Lastenkirjassa pitäisi olla tie, jolla kirjailija pysähtyy ja lapsi jatkaa eteenpäin. Uhka tai ihanuus, jota ei ikinä selitetä. Kasvot, jotka eivät koskaan näyttäydy kokonaan. Kysymyksiä, joihin vastaa lapsi, ei kirjailija. Jotain kätkettyä, kaunista, korvaamatonta, yllättävää ja yksityistä siellä on oltava. Ja ilman muuta joku, joka on hirvittävän pieni ja mieluiten pörröinen ja mahtuu taskuun. Siinäpä […]

The train lurched into the tunnel. Northward. The engineer yelled, ”All aboard! The boy was simple, Cora decided, responsibilities of his office notwithstanding. She looked back. Her underground prison waned as the darkness reclaimed it. She wondered if she was its final passenger. May the next traveler not tarry and keep moving up the line, […]

On my own journey, I occasionally arrived in a place that was a quintessential carte postale – and yet there was something not quite right about it, something that made me dislike it, a gut feeling, perhaps. Similarly, I went to places that were scruffy, but charming. Of course, this might have something to do […]

Ainakin hän saisi nauttia kauneudesta. Ei karkeasta silmän koreudesta. Kauneus sinänsä, yksinkertainen, puhdas kauneus – Bedford Place joka johtaa Russell Squarelle. Se johtui tietenkin suorista linjoista ja avaruudesta; symmetrinen käytävä; ja sen lisäksi valaistut ikkunat, pianon, gramofonin ääni. Saattoi aavistaa kaikenlaista miellyttävää tapahtuvan suljetuissa taloissa; ja sitten äkkiä, jokin peittämätön ikkuna, avoin ikkuna paljasti pöydän […]

Mitä jos en enää ikinä ehdikään vaihtaa työpaikkaa, muuttaa Italiaan, oppia venäjää, rakastua päättömästi ja palata häntä koipien välissä kotiin, laihduttaa, nähdä lastenlapsieni pääsevän ylioppilaaksi. Mitä jos en ehdi nähdä lapsenlapsiani ollenkaan? Jos en saa edes koskaan tietää, tuliko sellaisia. Mitä jos en näe edes ensi kesää? Mitä jos välipalat ovat jo pilanneet vatsalaukkuni ja […]

Arvaamatta noussut sumu, ukkosen jyrinä mereltä, tuulenhenki joka puhalsi pitkin meriroskien ja vanhojen luiden satoa kantavaa rantaa; joskus sellaiset merkit riittivät saamaan aikaan tunteen siitä, että jotakin tapahtuisi pian. Vaikka en oikein tiennytkään mitä. Ajattelin usein, että aikaa oli siellä liikaa. Aikaa oli sairaalloisen paljon. Se kummitteli kaikkialla. Aika ei valunut pois niin kuin olisi […]

Kuin heräävä ihminen, joka pinnistelee muistaakseen unen, jota hänen muistinsa itsepintaisesti haluaa unohtaa, koetin palatsissa käydessäni toistaa näitä eloisia ja pelkoa herättäviä yksityiskohtia sulttaanille. Puhuin pyöristä, katapultista, kupolista, ruudista ja vivuista, joita Hoca oli selostanut minulle vaikka kuinka monta kertaa. Sanat eivät olleet minun sanojani, mutta vaikka siinä mitä minä sanoin ei ollut lainkaan Hocan […]

Hän. Se oli isä, jota ei saanut kutsua nimeltä. Nyt kun Hazel Jones oli elokuvateatterissa paikannäyttäjänä, hänellä oli tapana matkia puheessaan tiettyjä Hollywood-näyttelijöitä. Hazel Jonesina hän saattoi vihjailla kaikkea sellaista, mitä Zackin äiti ei olisi halunnut vihjailla. Oli mami, jolla oli ollut eri nimi silloin kun asuttiin kanavan lähellä vanhassa maalaistalossa Poor Farm Roadilla, ja […]

Nyt lähestytään kovaa vauhtia totuuden hetkeä, jolloin paljastuin itse itselleni, sain selville jotain jonka olin tiennyt koko ajan enkä sittenkään ollut tiennyt, hetkeä jolloin puolisokealle tohtori Philobosian-raukalle valkeni, että häneltä oli minun syntyessäni jäänyt huomaamatta, jotakin, jota hän ei ollut huomannut myöskään vuosittaisissa lääkärintarkastuksissa – ja samalla hetkellä, jolloin vanhemmilleni selvisi millaisen lapsen he loppujen […]

Kun Viaporia lähestyi päivänvalossa, jo kaukaa mereltä tulijaa tervehti saaren päällä leijaileva pölypilvi. Tuulella ja sateellakaan pöly ei laskeutunut ennen kuin vasta iltamyöhällä, töiden päätyttyä siltä päivältä. Pilvessä velloi saarille laivattua täyttömaata ja räjäytysten savua, se oli loputtomien ruokanuotioiden käryä ja partaisissa suupielissä roikkuvien piipunnysien katkua. Siihen yhtyivät myös sepänpajojen huurut ja veneiden tervauksen ja […]