menu Menu
Muriel Spark: Memento Mori
Iso-Britannia, Spark Muriel, Ulkomainen kaunokirjallisuus, Virago Press 22/07/2024 4 kommenttia
Ivy Compton-Burnett: A House and Its Head Edellinen Barbara Comyns: Sisters By a River Seuraava

If I had my life over again I should form the habit of nightly composing myself to thoughts of death. I would practise, as it were, the remembrance of death. There is no other practise which so intensifies life. Death, when it approaches, ought not to take one by surprise. It should be part of the full expectancy of life. Without an ever-present sense of death life is insipid. You might as well live on the whites of eggs.

Muriel Spark: Memento Mori

Ei kesää ilman Muriel Sparkia! Nyt oli vuorossa vähän varhaisempi Spark, hänen kolmas romaaninsa Memento Mori vuodelta 1959. Ei uskoisi, että Spark on ollut vasta nelikymppinen kirjoittaessaan näistä elämän ehtoopuolella olevista henkilöistä, jotka alkavat saada nimettömiä puheluita, joissa muistutetaan kuolemasta. Ensimmäisenä puhelun saa Dame Lettie Colston. Muista, että sinun on kuoltava, sanoo uhkaava miesääni ja katkaisee puhelun. Myöhemmin myös muut ikäihmiset naapurustossa alkavat saada vastaavia puheluita, mutta soittajan äänestä ollaan erimielisiä. Nuori! Keski-ikäinen! Kuulosti ulkomaalaiselta! Jokainen puhelun saajista kuitenkin toimii samoin: jatkaa samaan tapaan kuin ennenkin, suomatta kuolemalle ajatustakaan.

Dame Lettie kertoo ikävistä puheluista ensin veljelleen Godfreylle ja tämän vaimolle Charmianille. Charmian on kirjailija, jonka suosituista romaaneista otetut uusintapainokset ovat taas herättäneet uutta kiinnostusta. Charmian kärsii muistisairaudesta, mutta on paljon paremmassa kunnossa kuin hänen aviomiehensä Godfrey uskoo ja toivoo. Charmianin avuksi palkattu juonitteleva rouva Pettigrew hämmentää tahallaan Charmianin muistia ja kiristää Godfreya tämän vanhoilla aviorikoksilla. Nykyään Godfreyn aviorikokset rajoittuvat naisten sukkanauhojen katseluun. Hän käy salaa tapaamassa 24-vuotiasta Olivea, joka pientä maksua vastaan vilauttelee sukkiaan. Samalla Olive kerää tietoa iäkkäistä asiakkaistaan ja jakaa niitä maksua vastaan Alec Warnerille, joka kerää laajaa tutkimusaineistoa iäkkäistä ystävistään. Aina kun heille tapahtuu jotain kuohuttavaa, Warner pyytää heitä mittaamaan pulssin ja lämmön – mielellään ennen ja jälkeen ikävän uutisen, jos mahdollista. Jää epäselväksi, mitä hän on aikeissa tehdä tutkimusaineistollaan.

Godfreylla ja Charmianilla on hyvin etäiset välit poikaansa Ericiin, joka ei ole saanut tehtyä elämällään mitään järkevää. Godfrey lopetti pojan taloudellisen tukemisen, kun tämä oli päälle viisikymppinen. Eric on katkera isälleen ja kateellinen äitinsä menestyksestä ja yrittää itsekin uraa kirjailijana – huonoin tuloksin. (Sparkilla oli erittäin huonot välit myös oman poikansa kanssa.) Charmianin entinen palvelija Jean Taylor on yksi romaanin keskeisistä henkilöhahmoista, joka on sidoksissa lähes kaikkiin muihin kirjan henkilöihin menneisyyden ja nykyisten suhteidensa kautta. Hän asuu hoivakodissa, jossa joka päivä joku asukkaista kohtaa viimeiset hetkensä. Neiti Taylor on myös yksi harvoista, joka ymmärtää puhelujen luonteen. Hän kuitenkin harkitsee tarkkaan, millaisia neuvoja jakaa tuttavilleen, jotka käyvät avautumassa kiperistä tilanteistaan. Jokaisella on omat salaisuutensa, myös Jean Taylorilla.

