menu Menu
Patrick Radden Keefe: Say Nothing: A True Story of Murder and Memory in Northern Ireland
Keefe Patrick Radden, Tietokirjallisuus, William Collins, Yhdysvallat 14/06/2022 0 kommenttia
Patrick Radden Keefe: Empire of Pain: The Secret History of the Sackler Dynasty Edellinen Tana French: In the Woods Seuraava

According to one scholar, the “ideal victim” in the Troubles was someone who was not a combatant, but a passive civilian. To many, Jean McConville was the perfect victim: a widow, a mother of ten. To others, she was not a victim at all, but a combatant by proxy, who courted her own fate. Of course, even if one were to concede, for the sake of argument, that McConville was an informer, there is no moral universe in which her murder and disappearance should be justified. Must it be the case that how one perceives a tragedy will forever depend on where one sits? The anthropologist Claude Lévi-Strauss once observed that, “for the majority of the human species, and for tens of thousands of years, the idea that humanity includes every human being on the face of the earth does not exist at all. The designation stops at the border of each tribe, or linguistic group, sometimes even at the edge of a village.” When it came to the Troubles, a phenomenon known as “whataboutery” took hold. Utter the name Jean McConville and someone would say, What about Bloody Sunday? To which you could say, What about Bloody Friday? To which they could say, What about Pat Finucane? What about the La Mon bombing? What about the Ballymurphy massacre? What about Enniskillen? What about McGurk’s bar? What about. What about. What about.

Patrick Radden Keefe: Say Nothing: A True Story of Murder and Memory in Northern Ireland

The New Yorkerissa tutkivana journalistina työskentelevä Patrick Radden Keefe on viime vuosina kirjoittanut kaksi palkittua tietokirjaa, jotka ovat olleet todellisia myyntimenestyksiä myös maailmalla. Pohjois-Irlannin konfliktista kertova Say Nothing on juuri julkaistu suomeksi nimellä Älä sano mitään: Tositarina menneisyydestä, murhasta ja Pohjois-Irlannista. Siitä ei ole suomeksi ainakaan vielä äänikirjaversiota, joten kuuntelin kirjan englanniksi. Tarinallinen tietokirja vei niin mukanaan, että kuuntelin heti perään Keefen uuden kirjan Empire of Pain, joka kertoo Yhdysvaltain opioidikriisin syntyyn vaikuttaneesta Sacklerin suvusta. Gummerus julkaisee myös tämän kirjan suomeksi ensi vuonna. Englanninkielisen äänikirjan lukee Keefe itse. Siitä lisää blogissa pian.

Pohjois-Irlannin konflikti kiinnostaa minua, mutta aina kun tutustun aiheeseen, hämmennyn lisää. Monimutkaisesta sopasta tuntuu olevan vaikea ottaa selkoa. Englanniksi The Troubles -nimellä kutsuttu ajanjakso sijoittuu vuosiin 1968-1998, jolloin Pohjois-Irlannin katoliset tasavaltalaiset ja brittimieliset protestantit ottivat väkivaltaisesti yhteen lähes sisällissotaa vastaavalla tavalla. Konflikti kärjistyi kun Britannia lähetti alueelle armeijan joukkoja ja Irlannin tasavaltalaisarmeija IRA aktivoitui. Osapuolten välille kehittyi 70-luvulla kiihtyvä väkivallan ja koston kierre. Koko konfliktia on tähän päivään asti ympäröinyt vahva vaikenemisen muuri, jota Patrick Radden Keefe kirjassaan ansiokkaasti moukaroi.

Say Nothing on vahvaa tarinallista tietokirjallisuutta, jonka ytimessä on selvittämätön murhamysteeri. Kymmenen lapsen äiti, 38-vuotias Jean McConville siepattiin kodistaan Belfastista joulukuussa vuonna 1972. Hän oli tulossa kylvystä, kun oveen koputettiin ja lapset päästivät sisään joukon huppupäisiä ihmisiä. Lapset roikkuivat kiinni äidissään, kun tämä raahattiin väkisin ovesta ulos ja luvattiin palauttaa keskustelujen jälkeen. Lapset eivät enää nähneet äitiään. IRA epäili Jean McConvillen vuotaneen tietoja brittisotilaille ja siksi hänet tapettiin. Tällaisista ihmisten “kadottamisista” oli tullut osa IRA:n keinovalikoimaa. Vuoden 1998 rauhansopimuksen jälkeen IRA myönsi osallisuutensa McConvillen kidnappaukseen ja tappoon, mutta ruumis löydettiin puolivahingossa eräältä rannalta vasta vuonna 2003. Ketään ei ole tuomittu murhasta.

