Ala-asteella koulussa tarjottiin vietnamin kielen opetusta, mutta en pitänyt opettajastani. Enkä lopulta enää suostunut käymään hänen tunneillaan eikä äitini voinut tai ehtinyt pakottaa minua, sillä hän oli aina töissä. Sen seurauksena lopetin melkein kokonaan vietnamin kielen käytön. En muutenkaan nuorempana halunnut erottua joukosta puhumalla vierasta kieltä. Ymmärrän kyllä, jos minulle puhutaan vietnamia ja toisinaan osaan […]

En edes tiedä, kuinka varhain opin kontrolloimaan itseäni, piiloutumaan ja piilottamaan jokaisen aidon reaktioni. Äiti ei pystynyt suojelemaan minua, isältä, päinvastoin, lastensa sijasta hän valitsi isän liittolaisekseen, ja lopulta painuin niin syvälle, että jouduin itseltänikin kadoksiin. Pitkään kuitenkin ajattelin, että olimme onnellinen perhe. Perusydinperhe, äiti, isä ja kolme tytärtä. Tai jos nyt aivan rehellisiä ollaan, […]

Chia sends me a link to watch the interview. Tension weighs down my stomach. Kadiatou looks pasty, her foundation poorly blended, and I have seen a better wig on her head. The journalist oozes compassion and sensitive, thoughtful nods. She asks her questions with and expression determined to be kind. Kadiatou is unknowable to her, […]

Voisi aloittaa vaikkapa pedosta ja sen takia alkaneesta sodasta. Oli ollut aika, jolloin M. oli vielä hallinnut – tai luullut hallitsevansa – elämäänsä, ja silloin pedon rakenteen ymmärtäminen oli ollut hänestä ensisijaisen tärkeää. Sitä varten hänellä oli ollut erinäisiä tietoja ja jonkinmoinen määrä havaintoja, hän oli yrittänyt analysoida pedon elkeitä ja mahdollisia aikeita, mutta se […]

Kun mietin, mitä tuskaa kirjailijuuteni täytyy aiheuttaa vanhemmilleni, häpeän. Kun kysyn asiasta, he väittävät joka kerta urheilla äänillä ja yhtenä rintamana, ettei hävetä yhtään. Minun on vaikea uskoa sitä. Äidille olisi varmasti helpompi, jos minä olisin tomera sairaanhoitaja, oikean ikäisenä vanhemmaksi tullut reipas kolmen lapsen äiti, joka valmistaisi päivittäin, asiasta minkäänlaista numeroa tekemättä, iso kattilallisen […]

Niihin kolmeensataan kuvaan, jotka Prahassa kahden seuraavan vuoden aikana otin, on tallettunut yksi iloinen ilme: Lihakaupan mies kuuli leipäauton luona hyvän jutun eikä ehtinyt vielä palauttaa sitä ilmettä, jota kaikki prahalaiset siihen aikaan kasvoillaan pitivät.Lihakaupan miehestä muistan myös, että jos jollakulla oli kadulla ruokaa, kaikki katsoivat häntä tarkasti. Minäkin katsoin. Vaikka olin niin rakastunut, etten […]