Mummo istuutui kelkalle ja Kaarlo potki jalallaan vauhtia. Mummo hyräili jotain, mistä Kaarlo ei saanut selvää. Hän kuuli sanat veemäisen vanha friidu ja akkain lait. Kirkonkylä jäi taakse ja piipuista nousevat savut kiertyivät yhdeksi savuksi, joka yhdenmukaistui korkeimmasta kohdastaan, suipponi ja oheni, mitä ylemmäs sen pää kiiri.

Kaarlo oli väsynyt potkukelkkailusta, vaikka mummo ei paljon painanutkaan. Mummo ei heti halunnut nousta kelkasta vaan hengitti rohisevin keuhkoin pakkasilmaa sisäänsä ja katsoi jostain syystä metsään lasittuneena. Silmät olivat kosteat mutta eivät kyyneleiset. Kaarlo istuutui hankeen odottamaan. Nämä olivat mummon kohtauksia, siitä hän oli varma.

Muutaman minuutin päästä mummo huokaisi syvään, pyyhkäisi silmiään kintaalla ja nousi ylös. Yllättävän ryhdikkäänä ja nopeasti mummo kiiruhti sisälle.

Kaarlon vasta ottaessa ulkovaatteitaan pois, mummo makasi jo laverilla. Nukutaan uskovaisten pölyt pois. Lyhyet torkunperkeleet vaan, mummo sanoi.

Kaarlo nyökkäsi ja meni laverin alle.

Juhani Brander: Amerikka

Juhani Branderin toinen romaani Amerikka on ilahduttavan kaunokirjallinen teos, joka lumoaa erityisesti ilmeikkäällä kielellään ja runollisella luontokuvauksellaan. Olen aiemmin lukenut Branderin esseekokoelman Miehen kuolema, jossa tämä käsitteli hyvin henkilökohtaisella tavalla toksista maskuliinisuutta. Amerikka jatkaa tuota keskustelua proosan muodossa. Sen päähenkilö on sota-aikana syntynyt Kaarlo, joka asuu mummonsa kanssa Turun saaristossa kuvitteellisessa Edenin kylässä. Eletään 50-luvun jälleenrakennusvuosia, mutta eristäytyneessä saaristopitäjässä kärsitään yhä äärimmäisestä niukkuudesta. Kirppujen ja köyhyyden keskellä asuu myös 9-vuotias Kaarlo, mutta mummo on kasvattanut hänestä empaattisen ja etevän pojan.

Kaarlo unelmoi Amerikasta, koska mummon mukaan äiti asuu siellä ja joskus koittaa sopiva hetki Kaarlonkin päästä sinne, missä kaikki on paremmin. Mummo myös sanoo, että Kaarlon isä kaatui sodassa. Kyläläisillä on parempaa tietoa tummahiuksisen Kaarlon alkuperästä ja vanhempien tarinasta, mutta Kaarlo ei osaa haukkumasanoja tulkita. Jatkuvaa tönimistä ja nimittelyä voi paeta luonnon helmaan tai mummon kainaloon, jossa majailevat myös kirput Sorjonen, Tyyppi ja Kuvatus. Herkälle pojalle tukena ja miehen mallina toimii Sakari, kylän ahkera työmies, jolla on henkilökohtaista kokemusta luovimisesta ankarassa miesten maailmassa omaa pehmeää ydintä salaa vaalien. Mummon ja Sakarin lisäksi Kaarloa ymmärtää koulukaveri Leena, jonka kanssa voi puolisalaa käydä laskemassa kelkalla vähän syrjäisemmässä mäessä. Kaarlolla on erityinen suhde luontoon ja hän pyytää anteeksi jopa kuuselta, jonka mummo käskee kaataa joulupuuksi. Kun kiusaaja yllyttää rikkomaan muurahaispesän, Kaarlo vie seuraavana päivänä anteeksipyyntönä muurahaisille sokeria ja korppuja ja vielä kasan neulasia jälleenrakennuspuuhien helpotukseksi. Mummo on opettanut, että kaikki elämä on pyhää ja luontoa tulee kunnioittaa.

Rempseä ja anarkistinen Lahja-mummo on kyllä nimensä veroinen sekä Kaarlolle että lukijalle. Brander on luonut mummosta herkullisen sekoituksen höperyyttä ja terävää älyä. Mummo saattaa olla olemukseltaan heiveröinen, mutta kyllä hänestä tarpeen tullen löytyy kipakkuutta ja tarmoa. Hän on täysin häpeilemätön ja paha suustaan, mutta aina heikomman puolella. Vaikka elämä on niukkaa, mummon luovuudella arki muuttuu piirun verran paremmaksi. Kuuseen voi askarrella tähden vaikka vanhoista alushousuista. Mummon kirjoittama kartanoromantiikkaa huokuva tarina, jonka Kaarlo lukee ääneen koulussa, on aivan hulvaton. Kaarlon rakkaus ja lämpö mummoa kohtaan koskettaa. Kaarlo katselee joulusiivousta tekevää alastonta mummoaan, hänen roikkuvaa kellertävää nahkaansa: Hänestä mummo oli kaunis, elämän värittämä.

Kaarlon tarinan lomassa on katkelmia äidin päiväkirjoista, joista välittyy nuoren naisen sodanaikaiset tunnelmat ja kohtaamiset saksalaissotilaan kanssa. Lukijalle äidin tarinan ruma loppu avautuu jo ensimmäisessä luvussa. Kaarlon tarina taas saa loppua kohden yhä myyttisempiä ja runollisempia ulottuvuuksia, kun poika päättää soutaa Amerikkaan äitinsä luo. Seuranaan hänellä on vain yksinäinen hylje, joka seurailee pojan matkaa etäisyyden päästä. Kaarlo viettää yöt saarissa, joissa metsä varjelee pientä ihmistä, joka on aina ollut niin armelias luontoa kohtaan. Hän kohtaa rankalla matkallaan myös merenneitoja ja valaita. Osattoman mutta mielikuvituksessaan rikkaana eläneen Kaarlon toiviomatka on pakahduttavaa luettavaa. Sodanjälkeistunnelmia, eriarvoisuutta ja vaikenemisen kulttuuria on käsitelty paljon kotimaisessa kirjallisuudessa, mutta Amerikka tuo siihen oman väkevän lisänsä. Kielellisesti omaperäinen romaani sykähdytti monella tapaa.

Juhani Brander:
Amerikka
WSOY 2023

Muissa blogeissa:
Anun ihmeelliset matkat
Kirjojen kuisketta
Tuijata. Kulttuuripohdintoja

Sinua voisi myös kiinnostaa

Riikka Sandberg: Ørja

Petra Rautiainen: Meren muisti

Tommi Kinnunen: Pimeät kuut

Karin Erlandsson: Koti

Tommi Kinnunen: Ei kertonut katuvansa

Seuraa Kirjaluotsia

Amerikka eriarvoisuus isoäiti Juhani Brander köyhyys saaristo sodanjälkeinen aika