self-portrait: at sea
I’d like you to sing, he said.
We don’t sing, Mr Lloyd.
But I need something to focus on. Counting or singing.
Not in this boat.
I read in a book that you people always sing while rowing.
Not a very good book then, is it, Mr Lloyd?
I came here because of it.
The boatman looked past Lloyd, at the land behind.
You need a better book, Mr Lloyd.
It seems that I do.
Audrey Magee: The Colony
Tämän vuoden Booker-ehdokaslistalla on monta kiinnostavaa ja minulle entuudestaan tuntematonta kirjailijaa. Sieltä bongasin ensimmäiseksi tämän Audrey Mageen romaanin The Colony, joka sopii loistavasti myös Kirjakimaran merelliseen Kirjoja ulapalta -lukuhaasteeseen. Irlantilaiselle saarelle vuoteen 1979 sijoittuva romaani kiinnosti myös aiheensa vuoksi, sillä se käsittelee Pohjois-Irlannin konfliktia, josta juuri luin Patrick Radden Keefen kiinnostavan tietokirjan Say Nothing. Olen muutenkin jumittunut tänä kesänä Irlantiin, mm. Tana Frenchin Dublinin murhat -dekkarisarjan myötä. Juuri tätä ennen kuuntelin äänikirjana Frenchin The Secret Place, jossa oli lukijana samainen Stephen Hogan kuin tässä Mageen kirjassa. Irlantilainen näyttelijä Hogan taitaa olla suosittu lukija näissä kirjoissa, joissa tarvitaan irlantilaista aksenttia. The Colony on Mageen toinen julkaistu romaani. Esikoisteos The Undertaking on ilmestynyt myös suomeksi nimellä Sopimus (Atena 2015). Minä en ole tuota natsi-Saksaa käsittelevää romaania lukenut, mutta tämän pienen helmen luettuani sekin alkoi kiinnostaa.
The Colony on kiehtova allegoria kolonialismista. Valloittajia edustavat englantilainen taidemaalari Mr Lloyd ja ranskalainen lingvisti Mr Masson, jotka saapuvat toisistaan tietämättä kesäksi pieneen ja syrjäiseen irlantilaissaareen tavoitteenaan kokea sen autenttisuus. Mr Lloyd haluaa väen vängällä saapua saareen perinteisellä soutuveneellä, koska on nähnyt sellaisen kirjassa, ja valittaa kun soutajat eivät laula kuten kirjassa väitettiin heidän tekevän. Saarelaiset itse kulkevat moottoriveneellä ja nauravat partaansa nähdessään yhdeksän tunnin souturetkestä pahoinvoivan englantilaisen. Saarella asuvista suurin osa puhuu pelkkää iiriä, nuoremmat ovat kaksikielisiä. Tulkiksi ja apupojaksi löytyy 15-vuotias James, joka haaveilee elämästä saaren ulkopuolella.
Ranskalainen Mr Masson on saarella tuttu kesävieras. Hän on intohimoinen iirin kielen puolustaja ja tekee väitöskirjaa saaresta, jonka uskoo olevan Irlannin viimeinen täysin iirinkielinen saareke. Hän on pöyristynyt huomatessaan, että paratiisiin on luikerrellut englantilainen käärme karkeine kielineen. Mr Lloyd ei myöskään voi sietää Mr Massonia, sillä hän oli odottanut olevansa ainoa vieras saaressa ja saavansa rauhassa maalata tulevan mestariteoksensa. Hän on maisemamaalari, mutta saarella olo saa hänet tavoittelemaan Gaugainin henkeä. Kuten Gaugain kuvasi tahitilaisia, Mr Lloyd uskoo vielä nousevansa kuuluisuuteen kuvatessaan tämän syrjäisen irlantilaissaaren vaatimattomia asukkaita. Gaugainin ohella hän varastaa vaikutteita nuorelta Jamesilta, jonka piilevät taiteilijanlahjat nousevat esiin Mr Lloydin oppipoikana. Entä saarelaiset sitten? Heidän on pakko sietää kesävieraitaan, jotka maksavat sievoisen summan oleskelustaan ja ylläpidostaan. Heidän todellisuutensa ja toiveensa tulevasta ovat kuitenkin räikeästi ristiriidassa vieraiden nostalgisoivan ja holhoavan asenteen kanssa.
