I had expected that a tutor was a sort of vessel which would tip and empty its contents into my brain and I would be full of education. Instead, my tutor opened for me daily the Book of Life and bid me peruse where I would in pursuit, not so much of answers – for answers are abundant as drones in a hive – but Questions. A good Question is the queen bee.

Ann-Marie MacDonald: Fayne

Luin vuodenvaihteessa kanadalaisen Ann-Marie MacDonaldin romaanin Linnuntietä, joka oli aika lailla täydellinen romaani. Siksi odotukset olivat pelottavan korkealla, kun tartuin MacDonaldin uusimpaan romaaniin Fayne. Kuuntelin sen äänikirjana kirjailijan itsensä lukemana. Koska MacDonald on kirjailijuuden ohella myös palkittu näyttelijä, uskalsin luottaa siihen, että yli 30 tuntia pitkä äänikirja on miellyttävää kuunneltavaa. Upeasti MacDonald oman mammuttiromaaninsa tulkitseekin. Kirjaa tuli kuunneltua samaan tapaan kuin olisi maratonkatsellut jotain koukuttavaa sarjaa: vielä yksi luku, ehkä vielä yksi. Jossain kohtaa tilanne kuitenkin kääntyi niin päin, että maratonkuuntelin, jotta pääsisin äkkiä loppuun ja toisen kirjan pariin. Linnuntietä on myös tiiliskivi, mutta siitä en olisi jättänyt mitään pois. Fayne taas on auttamatta liian pitkä ja liian aukoton. Siinä ei jää tilaa lukijan omalle oivallukselle, ei tilaa hengittää. Joka ikinen palapelin pala tulee varmistettua paikalleen. Tämän romaanin työstöstä on jäänyt pois se elintärkeä ”kill your darlings” -vaihe. Silti, olihan tämä koukuttava romaani ja tunnelmaltaan ainutlaatuinen.

Fayne sijoittuu 1800-luvun loppuun. Charlotte Bell kasvaa nummien ja suoalueiden keskellä sijaitsevassa jylhässä Faynen kartanossa, Englannin ja Skotlannin rajalla. Hänen isänsä Lord Henry Bell on pitänyt hänet erillään muusta maailmasta vedoten Charlotten erityiseen terveydentilaan. Charlotte itse on tulkinnut olevansa altis pöpöille, mutta ei se siltä vaikuta. Vahva ja tiedonjanoinen Charlotte nauttii nummilla samoilusta ja on oppinut suon petolliset ja parantavat tavat tilan vanhalta puutarhurilta, jonka oma menneisyys on verhottu salaisuuteen. Charlotten idylliä varjostaa Faynen portaikossa oleva muotokuva, joka kuvaa hänen äitiään Maeta, kaunista irlantilais-amerikkalaista perijätärtä, pitämässä sylissään Charlotten veljeä Charles Belliä. Charlottelle on kerrottu, että hänen äitinsä kuoli synnyttäessään hänet, ja että hänen vanhempi veljensä Charles kuoli kahden vuoden iässä.

Charlotte kouluttaa itseään lukemalla läpi isänsä kirjastoa, mutta kun hän täyttää kaksitoista, isä antaa hänelle lahjaksi ihan oikean kotiopettajan. Herra Margalo vastustelee ensin tytön opettamista, mutta huomaa pian tämän olevan valovuosia ikäisiään edellä oppimiskyvyiltään. Heistä tulee hyvät ystävät ja Margalo alkaa valmentaa Charlottea yliopiston pääsykoetta varten. Charlotten unelma on opiskella lääkäriksi Edinburghin yliopistossa. Mutta kun Charlotte ja Margalo löytävät suolta odottamattoman esineen, kaikki muuttuu. Isä alkaakin koulia poikamaisesta tyttärestään hienoa seurapiirileidiä ja ilmoittaa muutosta Edinburghiin. Charlotte on ensin innoissaan avartuvasta maailmasta ja mahdollisuudesta parantua rajoittavasta sairaudestaan. Mutta mikään ei ole niin kuin hänen on annettu ymmärtää. Charlotten intohimo tietoon ja seikkailuihin vie hänet perhesalaisuuksien syövereihin, joiden ytimessä on hänen oma erityinen identiteettinsä.