Osa kirjan henkilöistä asuu itsenäisesti, osa hoivakodeissa. Jotkut ovat varsin aktiivisia, toiset kävelevät kepin kanssa ja jotkut makaavat sidottuina sänkyihinsä. Mutta kaikki henkilöt ovat täysin kietoutuneita omaan pikkumaisuuteensa. Niin paljon, että tarina saa satiirisia sävyjä. Romaani voisi olla varsin synkkä, ellei siihen olisi lisätty aimo annos tervetullutta ironista huumoria. Sparkin kiero huumori, rakastettavan raivostuttavat henkilöhahmot ja absurdit juonenkäänteet ovat tässä romaanissa parhaimmillaan. Kerronnan lakonisuus naurattaa, kuten tässä: Mrs. Anthony knew instinctively that Mrs. Pettigrew was a kindly woman. Her instinct was wrong.

Mutta kuka on salaperäinen soittelija? Itse kuolema, kuten eläkkeellä oleva komisario Mortimer uskoo? Vai Muriel Spark, jolla on valta päättää romaanihenkilöidensä kuolemasta? Memento mori – muista kuolevaisuutesi! Sitä Spark yrittää näille hupsuille romaanihenkilöilleen muistutella ja antaa samalla lukijalle yhden syyn lisää nauttia jäljellä olevasta elämästä. Tällaisten kirjojen parissa mielelläni odottelen sitä viimeistä puhelua. Päätin myös kirjan innoittamana tehdä jotain, mitä en ole koskaan elämässäni tehnyt: leivoin skonsseja. Niitä Charmian nautti iltapäiväteellään, jonka oli ihan itse onnistunut valmistamaan.

Helmet-lukuhaaste 2024:
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 34 – Kirjan nimessä on käsky tai kehotus.

Muriel Spark:
Memento Mori
Virago 2018
(alun perin julkaistu 1959)

Seuraa Kirjaluotsia

Tilaa artikkelit sähköpostiisi

#naistenviikko2024 englanninkielinen helmet2024 helmethaaste ikääntyminen kuolema Memento Mori muistisairaus Muriel Spark


Edellinen Seuraava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Peruuta Lähetä kommentti

  1. Tämä on taas yksi romaani, jota en ole lukenut Sparkilta. Sinun kesäsarjasi on mainio!

    1. Spark on kyllä mainio! Joka kesä mietin, että miksi ihmeessä lukisin enää nykykirjallisuutta, kun näitä vanhempia helmiä riittäisi koko loppuelämäksi. Kunnes heinäkuun lopussa julkaistaan Booker-ehdokkaat ja muistan, miksi luen myös nykykirjallisuutta ????

  2. Kah, huomasin että jostain syystä blogifiidi ei sinun osaltasi päivity…

    Mutjoo, tämä oli ensimmäisiä lukemiani Sparkeja (oliko toinen vai kolmas) ja muistan kyllä kirjan olleen hyvin vinkeä, ja tosiaan laaja henkilökaarti ei välttämättä osaa kovin hyvin ottaa onkeensa kuolemamuistutuksista, joillain poikkeuksilla…

    1. Hyvä, kun mainitsit. Jostain syystä blogini on kadonnut Kotimaiset kirjablogit -fiidistä. Täytyypä kysellä..

      Sparkin seurassa aina viihtyy. Tämä oli minulle kymmenes Sparkin romaani, sen lisäksi kaikki novellit ja omaelämäkerta luettuna. Omalla suosikkilistalla tämä romaani sijoittuu jonnekin puolen välin paikkeille. Ihan perushyvää Sparkia siis.

keyboard_arrow_up