She found a job for Billy in Rome, teaching voice-production to English student-priests in a seminary, for she wanted to go there with her baby boy, and she wanted Frederick to be with her. She did not want to change her public image just yet.
Frederick looked at her as she suckled the baby and said, ’He fits in with your public image.’ But it was not that the baby fitted the public image, it was rather that the image served the child so well. She was enamored with this baby and was determined not to be left by Frederick in the first years of the child’s life to look round for a new husband, a new type of film, form a new household, change her successful public image for another or, possibly, no image at all. Not yet, she thought; not yet.
– Muriel Spark: The Public Image
Mikä ilo on onnistua löytämään kotimaisesta antikvariaatista Muriel Sparkia tai muita brittiystäviäni! Töölön Arkadia-kirjakaupassa käteen osui Sparkin yhdeksäs romaani The Public Image ja vielä alkuperäisenä vuoden 1968 painoksena! Vain kansipaperit puuttuivat, joten kansikuva uupuu myös tästä postauksesta. Sinänsä ironista, sillä juuri kuvista on kyse tässä romaanissa. The Public Image tarjoaa terävän ja yllättävän ajankohtaisen katsauksen julkisuuden ja imagonhallinnan maailmaan. Teos käsittelee kuuluisuuden varjopuolia ja sitä, kuinka henkilökohtainen elämä voi hämärtyä huolellisesti rakennetun julkisuuskuvan taakse. Romaanin päähenkilö on Annabel Christopher, englantilainen näyttelijätär, joka on saavuttanut mainetta ja menestystä italialaisissa elokuvissa. Hänen julkisuuskuvansa, ”English Lady-Tiger”, esittää hänet intohimoisena ja salaperäisenä naisena, jolla on moitteeton avioliitto. Todellisuudessa Annabelin elämä on kaukana tästä imagosta.
Ensin vaikuttaa siltä, että Annabel on vain tyhjänpäiväinen marionetti, joka tekee kuuliaisesti, mitä miehet hänen ympärillään käskevät. Hänen miehensä Frederick pilkkaa Annabelin kielioppia ja haukkuu tätä muutenkin mitättömäksi olennoksi. Samalla hän mielellään elää vaimonsa rahoilla ja keskittyy itse lukemiseen. Epäonnistuttuaan näyttelijänä Frederick kadehtii menestyvää vaimoaan ja laatii makaaberin suunnitelman pilatakseen Annabelin julkikuvan. Käy kuitenkin ilmi, että Annabelissa on paljon enemmän syvyyttä ja terävyyttä kuin muut ovat olettaneet ja hän tekee kaikkensa säilyttääkseen uransa ja maineensa.
Spark kuvaa terävästi, kuinka media ja yleisö voivat rakentaa ja tuhota julkisuuden henkilön maineen hetkessä. Annabel edustaa ihmistä, joka on niin syvällä luomassaan imagossa, että hänen todellinen minänsä katoaa sen alle. Frederickin kautta taas tarkastellaan kateuden ja epäonnistumisen tunteita sekä sitä, kuinka ne voivat johtaa tuhoisiin tekoihin. Spark tunnetaan terävästä ja ironisesta kirjoitustyylistään, eikä The Public Image ole poikkeus. Hänen kerrontansa on tiivistä ja täynnä oivaltavia huomioita julkisuuden luonteesta. Tiiviin romaanin rakenne on harkittu, ja se paljastaa vähitellen henkilöiden todelliset motiivit ja tunteet. Kerronnassa on myös sparkimaisen pisteliästä huumoria, etenkin kun ilmaisu public image tuntuu tulevan vastaan korostetusti lähes joka sivulla. Vaikka romaani sijoittuu 60-luvun Roomaan, itse kaupunki jää vain juonittelujen tyhjäksi kulissiksi.
Sparkilla on tapana loihtia loistavia sivuhenkilöitä, ja löytyy heitä tästäkin romaanista. Pariskunnan ystävä Billy O’Brien ja limainen elokuvaohjaaja Luigi Leopardi painivat omassa niljakkaassa sarjassaan ja Golly Mackintosh, 22-vuotias filippiiniläinen perijätär, on niin sparkimaisen älytön luomus, että harmittaa suorastaan, kun hän jää todellakin vain sivuhenkilöksi. Mutta tällä kertaa todellinen sivuosapalkinto menee eräälle pikkutytölle, italialaisen lääkärin tyttärelle, joka tarkkanäköisyydessään ja julkkiksen mielistelyä kyseenalaistavassa suoruudessaan uhkaa romuttaa Annabelin tarkoin rakentaman PR-tarinan.