Fayne on pastissi klassisesta goottilaisesta romaanista kaikkine piirteineen, vahvuuksineen ja heikkouksineen. Viimeksi mainittuihin kuuluvat liiallisuuksiin menevä juoni ja jo mainittu venytetty pituus. Kartanoromantiikan ohella tuttuja goottilaisen romaanin piirteitä löytyy muitakin. Fayne on täynnä valheita ja petoksia, hulluja naisia ullakolla, perimysjärjestykseen ja avioehtoihin liittyviä juonenkäänteitä, ankaria vanhapiikatätejä, uskollisia palvelijoita, omistautuneita opettajia ja hurskaita hyväntekijöitä. Brontën Kotiopettajattaren romaani tulee kirjassa myös mainituksi ja minäkertoja puhuttelee lukijaa usein klassisella Dear Reader -aloituksella. Patriarkaatin valta ja erityisesti omaisuuden ja titteleiden periytymisjärjestys isältä pojalle ovat juonen ytimessä. MacDonald ujuttaa kuitenkin klassiseen asetelmaan erityisen hämmentäjän: intersukupuolisuuden. Sukupuolta, seksuaalisuutta ja niihin liittyvää identiteetin etsintää käsitellään siis tavalla, jota ei alkuperäisistä goottilaisromaaneista varmasti löydy.

Otetaan klassikoista siis Brontën Jane Eyre ja Daphne du Maurierin Rebecca ja moderneista klassikoista Jeffrey Eugenidesin Middlesex. Lisätään ripaus alaskalaisen Eowyn Iveyn luontoteemaista maagista realismia. Sekoitetaan ja ravistetaan useaan kertaan. Lopputuloksena on Fayne. Eeppistä, eikö? Kerronnallisesti tämä on sellainen tarina, jossa salaisuudet pidetään piilossa enemmän kirjan henkilöiltä kuin lukijalta, joten lukijan täytyy joskus odottaa satoja sivuja, että kirjan henkilöt viimein ymmärtävät, mitä lukija on jo tiennyt tai vähintään aavistellut pitkän aikaa. Samaan tilanteeseen saatetaan palata myöhemmin jonkun toisen henkilön näkökulmasta. Myös jokainen juonen kannalta enemmän tai vähemmän oleellinen kirje, päiväkirjamerkintä ja dokumentti käydään läpi sanasta sanaan. Tällä tavalla juoni vähitellen kyllästetään niin aukottomaksi, ettei lukijalle varmasti jää mitään tulkinnanvaraa. Charlotten osuudet ovat minämuodossa ja niitä värittää eristyksissä kasvaneen mutta rajattoman uteliaisuuden omaavan lapsikertojan ääni. Myös Linnuntietä-romaanissa oli vahva lapsinäkökulma, joten MacDonald on siinä selvästi mukavuusalueellaan. (Charlotten oppimiskyky kyllä hätyyttelee monesti uskottavuuden rajoja. Pojallani oli juuri kemian koe jaksollisesta järjestelmästä. Harmi, ettei hän omaksunut alkuainetaulukkoa yhdellä vilkaisulla, kuten Charlotte.)

Muiden henkilöiden näkökulmasta tapahtumia seurataan kolmannessa persoonassa. Ensimmäinen osa kuvaa Charlotten elämää 12-vuotiaana Faynessa, toisessa osassa hypätään menneeseen ja käydään läpi Charlotten isän ja äidin rakkaustarinan alkua ja avioliiton haasteita. Kolmas osa palaa Charlotten elämän käännekohtaan Edinburghissa, jonka jälkeen sukkuloidaan eri aikatasoissa sen mukaan, mikä juonellisesti on herkullisinta. Yhteensä kirjassa on kuusi osaa ja yli sata lukua. Olisipa jääty sinne 1800-luvun loppuun, mutta ei MacDonald malta lopettaa vielä siihen. Kirjan lopussa turvaudutaan maagiseen realismiin ja pikakelataan seuraavat vuosikymmenet aina nykypäivään saakka. Näin mukaan saadaan myös trendikästä pohdintaa antroposeenista ja ilmastonmuutoksesta. Vaikka harvinaisen pitkäikäinen päähenkilö mennä porskuttaa eteenpäin, en olisi tarvinnut muistutusta kaikkien muiden romaanihenkilöiden kuolevaisuudesta. Jokaisen henkilön tulevat vaiheet ja kuolema tulee käsiteltyä vähintään yhdellä virkkeellä. Ehkä MacDonald on vain ymmärtänyt ”kill your darlings” -menetelmän hieman väärin ????

Helmet-lukuhaaste 2024:
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 29 – Kirjassa valehdellaan.

Ann-Marie MacDonald:
Fayne
Knopf Canada 2022
Äänikirjan lukija: Ann-Marie MacDonald

Sinua voisi myös kiinnostaa

Ann-Marie MacDonald: Linnuntietä

Elizabeth Gaskell: North and South

Daphne du Maurier: Rebecca

Bridget Collins: The Binding

Sarah Moss: Ghost Wall

Evie Wyld: Me olemme susia

Trent Dalton: Boy Swallows Universe

Jeffrey Eugenides: Middlesex

Seuraa Kirjaluotsia

1800-luku äänikirja Ann-Marie MacDonald englanninkielinen Fayne goottilainen helmet2024 helmethaaste intersukupuolisuus kartano lapsikertoja maaginen realismi naisen asema Skotlanti