“The moms I knew when I was little didn’t have to prove that it was okay to want a child. Sure, a lot of women I know wonder if they do want a child, but not why. It’s assumed why. The question cis women get asked is: Why don’t you want kids? And then they have to justify that. If I had been born cis, I would never even have had to answer these questions. I wouldn’t have had to prove that I deserve my models of womanhood. But I’m not cis. I’m trans. And so until the day that I am a mother, I’m constantly going to have to prove that I deserve to be one. That it’s not unnatural or twisted that I want a child’s love. Why do I want to be a mother? After all those beautiful women I grew up with, the ones who chaperoned my classes on field trips, or made me lunch when I was at their house, or sewed costumes for all the little girls that I ice skated with — and you too, Katrina, for that matter — have to explain their feelings about motherhood, then, I’ll explain mine. And do you know what I’ll say? Ditto.”

Torrey Peters: Detransition, Baby

Yhdysvaltalainen Torrey Peters on yksi tänä viikonloppuna järjestettävän Helsinki Litin kiinnostavista vieraista. Hänen esikoisromaaninsa Detransition, Baby nimettiin heti julkaisunsa jälkeen transkirjallisuuden merkkiteokseksi ja palkittiin PEN/Hemingway Awardilla vuonna 2021. Kuuntelin kirjan äänikirjaversion englanniksi, mutta teos on siis tänä keväänä julkaistu suomeksi samalla nimellä Natasha Vilokkisen suomentamana (Kosmos 2023). Detransition, Baby on omaperäinen ja rohkea esikoisteos trans- ja cis-naisista, joiden elämät törmäävät odottamattoman raskauden seurauksena ja pakottavat heidät kohtaamaan syvimmät toiveensa ja pelkonsa sukupuolen, vanhemmuuden ja seksuaalisuuden suhteen.

Reese on transnainen, joka on aina haaveillut äitiydestä. Hän eli onnellisesti parisuhteessa toisen transnaisen kanssa, mutta Amy lopulta päätyi keskeyttämään sukupuolenkorjauksensa ja detransitioitui takaisin mieheksi. Nyt Amy on Ames ja töissä PR-toimistossa, jossa ei tiedetä hänen transtaustaansa. Kun Ames aloittaa salasuhteen pomonsa Katrinan kanssa ja saa tämän vahingossa raskaaksi, kaikki tulee julki. Ames luuli olevansa steriili sukupuolenkorjaushoitojen vuoksi ja nyt hän joutuu selittämään Katrinalle koko mutkikkaan suhteensa sukupuoleen ja lasten hankintaan. Amesia pelottaa ajatus isyydestä ja hän päätyy ehdottamaan Katrinalle villiä ratkaisua: mitäpä jos Katrina, Ames ja hänen entinen tyttöystävänsä Reese muodostaisivat epätavanomaisen perheen yhdessä? Näin myös Reese saisi toteuttaa unelmansa äitiydestä.

Detransition, Baby ei pelkää käsitellä tabuja tai haastaa perinteisiä käsityksiä sukupuolesta ja perheestä. Petersin tapa kuvata näitä monikerroksisia hahmoja ja heidän keskinäisiä suhteitaan on poikkeuksellisen rehellinen ja tarkkanäköinen. Hän pureutuu vaikeisiin aiheisiin, kuten perheen ja yhteiskunnan odotusten ristiriitoihin, seksuaalisuuteen, sukupuolen moninaisuuteen ja identiteettien kirjoon. Romaani haastaa pohtimaan, mitä todella tarkoittaa olla nainen, mies tai vanhempi. Seksiä Peters kuvaa suorasukaisesti. Jotkut kirjan asetelmat saivat kohottelemaan kulmia myös toisella tapaa. Esimerkiksi Reese ajautuu jatkuvasti väkivaltaisiin ja alistaviin suhteisiin miesten kanssa ja kokee, että väkivalta ja hyväksikäyttö tekevät hänestä enemmän cis-naisen kaltaisen. Naiseuden validoiminen väkivallan ja alistamisen kautta tuntuu minusta ongelmalliselta lähestymistavalta. Erikoista oli myös se, että Reesen rakastaja halusi panna Reesen “paksuksi” tartuttamalla tähän HIV:n ja Reese jopa todella pohti tätä yhtenä mahdollisuutena “kokea inseminaatio”. Raskauden ja viruksen rinnastaminen tuntuu hyvin kummalliselta ja vaaralliseltakin ajatukselta. Kun queerin maailmassa liikutaan, monet asiat ovat totutusta poikkeavia, mutta etenkin näissä kohdissa omaa avarakatseisuuttani koeteltiin.

Romaani rönsyilee ja poukkoilee epäkronologisesti ajasta toiseen. Takaumat saattavat olla niin pitkiä, että tarinan palatessa takaisin nykyhetkeen on jo ehtinyt unohtaa, mistä tilanteesta lähdettiin. Tämä on erityisen haastavaa äänikirjassa, jota ei voi selailla niin helposti taaksepäin. Enimmäkseen kirja pitää otteessaan, mutta tiivistämistä se olisi kaivannut. Välillä sävy myös muuttuu turhan luennoivaksi. Kirjaa on markkinoitu hauskana, mutta minusta vaaka kallistuu enemmän traagisen puolelle. Lopulta romaanissa on myös kyse siitä, millaisille oudoille poluille sydänsuru voi ihmisen johdattaa. Romaanin avoin loppu saattaa joitakin turhauttaa, mutta minusta se oli juuri oikea päätös tälle ihmissuhdevuoristoradalle. Kaikki kolme ovat ainakin hetken samassa vaunussa pohtimassa vedetäänkö jarrusta vai annetaanko vaunun liukua vapaaseen pudotukseen. Kiinnostavaa kuulla, mitä Torrey Peters itse kertoo romaanistaan Ville Blåfieldin jututtamana tänään.

Torrey Peters:
Detransition, Baby
Profile Audio 2021
Äänikirjan lukija: Renata Friedman

Muissa blogeissa:
Kulttuuri kukoistaa

Sinua voisi myös kiinnostaa

Akwaeke Emezi: Rakas Senthuran: Mustan hengen muistelmat

Ruth Ozeki: The Book of Form and Emptiness

Brit Bennett: The Vanishing Half

Bernardine Evaristo: Girl, Woman, Other

Maggie Nelson: Argonautit

Selja Ahava: Ennen kuin mieheni katoaa

Seuraa Kirjaluotsia

#helsinkilit2023 äänikirja äitiys Detransition Baby englanninkielinen esikoisromaani Torrey Peters transsukupuolisuus