Sisältää mainoslinkkejä, mainoslinkit merkitty *-merkillä.

Ilmapiirissä oli jotain outoa. Alexilla oli ollut samanlainen tunne joskus futismatsissa ennen kahakan alkamista haistaessaan paukkupommien ruudin, hien ja fanien viinanhajuisen hengityksen. Hän aisti nytkin saman paineen. Tyhjästä alkavan väkivallanpurkauksen. Hän oli aiheuttanut sen. Alex puolustautui valehtelemalla:
”Tämä on palovamma, kasvoni ovat palaneet!”
Se liennytti huutoa jonkin verran, mutta sitten Alex näki kasvonsa vastaanottotiskin takana olevasta peilistä. Hänen oli vaikea saada henkeä, hän tunsi tukehtuvansa, ja koskettaessaan nenäänsä hän huomasi sierainten kutistuneen lähes olemattomiksi. Alex tunnusteli kasvojaan. Jäljellä oli ainoastaan toinen silmä. Toisen silmän paikalla oli vain kovettunutta nahkaa kuopan päällä. Suuhun mahtui juuri ja juuri sormi, ei muuta. Iho oli sileä kuin mallinukella.

– Mariana Enriquez: Aurinkopaikka hämärille tyypeille – ote novellista Kasvokatastrofi

Mariana Enríquez on kirjailija, joka osaa tehdä pimeydestä arkista. Argentiinalaisen Enriquezin kauhunovelleja on suomennettu jo kolmen kokoelman verran. Aurinkopaikka hämärille tyypeille on viimeisin Enriquezin novellikokoelmista ja jatkaa edellisistä tuttua tyyliä. Tarinoiden kauhu ei synny niinkään yliluonnollisista elementeistä kuin siitä, miten tiiviisti ne kietoutuvat tavalliseen elämään. Tarinoiden maailma muistuttaa omaamme, mutta jossain pinnan alla on aina jokin pielessä, jokin joka tihkuu näkyviin ennen pitkää.

Kokoelman novellit liikkuvat Buenos Airesin varjoisilla kaduilla, syrjäisissä lähiöissä ja toisinaan myös Argentiinan ulkopuolella. Paikat eivät ole pelkkiä kulisseja, vaan aktiivisia toimijoita, jotka kantavat mukanaan historiaa, luokkajakoa ja vaiettua traumaa. Novellissa Surulliset vainajani eläkkeellä oleva lääkäri asuu äitinsä haamun kanssa ja vetää puoleensa muitakin naapurustossa kuolleita. Enríquezin maailmassa menneisyys ei ole koskaan kunnolla ohi, vaan se ilmestyy takaisin kummituksina, ruumiillisina muutoksina tai selittämättömänä levottomuutena, jota henkilöt yrittävät epätoivoisesti hallita.

Monissa novelleissa kauhu on hienovaraista ja viipyilevää. Se ei räjähdä käsiin heti, vaan kasvaa vähitellen lukijan tietoisuudessa. Jokin pieni yksityiskohta – katse, ääni, kehon reaktio – alkaa tuntua väärältä, ja siitä lähtien tarina etenee kohti vääjäämätöntä mutta harvoin täysin selitettyä lopputulosta. Sellainen on esimerkiksi yllä olevan lainauksen Kasvokatasrofi, jossa nainen huomaa kasvojensa vähitellen katoavan. Enríquez ei tarjoa helppoja vastauksia, eikä hän tunnu olevan niistä kiinnostunutkaan. Olennaisempaa on tunne siitä, että maailma on perustavalla tavalla turvaton.

Kauhun taustalla kulkevat toistuvasti sosiaaliset ja poliittiset kysymykset: väkivalta, eriarvoisuus, naisten asema, köyhyys ja päihdeongelmat. Yliluonnollinen toimii usein keinona tehdä nämä teemat konkreettisiksi, lähes fyysisesti koettaviksi. Hirviöt eivät ole ulkopuolisia uhkia, vaan ne syntyvät samoista rakenteista ja kokemuksista kuin inhimillinen kärsimyskin. Tässä kokoelmassa on erityisen paljon ruumiillisuuteen, sairauksiin ja metamorfoosiin liittyviä novelleja. Yön linnut -novellin kertoja sairastaa jotain kehoa mädättävää tautia ja hänen siskonsa nälkiinnyttää itseään. Molemmat uskovat, että rangaistut naiset muuttuvat linnuiksi. Novelli Metamorfoosi kertoo naisesta, joka palvoo kehossaan piilevää myoomaa ja haluaa sen paremmin esiin. Novellin Julie nimihenkilö kaipaa seksiä henkien kanssa.

Itselleni Enriquezin romaani Yö kuuluu meille on edelleen se kirkkain helmi hänen tuotannossaan. Tunnollisesti olen lukenut myös kaikki novellikokoelmat, mutta tämän uusimman kohdalla aloin jo vähän turtua. Osa novelleista on äärimmäisen vahvoja ja jää mieleen pitkäksi aikaa, osa taas tuntuu enemmän tunnelmaluonnoksilta kuin täysin kehittyneiltä kertomuksilta. Mutta epätasaisuus ei ole välttämättä heikkous: se korostaa sitä, kuinka Enríquez käyttää novellia kokeilun ja riskinottamisen tilana. Kaikki ei ole hiottua tai turvallista, eikä tarvitsekaan olla. Toivottavasti myös muita hänen romaanejaan suomennetaan.

Helmet-lukuhaaste 2026:
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 45 – Kirjassa on kiusaamista.

Mariana Enriquez:
Aurinkopaikka hämärille tyypeille
Un lugar soleado para gente sombría (2024), suom. Sari Selander
WSOY 2025

* Osta kirja Finlandia Kirjasta

Muissa blogeissa:
Kirjavinkit

Sinua voisi myös kiinnostaa

Adriana Riva: La sal

Mary Shelley: Frankenstein | Klassikkohaaste 21

Camila Sosa Villada: Yöeläimiä

Mariana Enríquez: Sängyssä tupakoimisen vaarat

Gabriela Wiener: Undiscovered

Mariana Enriquez: Yö kuuluu meille

Karina Sainz Borgo: Kolmas maa

Mariana Enriquez: Mitä liekit meiltä veivät

Seuraa Kirjaluotsia

Argentiina Aurinkopaikka hämärille tyypeille kauhu latinalaisamerikkalainen kirjallisuus maaginen realismi Mariana Enriquez novellit yhteiskunnallinen kauhu