Vaikka teos on kirjoitettu yli puoli vuosisataa sitten, sen käsittelemät aiheet ovat edelleen ajankohtaisia nykyajan some- ja julkisuuskulttuurissa. The Public Image tarjoaa ajattoman näkökulman siihen, kuinka äärimmäinen imagon rakentaminen ja ylläpitäminen voi vaikuttaa yksilön identiteettiin ja ihmissuhteisiin. Sekä The Public Image (1968) että sitä seurannut The Driver’s Seat (1970) olivat Booker-ehdokkaina. Seuraavan kerran ehdokkuus irtosi yli kymmenen vuotta myöhemmin romaanilla Loitering with Intent (1981), joka onkin yksi suosikkejani Sparkin tuotannossa. Juorujen kohteeksi joutuminen on tuttua myös Sparkille itselleen, mikä on saattanut toimia myös kimmokkeena tälle romaanille. Suosittelen tutustumaan Sparkin omaelämäkertaan Curriculum Vitae: A Volume of Autobiography, jos kiinnostaa tutustua, mistä maaperästä Sparkin omalaatuinen kirjallinen maailma kumpuaa.
Muriel Spark’s novel The Public Image, originally published in 1968, intricately explores the themes of public persona versus private reality through its protagonist, Annabel Christopher, an English actress thriving in Italian cinema. Despite her carefully constructed image as the ”English Lady-Tiger,” her life is marred by the manipulations of her envious husband, Frederick, who seeks to undermine her success. The narrative poignantly delves into the implications of fame and the media’s power to shape, distort, and ultimately destroy an individual’s reputation, reflecting the challenges of maintaining authenticity in a world obsessed with image.
Set against the backdrop of 1960s Rome, the novel presents a cast of vibrant secondary characters, including the couple’s friend, Billy O’Brien, and the insidious filmmaker, Luigi Leopardi. Through sharp and ironic prose, Spark critiques the destructive nature of jealousy and the complexities of identity in the public eye. Despite being written over fifty years ago, the themes resonate powerfully in today’s social media landscape, highlighting the ongoing relevance of image cultivation and its impact on personal relationships and self-worth.
Helmet-lukuhaaste 2025:
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 31 – Kirjan päähenkilölle ura on tärkeä.
Muriel Spark:
The Public Image
Macmillan & Co 1968
Muissa blogeissa:
Reader, why did I marry him?
Tarukirja
Ah, tämä on niin hyvä, niin viiltävän ironinen ja julma kirja.
Oma meriittinsä on myös antaa nimi John Lydonin Sex Pistolsin jälkeiselle yhtyeelle, Public Image Limited.
Oho, tuota en tiennytkään! Hassu sattuma on, että minä siivosin ekassa kesätyössäni kyseisen herran hotellihuoneen vuonna 1996, kun Sex Pistols oli Suomessa keikalla. Huoneen kunto ei kyllä vastannut hänen public imageaan, oli liian siistiä 😂
Minuun teki vaikutuksen juuri tuo vanhan kirjan ajankohtaisuus – muiden Sparkille ominaisten hienouksien lisäksi.
Niin se taitaa olla, ettei ihmisten turhamaisuus katoa mihinkään, tulee vaan uusia välineitä sen harjoittamiseen 😅
Luin tämän juuri, ja olen yhtä hullaantunut kirjailijan terävyyteen ja ajankohtaisuuteen. Onneksi kirjoja riittää vielä monta luettavaksi, divarit ovat aarre.
Sparkilla on onneksi laaja tuotanto, siinä riittää lukemista monelle vuodelle! Olen nautiskellut pari vuodessa tahtiin, mutta joskus tulee ahmittua useampikin. Ja Sparkin kohdalla ei tarvitse turvautua aina antikvariaatteihin, kun kirjoista on otettu viime vuosina useampia uusintapainoksia. Minulla on aika hyvä kokoelma, saa myös lainata!