Jenny Hill painaa sormensa kulmakarvojen väliin, tekee itsensä todeksi, ojentaa keskiviivansa suoraksi. Hän katsoo ihoa, sen huokosia, karvoja ja juonteita, ja sanoo itselleen: Sinä olet Jenny Hill ja sinä olet tässä, sinä et liukene mihinkään vaan olet totta, tässä, tämä, ja sinä voit vielä päättää. Sinä et jäänyt vaan lähdit, niin hän sanoo itselleen, ja […]

She knew she was valued for being a good hunter, but what Ea craved was to be normal. To spin like everyone else was the key to fitting in, and if she could only hear the music of the ocean like everyone else, she too would be able to tune in and do it. She […]

”Ja ehkä huomenissa”, sanoo hänen aviomiehensä samalla kun kallistaa kulhoaan lusikoidakseen keiton viimeiset pisarat, ”voisimme lähteä ratsastamaan joen varteen. Kauempana lännessä näköala on mitä miellyttävin. Käsken säätämään satulaanne – panin tullessa merkille, että se oli vinossa. Luulen, että myös tammanne kaviot kaipaavat huomiota, kun olemme tehneet retkemme, ja…” Lucrezian tuijottaessa miestään tämän sanojen merkitys hajoaa […]

I’m wondering if you still think of her as a monster. I suppose it depends on what you think that word means. Monsters are, what? Ugly? Terrifying? Gorgons are both these things, certainly, although Medusa wasn’t always. Can a monster be beautiful if it is still terrifying? Perhaps it depends on how you experience fear […]

Toukokuun 1968 tapahtumista Aïcha ei ymmärtänyt yhtään mitään. Hän tentti koko kevään yhtä ahkerasti kuin ennenkin ja vietti lukuisia öitä ja päiviä sairaalassa, josta hän otti vastaan kaikki tarjotut päivystysvuorot. Toki hän jotain ilmapiirissä aisti, jonkinlaisen muutoksen ja kuohunnan. Joskus jostain tyrkytettiin lentolehtistä, jonka hän otti ujosti hymyillen vastaan ja heitti hetken päästä kotitalonsa edessä […]

”The moms I knew when I was little didn’t have to prove that it was okay to want a child. Sure, a lot of women I know wonder if they do want a child, but not why. It’s assumed why. The question cis women get asked is: Why don’t you want kids? And then they […]

Victor on kirjoittanut viimeisen sanan lyhyeen kirjaan, joka kertoo keväisestä lennosta, poikkeamasta, eriytymisestä. Hän harkitsi antavansa kirjalle nimen Jos talviyönä kaksisataaneljäkymmentäkolme matkustajaa – mutta Anne pudisti päätään. Sitten hän halusi nuo sanat kirjan motoksi – ja Anne huokaisi. Kirjan nimestä tulee lopulta lyhyt, yksi ainoa sana. Valitettavasti Poikkeama oli jo käytössä. Victor ei yritä selittää. […]

Colette was trying to develop a new way of looking at life, with more lightness, as if everything that seemed so substantial, like a school, or a home, or a marriage, was in fact only disposable and breakable. It was frightening, but also a relief. Phyllis used to joke about how Anne and her husband […]