McConvillen tapaus on kirjan sydän, jonka ympärille levittäytyy sykkivä verkosto ihmisiä, joita aatteen polte ja tunne oikeudenmukaisuudesta ajaa tekemään kyseenalaisia ja pahoja asioita. Keefe käsittelee näitä henkilöitä ja tapahtumia monisävyisesti ja vaikuttavalla perinpohjaisuudella konfliktin molemmin puolin. Oikealla asialla tunsi esimerkiksi olevansa yksi tunnetuimmista IRA-terroristeista Dolours Price, joka siskonsa Marianin kanssa osallistui autopommi-iskuihin Lontoossa 1973. Keefe kertoo kiinnostavasti kiihkeistä Pricen sisaruksista, jotka päätyivät Lontoon iskujen jälkeen vankilaan ja menivät nälkälakkoon saadakseen poliittisen vangin statuksen ja siirron pohjoisirlantilaiseen vankilaan. Dolours Price muuten päätyi myöhemmin naimisiin näyttelijä Stephen Rean kanssa, joka näytteli IRA-aktivistia elokuvassa Crying Game. Rea on vasta viime vuosina, Pricen kuoleman jälkeen, suostunut puhumaan ex-vaimonsa IRA-taustasta ja sen seurauksista.

Dolours Price on toiminut myös tämän kirjan eräänlaisena sytyttimenä. Ennen kuolemaansa Price oli eräässä lehtihaastattelussa lipsauttanut tiedon salaisesta Boston-projektista. Se oli amerikkalaisen Boston Collegen hanke, jossa kerättiin suullista historiatietoa keskeisiltä IRA-toimijoilta tulevaisuuden historiantutkimusta varten. Haastatelluille luvattiin, ettei haastatteluja julkaista ennen heidän kuolemaansa ja silloinkin vain rajatusti tutkijoiden käyttöön. Price kuitenkin kertoi lehtijutussa oman Boston-haastattelunsa sisällöstä jotain sellaista, mikä sai aikaan kohun ja poliisin vaateet nauhojen luovuttamisesta viranomaisille. Nämä tulenarat haastattelut ovat toimineet myös Keefen kirjan pääraaka-aineena ja sytykkeenä. Myrskyn silmään asettuu Pohjois-Irlannin ehkä tunnetuin poliitikko, Sinn Féin -puolueen puheenjohtaja ja rauhanneuvotteluihin osallistunut Gerry Adams, joka on toistuvasti kiistänyt olleensa IRA:n jäsen. Tarinan käänteet ovat niin uskomattomia, etten halua niitä enempää spoilata. Sanon vaan, että Keefe tekee hienoa työtä latoessaan faktoja pöytään sellaisella imulla, että monet dekkarit kalpenevat rinnalla.

Say Nothing pitää otteessaan kuin paraskin murhamysteeri ja yllättää käänteillään, jotka ovat kaikki huolella taustoitettuja ja faktoihin perustuvia. Painettu teos sisältää kuuleman mukaan noin sata sivua lähdeviitteitä, äänikirjassa niitä ei tietenkään ole. Äänikirjassa tarinallisuus korostuu eikä kirjan kuuntelua malttaisi keskeyttää, muuta kuin tarkistaakseen netistä henkilöitä ja heidän reagointejaan kirjan julkaisuun ja sen jälkimaininkeihin. Keefe nimittäin esittää kirjassaan vahvan spekulaation myös Jean McConvillen murhaajasta, mutta en halua sitäkään tässä spoilata. En osaa sanoa kuinka paljon kirjassa on kuvamateriaalia, se on myös yksi asia, jota äänikirjaversioissa jää kaipaamaan. Ainakin kirjassa viitattiin joihinkin ikonisiin kuviin esimerkiksi Doulours Pricesta, jonka kuva on myös kirjan kannessa. Etsin netistä myös kuvan Magnificent Seven -nimen saaneesta porukasta, seitsemästä tasavaltalaisvangista, jotka pakenivat vuonna 1972 HMS Maidstone -vankilalaivasta uimalla jäisessä vedessä ja pitivät sen jälkeen lehdistötilaisuuden. Kirjassa kerrotaan myös monista muista uskomattomista vankilapaoista ja välikohtauksista, joita tähän käsittämättömään vyyhtiin liittyy. Kirja sai taas kiinnostumaan teemasta lisää ja katsoin heti perään Kenneth Branaghin tuoreen Belfast-elokuvan, jonka lempeä lähestymistapa tarjosi pehmeän laskun pois Keefen kirjan kiivaista tunnelmista. Mutta huh, olipa tämä vangitseva tietokirja!

Patrick Radden Keefe:
Say Nothing: A True Story of Murder and Memory in Northern Ireland
William Collins 2018
Äänikirjan lukija: Matt Blaney

Sinua voisi myös kiinnostaa

Seuraa Kirjaluotsia

Tilaa artikkelit sähköpostiisi

äänikirja Älä sano mitään Belfast Patrick Radden Keefe Pohjois-Irlannin konflikti Say Nothing tarinallinen tietokirjallisuus The Troubles tietokirjallisuus tutkiva journalismi


Edellinen Seuraava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Peruuta Lähetä kommentti

keyboard_arrow_up