevät tuota The Troubles -nimellä kulkevaa ajanjaksoa. Michelle Gallenin romaani Factory Girls käsittelee aihetta raikkaalla tavalla, mustan huumorin sävyin. Romaanin päähenkilö, 18-vuotias Maeve Murray, ja hänen parhaat ystävänsä Caroline ja Aoife, aikovat vuoden 1994 syksyllä jättää pohjoisirlantilaisen kotiseutunsa pölyt taakseen ja suunnata muualle opiskelemaan. Tähtäimessä on Lontoo tai vähintäänkin Dublin. Ensin on kuitenkin jännitettävä ylioppilastutkinnon tuloksia ja lusittava kesä töissä paikallisessa paitatehtaassa. Kiristyvä tilanne protestanttien ja katolisten välillä ja tehtaassa ilmenevä vedätys uhkaavat kuitenkin vesittää tyttöjen suunnitelmat.

Viihdyttävässä kirjassa kuvataan tyttöjen kesää paitatehtaassa, jota johtaa epäilyttävä englantilaismies Andy Strawbridge. Tyttöjä on varoiteltu “Handy” Andysta, jolla on tapana valita töihin vain kauniita tyttöjä ja tarjota autokyytiä tiettyjä palveluksia vastaan. Maevea nolottaa se, että hän pitää salaa Andya komeana ja on imarreltu tämän huomiosta. Tehdas mainostaa itseään vastuullisena yrityksenä, koska he palkkaavat sekä protestantteja että katolisia ja yrittävät näin edistää rauhanomaista yhteiseloa. Näin lähellä protestantteja katolinen Maeve ja hänen ystävänsä eivät koskaan ole olleetkaan, jos ei lasketa niitä kouluaikojen pakollisia leirejä, joissa aseistetut poliisit valvoivat katolisten ja protestanttien välisiä leikkimielisiä pelejä. Niillä oli tarkoitus lisätä yhteishenkeä, mutta molemmat osapuolet päätyivät huijaamaan säännöissä ja jollekin kävi aina huonosti. Maeven sisko Deirdre heitettiin suu, kädet ja jalat sidottuina veteen, jotta protestantit näkevät kelluvatko katoliset. Eivät kellu. Tästä “leikkimielisestä kisasta” sisko selvisi, mutta teki myöhemmin itsemurhan. Kovin suurta intoa Maevella ei siis ole ystävystyä työpaikkansa protestanttien kanssa ja se lienee ymmärrettävää.

Nuoren naisen elämä 90-luvun Pohjois-Irlannissa on kovin erilaista kuin omani oli 90-luvun Suomessa. Vaikka samaa popkulttuuria kulutimme, minun ei tarvinnut baariin mennessä pelätä, että kohdistuuko juuri siihen paikkaan tänään pommi-isku tai muu aseellinen yhteenotto. Hurjia ovat myös Maeven koulukokemukset: pommi-isku kesken koulun musikaalia ja kemian opettaja, joka alkuainekysymysten lomassa kyselee samalla monotonisella äänellä, miten voi pelastaa hukkuvan protestantin (oikea vastaus: ottamalla jalan pois tämän pään päältä). Yhteisö on niin kahtiajakautunut, että vastapuolilla on omat asuinalueensa, koulunsa, kirkkonsa, kauppansa ja pubinsa. Kun tehtaan väki haluaisi yhdessä juhlistaa uutta tilausta, kaupungista ei ole löytyä pubia, johon he kaikki voisivat yhdessä mennä. Jonkinlainen yhteishenki alkaa löytyä, kun tehtaan johto osoittautuu täysin mätämunaksi eikä maksa sovittuja palkkoja. Maeve tekee uhkarohkean liikkeen ja pyytää apua paikalliselta IRA-pomolta. Bad mistake!

Äänikirjan lukee Belfastissa syntynyt näyttelijä Amy Molloy, jonka ääni ja aksentti sopii kirjaan loistavasti. Olen kuunnellut sen verran paljon näitä irlantilaistarinoita, että pystyin nauttimaan kielestä ongelmitta. Romaanissa puhutaan asioista kansankielellä ja hyvin suoraan, joten pieni perehtyminen The Troubles -sanastoon ei ole pahitteeksi. Esimerkiksi konfliktin vastapuolista käytetyt halventavat nimitykset Prods (katolisten tasavaltalaisten nimitys protestanteista) ja Taigs (protestanttien lojalistien nimitys katolisista) mainitaan kirjassa usein. Marching season taas tarkoittaa protestanttien jokavuotista paraatikautta pääsiäisestä syksyyn, jolloin kiihkeimmät unionistit marssivat kaduilla oranssien lippujensa kanssa provosoiden katolisia. Näitä marsseja järjestetään edelleen.

Factory Girls on vangitseva kuvaus kahtiajakautuneesta yhteiskunnasta ja arkipäiväistyneestä väkivallan kulttuurista tavallisen nuoren silmin. Maeve on kiinnostavan kompleksinen päähenkilö ja kirjassa on monta muutakin värikästä persoonaa. Ystävyksistä Caroline jää vieraammaksi, varakkaammasta perheestä tuleva Aoife sen sijaan tuo kiinnostavan kontrastin työväenluokkaisen Maeven taustaan. Tehtaan työntekijöissä on monenlaista kulkijaa, joista asuntovaunussa asuva Fidelma Hegarty nousee voimahahmoksi. Factory Girls on Gallenin toinen romaani. Kehuttu esikoisromaani Big Girl, Small Town menee myös lukulistalle.

Helmet-lukuhaaste 2023:
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 13 – Kirjan kansi on värikäs tai kirjan nimi on värikäs.

Michelle Gallen: 
Factory Girls
Hodder & Stoughton 2022
Äänikirjan lukija: Amy Molloy

Sinua voisi myös kiinnostaa

Louise Kennedy: Trespasses

Claire Keegan: Small Things Like These

Audrey Magee: The Colony

Patrick Radden Keefe: Say Nothing: A True Story of Murder and Memory in Northern Ireland

Anna Burns: Maitomies

Graham Norton: Home Stretch

Seuraa Kirjaluotsia

äänikirja englanninkielinen Factory Girls helmet2023 helmethaaste Michelle Gallen Pohjois-Irlanti tehdastyö The Troubles ystävyys