John Banville: The Sea

Banville John, Irlanti, Macmillan Digital Audio, Ulkomainen kaunokirjallisuus 18/01/2024 0 kommenttia

Peter Høeg: Norsunhoitajien lapset

Edellinen

Helena Juntunen & Petri Tamminen: Joskus liikaa, aina liian vähän

Life, authentic life, is supposed to be all struggle, unflagging action and affirmation, the will butting its blunt head against the world’s wall, suchlike, but when I look back I see that the greater part of my energies was always given over to the simple search for shelter, for comfort, for, yes, I admit it, for cosiness. This is a surprising, not to say shocking, realisation. Before, I saw myself as something of a buccaneer, facing all-comers with a cutlass in my teeth, but now I am compelled to acknowledge that this was a delusion. To be concealed, protected, guarded, that is all I have ever truly ever wanted, to burrow down into a place of womby warmth and cower there, hidden from the sky’s indifferent gaze and the air’s harsh damagings. That is why the past is just such a retreat for me, I go there eagerly, rubbing my hands and shaking off the cold present and the colder future. And yet, what existence, really, does it have, the past? After all, it is only what the present was, once, the present that is gone, no more than that. And yet.
John Banville: The Sea

John Banvillen romaani The Sea on tummasävyinen kertomus menetyksestä, surusta ja lapsuuden muistoista. Se on irlantilaisen Banvillen neljästoista romaani ja voitti Booker-palkinnon vuonna 2005. Vuonna 1945 syntynyt John Banville on erittäin tuottelias kirjailija. Hän on kirjoittanut yhteensä yli 30 romaania, joista osa on pseudonyymillä Benjamin Black julkaistuja dekkareita. Lisäksi hän kirjoittanut lukuisia näytelmiä ja käsikirjoituksia, esimerkiksi elokuvasovituksen Elizabeth Bowenin romaanista The Last September. Hän myös teki käsikirjoituksen vuonna 2013 ilmestyneeseen elokuvaan The Sea, joka pohjautuu hänen omaan romaaniinsa. Suomeksi Banvillelta on ilmestynyt vain yksi romaani, Tammen Keltaisessa kirjastossa vuonna 1991 julkaistu Todistajan kirja (The Book of Evidence 1989). Ilmeisesti se ei saanut kovin hyvää vastaanottoa, kun trilogian seuraavia osia saati mitään muutakaan Banvillelta ei ole julkaistu sen jälkeen.

The Sea sijoittuu jonnekin Irlannin etelärannikolle. Taidehistorioitsija Max Morden palaa takaisin merenrantakylään, jossa hän kerran vietti lapsuuden lomiaan. Hänen Anna-vaimonsa on juuri kuollut syöpään ja Max toivoo nostalgisen matkan auttavan surutyössä ja viimeistelemään työn alla olevan kirjan taidemaalari Pierre Bonnardista. Kumpikaan työ ei kuitenkaan suju odotetusti. Maxilla on vaikeuksia käsitellä suruaan. Hän juo liikaa, laiminlyö työnsä ja pyrkii hartaasti löytämään vastauksia tai jotain mihin takertua ajalta, jolloin hän vietti nuoruuden kesiään tässä samaisessa paikassa. Silloin hän tutustui Gracen perheeseen, johon kuuluivat isä Carlo, äiti Connie, kaksoset Chloe ja Myles sekä heidän hoitajansa Rose. He viettivät kesiään Cedars -nimisessä talossa, joka nyt toimii matkustajakotina ja jossa Max yrittää tavoitella muistojaan.

Romaani on kirjoitettu Maxin pohdiskelevana päiväkirjana. Tapahtumapaikka ja aika ovat jatkuvassa liikkeessä ja täysin riippuvaisia siitä teemasta, josta Max tuntee tarvetta kirjoittaa. Kerronta liukuu niin saumattomasti tilanteesta toiseen, että äänikirjaa kuunnellessa oli välillä vaikea pysyä perässä, ollaanko kirjan nykyhetkessä vai Maxin lapsuudenmuistoissa. Harhailulla on kuitenkin kiintopisteensä, sillä Max palaa yleensä johonkin näistä kolmesta: lapsuudenmuistoihinsa Gracen perheen kanssa, kuukausiin ennen hänen vaimonsa kuolemaa ja nykyiseen oleskeluunsa Cedarsissa. Nämä kolme kerronnan tasoa kietoutuvat toisiinsa tiiviisti koko romaanin ajan.

Max kuvaa tutustumistaan Gracen perheeseen lumoutumisena. Perhe on häntä selvästi ylempänä sosiaalisessa hierarkiassa, mutta hän hakeutuu aktiivisesti perheen läheisyyteen – osittain uteliaisuudesta, osittain yksinäisyydestä ja jossain määrin silkan tylsistymisen vuoksi. Ensin hän ihastuu perheen äitiin Connieen, mutta pian kääntää huomionsa ikätovereihinsa Chloeen ja Mylesiin. Kaksoset ovat erikoinen parivaljakko. Myles on mykkä, mutta Chloessa riittää ääntä ja vauhtia hänenkin puolestaan. Vähitellen Max paljastaa lisää Gracen perheen kanssa viettämästään kesästä, joka päättyi lopulta tragediaan. Kohtaaminen erään menneisyyden henkilön kanssa avaa Maxille lopulta myös uuden näkökulman tapahtumiin ja hänen omaan osallisuuteensa.

