Sisältää mainoslinkkejä, mainoslinkit merkitty *-merkillä.

Eme tiesi sen tunnelmasta. Isän ja äidin lauseista, jotka päättyivät äkkinäisiin sähähdyksiin. Ilmaan unohtuneista kysymysmerkeistä ja otsille piirtyneistä huolen kurtuista. Käännetyistä selistä, joista saattoi lukea kieltomerkin: älä tule tänne! Oli kuin perhettä olisi vaaninut jokin näkymätön vaara, ehkä jättiläishämähäkki, joka oli salaa punonut seittinsä kaikkialle taloon. Jotain hirvittävää sen täytyi olla. Se oli aikuisten välistä, sanojen takaista, jotain, mitä ei voinut selittää lapsille.

Eme toivoi, että hän olisi väärässä. Hän sulki silmänsä, pinnisti kaiken tahdonvoimansa ja keskittyi ajattelemaan Esson ravintolaa, jossa uppopaistorasvan kutsuvaan tuoksuun sekoittui tupakansavu.
Anna olla kiva yllätys, Eme lausui.
Vasta sitten Eme avasi oven. Hän heitti repun eteiseen, riisui takin naulakkoon ja hiipi läpi huoneitten. Kotona leijui pahaenteinen hiljaisuus. Eme ei uskaltanut huutaa isää, hiljaisuutta piti kunnioittaa. Ei voinut tietää, mitä huudolla rikkoisi.

– Hanna Ryti: Kaatuminen

Hanna Rytin romaani Kaatuminen kertoo siitä näkymättömästä perinnöstä, niistä katveisiin jäävistä seurauksista, joita lama, hiljaisuus ja häpeä jättävät ihmiseen. Siitä, miten elämä ei lähde käyntiin tai pysyy pinnalla vain juuri ja juuri. Romaani on jaettu kahteen osaan. Ensin seurataan kolmen päähenkilön, Emen, Heljän ja Timpan, lapsuutta 1990-luvun laman runtelemassa Suomessa. He ovat kotoisin samalta paikkakunnalta ja tuntevat toisensa löyhästi – ehkä pihaleikkien reunamilta, ehkä koulun käytäviltä. Jokaisella on omat lähtökohtansa, mutta yhteinen kokemus jää: aikuiset ovat poissa, joko fyysisesti tai henkisesti, ja lapset ottavat rooleja, jotka eivät heille kuulu. Eme kantaa vastuuta, joka ei koskaan kuulunut lapselle. Heljä kasvaa kodissa, jossa on rahaa mutta ei lämpöä. Timppa vetäytyy koneiden maailmaan, kun ihmisten maailma on liian mutkikas. Jokainen kulkee omaa rataansa, mutta heidän tarinoidensa säikeet punoutuvat huomaamatta yhteen – tavalla, joka ei tunnu keinotekoiselta vaan väistämättömältä.

Toisessa osassa siirrytään nykyhetkeen, kolme vuosikymmentä myöhemmäs, jossa nämä kolme aikuistunutta lasta elävät erillisiä elämiään – kunnes heidän polkunsa jälleen risteävät, tällä kertaa dramaattisemmin ja peruuttamattomammin. Kirjaan on ripoteltu 90-luvun sanomalehtileikkeitä Päijät-Hämeen Sanomista, jotka käsittelevät talouden lisäksi myös vanhemmuutta, kasvatusta ja seksuaalivähemmistöihin kohdistuvia asenteita. Ne eivät ole pelkkiä tunnelmanluojia vaan muistuttavat lukijaa jatkuvasti siitä, miten yhteiskunnallinen ilmapiiri tihkuu koteihin ja kehoihin. Näiden leikkeiden kautta piirtyy esiin ajan ristiriitaisuus: säästökuurit ja rakenteiden purku rinnastuvat moraaliseen holhoukseen ja näkymättömiin normeihin, joita ei osattu tai haluttu kyseenalaistaa.

Rytin kieli on eleetöntä, kirkasta ja pakotonta. Siinä on samaa selkeyttä kuin varhaisessa aamuvalossa: ei tee itsestään numeroa, mutta näyttää kaiken armottomasti. Hän kirjoittaa pienistä hetkistä, jotka jäävät kehoon asumaan – siitä, kun äiti ei vastaa, kun isä katoaa, kun kukaan ei kysy, miltä tuntuu. Nautin kirjassa eniten lapsuuskuvauksesta, ehkä siksi, että olen itsekin tuon ajan lapsi. Siinä oli jotain tuttua, jotain joka veti puoleensa huomaamatta. Lapsuuden osuudessa oli mukana myös lämpöä, vaikka se syntyi usein niukkuuden ja kaipuun keskellä. Aikuisuuskuvauksesta tämä lämpö puuttui lähes kokonaan. Se oli lohduttomampi, harmaampi, paikoitellen jopa kylmä. Loppuosaa oli raskas lukea, ei niinkään tapahtumien takia, vaan siksi että niistä puuttui se sama tunnistettava ajankuva ja emotionaalinen kudelma, joka teki lapsuusjaksosta niin vahvan.

Silti kokonaisuus jää mieleen – ei täydellisenä vaan hauraana, ehkä juuri siksi niin vaikuttavana. Kaatuminen ei tarjoa selityksiä eikä ratkaisuja, mutta se näyttää, miten lama jättää jälkensä, ei vain tilastoihin vaan ihmisten sisälle. Miten jokin, mitä ei koskaan kunnolla sanoitettu, voi silti määrittää koko elämän suunnan. Se on ennen kaikkea romaani niistä, joita ei aina huomata: niistä, jotka pysyivät pystyssä, mutta eivät koskaan ehtineet kasvaa suoriksi. Kirja tarjoaa myös peiliin katsomisen hetkiä: näkyykö nykypäivän talouspolitiikassa mitään eroa 1990-luvun lamaan nähden – vai ollaanko edelleen valmiita uhraamaan kokonaisia sukupolvia säästötoimien ja hiljaisuuden alttarille?

Hanna Ryti:
Kaatuminen
WSOY 2025

* Osta kirja Finlandia Kirjasta

Muissa blogeissa:
Luetut.net
Savannilla

Sinua voisi myös kiinnostaa

Anna-Liisa Ahokumpu: Kosminen tanssija

Niko Hallikainen: Suuri märkä salaisuus

Milla von Plato: Hyvää iltaa

Iida Rauma: Hävitys: tapauskertomus

Suvi Vaarla: Kadonnut aika

Suvi Vaarla: Westend

Pirjo Toivanen: Pyhä paha perhe

Sabine Forsblom: Betinka

Seuraa Kirjaluotsia

90-luku Hanna Ryti Kaatuminen lama selviytyminen