Sisältää mainoslinkkejä, mainoslinkit merkitty *-merkillä.

Kaikki oli siis valmista.
”Oletko valmis?”
”Olen.”
Tilasin äidille taksin, tilasin sen Ateenan-asunnostani, tuhansien kilometrien päästä hänen väsyneestä ruumiistaan ja katkonaisesta hengityksestään.
Hetkeä myöhemmin taksinkuljettaja ilmoitti olevansa talon edustalla. Äiti meni ulos.
”Nyt minä lähden.”
Hän jätti taakseen vuosikausia elettyä elämää sekä vaatteita ja tavaroita, joita oli ostellut, jotta asunto, kuten hän sanoi, ei olisi niin kalsea.
Kuvittelin sataviisikymmentäkahdeksansenttisen äitini karkaamassa talosta reppu selässä, pieni koira kainalossa, kipittämässä kadulla odottavaan autoon, huohotusta, huohotusta, kuvittelin miten hän toisteli mielessään: Minun varpailleni ei enää astuta. Se on loppu nyt.
Soitin Didierille ja kerroin, että äiti oli matkalla asunnolleni. Didier oli itsekin jo matkalla. Hän ei ollut jäänyt odottelemaan soittoani, vaan hän oli aavistanut mitä tuleman piti ja lähtenyt hyvissä ajoin.
Taksi näkyi puhelimenruudulla miniatyyriautona, joka eteni kaupunginosasta toiseen kyyditen äitiäni. Siristelin silmiäni ikään kuin olisin voinut nähdä hänet, ikään kuin olisin keskittymällä voinut muuntaa autosymbolin eläväksi kuvaksi, dokumenttifilmiksi.
Äiti oli lähtenyt.

– Édouard Louis: Monique pakenee

Édouard Louis’n tiiviit omaelämäkerralliset teokset osuvat aina suoraan ytimeen. Uusin romaani Monique pakenee jatkaa kirjailijan äidin tarinaa. Kirjassa Louis toteaa, ettei hänellä ollut suunnitelmissa kirjoittaa tällaista kirjaa, mutta minkäs teet, kun elämä heitti taas uusia mutkia äidin matkaan. Romaanissa Naisen taistelut ja muodonmuutokset Monique pääsi eroon ahdistavasta avioliitostaan ja muutti mukavan miehen perässä Pariisiin. Nyt käy ilmi, että idylli oli jälleen harhaa: mies on samanlainen kuin edellinenkin, juoppo ja väkivaltainen, ja Monique on taas ansassa.

Louis on kirjoittajaresidenssissä Ateenassa, kun äiti soittaa ja pyytää apua. Hän on pitkään salannut pojaltaan, että on ajautunut uuteen alistavaan suhteeseen. Häpeä estää puhumasta, kunnes mitta tulee täyteen. Louis toimii pelastajana etänä: hän järjestää taksin, majoituksen, turvapaikan ystävän avulla. Äiti lähtee, ja ensimmäistä kertaa elämässään hän on vapaa – mutta myös yksin. Miten aloittaa itsenäinen elämä 57-vuotiaana, kun ei ole koskaan saanut päättää edes omista asioistaan?

Äidin ja pojan suhde muotoutuu romaanin läpi. Alussa Louis astuu rooliin turvaajana, järjestäjänä, mutta vähitellen suhteeseen ilmestyy kumppanuus: äiti löytää itsenäisyyttä ja poika antaa tilaa. Poika on enemmän huolissaan äidistä kuin tämä itse osaa olla. Ehkä sitä osaltaan selittää syyllisyys, jota Louis kokee esikoisromaaninsa aiheuttamasta kitkasta perheen sisällä. Äidin auttaminen käytännössä tarkoittaa myös kurottamista siskon puoleen – siskon, joka ei ole antanut anteeksi sitä, että veli kirjoitti perheestä niin julkisen kirjan. Nyt noiden kirjojen tuoma taloudellinen turva mahdollistaa kuitenkin äidille uuden alun.

Louis’n kieli on jälleen lakonisen kirkasta ja tinkimättömän taloudellista. Hän ei rakenna kauniita lauseita, vaan asettaa sanat toistensa perään kuin rakennuspalikat: tarkasti, ilman koristeita. Lyhyys – vain runsaat sata sivua – tiivistää kaiken olennaisen. Kirja on pienikokoinen mutta painava. Louis ei sorru tunteiluun, mutta jokainen sivu tihkuu myötätuntoa. Hän näyttää, miten rakenteellinen alistaminen muuttuu konkreettisiksi esteiksi: köyhyydeksi, riippuvuudeksi, itseluottamuksen puutteeksi.

Monique pakenee on henkilökohtainen, mutta ei itsekeskeinen. Se on yhteiskunnallinen, mutta ei ohjelmallinen. Louis osaa kirjoittaa siitä, miten pienet teot – taksin tilaaminen, asunnon vuokraaminen, rahan siirtäminen – voivat olla vallankumouksellisia, kun ne avaavat oven vapauteen. Romaani on kertomus pakenemisesta, mutta myös pysähtymisestä: hetkestä, jolloin ihminen vihdoin ymmärtää, että elämä on yhä omissa käsissä.

Édouard Louis:
Monique pakenee
Monique s’évade (2024),
suom. Lotta Toivanen
Tammi 2025

* Osta kirja Finlandia Kirjasta

Muissa blogeissa:
Kirjakimara
Kirjavinkit
Kirsin Book Club
Reader, why did I marry him?
Tainan ja Tommin aarrearkku

Sinua voisi myös kiinnostaa

Anthony Passeron: Tartunta

Pajtim Statovci: Lehmä synnyttää yöllä

Annie Ernaux: Nuori mies

Édouard Louis: Muutos: metodi

Édouard Louis: Naisen taistelut ja muodonmuutokset

Édouard Louis: Kuka tappoi isäni

Édouard Louis: Väkivallan historia

Édouard Louis: Ei enää Eddy

Seuraa Kirjaluotsia

autofiktio Édouard Louis köyhyys lähisuhdeväkivalta Monique pakenee naisen asema Pariisi vapaus