Maxin kertojaääni on harhaileva, itsetutkiskeleva, nuriseva, nostalgiaan taipuva ja vastuuta välttelevä. Epäluotettavana kertojana Max annostelee tapahtumia oman mielensä mukaan ja korjailee sanomisiaan, jos ei ole itse niihin tyytyväinen. Hän väittelee itsensä kanssa ja moittii itseään joskus epäselvyydestä. Toisinaan hän korjaa kurssiaan lisäämällä jotain, mikä tekee kertomuksesta eheämmän. Välillä hän sanoo poikkeavansa liian kauas tai liioittelevansa jotain asiaa, ja pyytää lukijaa unohtamaan, mitä juuri sanoi. Hän tarrautuu usein yksityiskohtiin, jotka tuovat hänen mieleensä jotain muuta, ja toimivat ikään kuin portaaleina muistoihin. Hänestä ei aina piirry kovin miellyttävää kuvaa, mutta toisaalta hänen kokemaansa menetystä ja surua vasten häntä on helppo ymmärtää ja tuntea empatiaa.

The Sea on hyvin aistillinen romaani. Max palaa muistoissaan erityisen usein siihen, miltä joku tuoksui. Tuoksut ovatkin usein hyviä muistojen virittäjiä. The Sea tuoksuu tietysti vahvimmin merelle, sen läsnäolo on teoksessa läpitunkevan voimallinen. Minulle tuli romaanin tyylistä mieleen toisaalta Julian Barnes ja toisaalta viime vuonna Booker-ehdokkaana ollut irlantilainen Sebastian Barry. Hämmästys olikin suuri, kun tutkin vuoden 2005 Booker-ehdokaslistaa. Sekä Barnes että Barry olivat myös ehdokkaina samana vuonna Banvillen kanssa, Barnes romaanilla Arthur & George ja Barry romaanilla A Long Long Way. Tuon vuoden Booker-ehdokaslista näyttää näin jälkikäteen katsottuna muutenkin melkoiselta aarrearkulta. Lyhytlistalta löytyy Banvillen, Barnesin ja Barryn lisäksi myöhemmin Nobel-palkitun Kazuo Ishiguron klassikon asemaan noussut Ole luonani aina, Zadie Smithin upea romaani Kauneudesta ja Ali Smithin romaani The Accidental. Lisäksi pitkältä listalta löytyy sellaisia kirjailijoita kuin Ian McEwan, J. M. Coetzee, Salman Rushdie ja Rachel Cusk. Banvillen voitto oli ilmeisesti pienoinen yllätys, sillä ennakkosuosikkina pidettiin Ishiguroa. Minulle tuosta Booker-kattauksesta löytyy monta tämän romaanin ohittavaa lukuelämystä, mutta oikein mukava tuttavuus oli tämäkin.

BRIEFLY IN ENGLISH

John Banville’s The Sea is a dark narrative exploring themes of loss, grief, and childhood memories. It is the fourteenth novel by the Irish author, who was born in 1945 and has been highly prolific, having written over 30 novels, including some under the pseudonym Benjamin Black. The Sea won the Booker Prize in 2005 and reflects Banville’s extensive output, which also includes plays and screenplays, like the adaptation of his own novel into the 2013 film The Sea. Despite this, only one of his works, The Book of Evidence, has been published in Finnish.

The Sea is set on the southern coast of Ireland and follows art historian Max Morden as he returns to a seaside village where he once spent childhood holidays, in the aftermath of his wife Anna’s death to cancer. Max hopes that revisiting these memories will aid his grieving process as well as help him finish a book on the painter Pierre Bonnard. However, he struggles with his grief, drinks excessively, neglects his work, and is on a quest for answers about his past. The novel unfolds through Max’s contemplative diary, with the narrative constantly shifting between the present, his childhood memories, and his life before Anna’s death. As an unreliable narrator, he revisits his childhood encounters with the Grace family, revealing a summer that ended tragically. The novel is characterized by its introspective and episodic style, a sensory narrative that frequently references scents, particularly the sea, creating a powerfully evocative atmosphere.

Helmet-lukuhaaste 2024:
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 3 – Booker- tai Pulitzer-palkinnon voittanut kirja.

John Banville:
The Sea
Macmillan Digital Audio 2007
(alun perin julkaistu 2005)
Äänikirjan lukija: Jim Norton

Kuukauden suosituimmat artikkelit

Uusimmat artikkelit

Kirjailijat

Kirjailijat kartalla

Sinua voisi myös kiinnostaa

Seuraa Kirjaluotsia

Tilaa artikkelit sähköpostiisi

Vastaa Peruuta vastaus

Tee sähköpostitilaus blogiin