This morning’s group exercise involves scented sachets, distributed during the circle. Another doctor, no name, mimics Dr. Sloane’s even tone. Each sachet smells different, she explains, specifically designed to activate a patient’s essential memories, so they are advised to hold theirs close. Not to share. These are scents found outside. Baby steps, to their return. […]

Olen hakenut uurnasi ja ajanut mökillesi. Luulin että haluaisin laittaa sinut mahdollisimman pian maahan, mutta nyt haluankin pitää sinut lähelläni. Vien sinut kävelylle postilaatikolle ja poikkean metsään, jossa kaikki elävät ja kuolevat sen enempää eksistentiaalisia kysymyksiä pohtimatta. Rajallisuus on koskettanut sinua, mutta ei tätä muuta, joka vuoroin kasvaa ja vuoroin horrostaa. Käperryn kanssasi sammaleiden alle. […]

Asettauduin haara-asentoon putsattavaksi ja nautin Ettun köpelönhellästä läheisyydestä, meidän leikistämme. Isän luutiessa minua lumesta kuiskasin: Missä äiti? Isä ei aluksi näyttänyt kuulevan kysymystä, alkoi vilustumissepostella huurteisia tumppujani vesipatterin päälle ja Pattin huovuttamia kukallisia sisätöppösiä jalkoihini. Minun teki mieli olla isän kanssa kahden ja kertoa, miten ikävä minulla oli ja että halusin tulla mummin luota kotiin. […]

Yöllä Anna heräsi kauhuissaan. Rouva Kuronen kuorsasi viereisellä sängyllä, eikä Anna käsittänyt miksi hänen ei annettu nukkua rauhassa omassa kodissaan. Kuka tuon Kurosenkin oli tänne siirtänyt? Hän otti kellon yöpöydältä, mutta se oli taas rikki. Anna ravisti kelloa ja etsi sitten laatikosta muita kelloja. Varmasti hänellä oli rannekello. Ei kai täällä käynyt varkaita? Millainen se […]

Se oli aivan tavallinen kissa, Siinä kuitenkin oli jotain pahaenteistä. Se katsoi suoraan minuun, ilahtuneena, kuin olisi odottanut saapumistani. Koputin sormella lasia häätääkseni sen pois, mutta se lähtikin nousemaan portaita minua kohti. Arveli kai saavansa ruokaa. Kissa pysähtyi metrin päähän ovesta ja avasi suunsa. En kuullut odottamaani nau’untaa. Oli kuin joku olisi kuiskannut korvaani: -Lue […]

Professorille rakkainta koko maailmassa olivat alkuluvut. Minäkin olin kyllä tietoinen niiden olemassaolosta, mutta en ollut koskaan ajatellut niitä mahdollisena rakkauden kohteena. Mutta vaikka kohde olikin epätavallinen, hänen tapansa rakastaa oli varsin oikeaoppinen. Hän ihaili ja palveli rakastettuaan ehdoitta. Hän kunnioitti tätä, väliin helli, väliin polvistui tämän eteen. Eikä hän milloinkaan lähtenyt rakkaansa rinnalta. Minua vetää […]

Kertoisiko Alice heille? ”Anteeksi nyt, näytätte kyllä tutuilta, mutta en osaa yhdistää teitä mihinkään.” Ei niin voinut tehdä. Lapsen olisi kauheaa kuulla, ettei hänen äitinsä muistanut häntä. Alicen oli pakko teeskennellä, kunnes muisti palaisi, ja se tapahtuisi tietysti pian. Aivan kohta. Hän yrittäisi puhua lapsille luonnollisesti. Ei hilpeän teennäisesti, niin kuin lapsille usein puhutaan. Lapset […]