The Colony on monikerroksinen ja monella tavalla vaikuttava romaani. Tunnelma on yhtä aikaa keveä ja piilotetuista merkityksistä raskas. Salakavalasti Magee ujuttaa Pohjois-Irlannin kriisin keskelle rauhallista saari-idylliä. Kerronnan lomassa on katkelmia, joissa raportoidaan julmista terroriteoista protestanttien ja katolilaisten välillä. Ensin nämä katkelmat tuntuvat täysin irrallisilta keskeytyksiltä, kunnes uutiset alkavat valua saarelaisten puheisiin ja ajatuksiin radiosta kuultuina. Väkivallan uhka on läsnä koko ajan näennäisen leppoisan saaristoelämän pinnan alla. Magee tuo oivaltavalla tavalla esiin kontrastin itseriittoisten kesävieraiden oletusten ja saarelaisten omien toiveiden välillä. Irlannin ja iirin kielen historiaankin saadaan tiivis opastus Mr Massonin väikkäripohdintojen kautta. Kerronta on todella omaäänistä, näkökulma liukuu henkilöstä toiseen saumattomasti. Silti kirjaa ei ole mitenkään vaikea seurata, edes äänikirjana. Upea, mieleen jäävä romaani!
#booker2022 #kirjojaulapalta äänikirja Audrey Magee iirin kieli Irlanti kolonialismi Pohjois-Irlanti saaristoelämää The Colony vähemmistökielet
Hauska sattuma, olen lukenut The Colonya nyt noin 2/3, mutta huomasin juuri että minulla lainassa olevaan Keefen kirjaan (suomeksi nimellä Älä sano mitään) on varaus niin aloitin sitä tänään. Luen ne siis osittain toisinpäin kuin sinä. Hiukan myös hämmentävää, että molemmissa on samoja teemoja; en ollut osannut varautua siihen vaikka olinkin lukenut molempien kansitekstit.
Keefen kirja on loistava tietoteos aiheesta. Tämä onkin hyvä kirjapari: dekkarimainen tietokirja ja kaunokirjallinen teos, jossa välissä uutistyyppistä faktaa. Tähän vielä lisäksi Anna Burnsin romaani Maitomies ja Kenneth Branaghin ohjaama Belfast-elokuva, niin olet aivan konfliktin ytimessä 😊
Huh, tulisiko jo yliannostus jos kävisi läpi koko paketin! Maitomiestä olen kyllä katsellut ainakin takakansitekstin verran, että voisi kiinnostaa, ja Branaghan on ihan loistava ainakin näyttelijänä… 😀
Luin Mageen Sopimuksen silloin heti tuoreeltaan. Teoksesta jäi jossain määrin ristiriitainen olo. Pääosassa on nuoripari, joka muuttaa juutalaisilta otettuun asuntoon. Peter on hirveissä oloissa piiritetyssä Stalingradissa, kun taas Katharina lukee lehdistä kaupungin pikaisesta valtaamisesta. The Colonyssa vaikuttaisi olevan samankaltaista aiheiden ristivalotusta. Toivottavasti Mageelta suomennetaan muitakin teoksia.
Olen ymmärtänyt, että Sopimus on jakanut muutenkin lukijoita. Goodreadsissa tämä toisinkoinen on saanut huomattavasti suopeammat arviot. Luulisi, että tämäkin saadaan suomeksi, kun esikoinenkin on käännetty. Booker-ehdokkuus nostanee myös kiinnostusta suomennokseen.
Kuulun siihen lukijakuntaan, johon Mageen Sopimus teki vaikutuksen, joten toiveikkaana odotan tietoa tämän suomentamisesta. Mainio Kirjoja ulapalta -kirja, kiitos haasteosumasta!
Minä en tosiaan ole lukenut Sopimusta, mutta The Colonyyn ihastuin. Toivottavasti suomennetaan ja pian! Booker-voitto tai lyhytlistalle pääsy voisi vauhdittaa asiaa 😊