menu Menu
Victoria Hislop: Cartes Postales from Greece
Headline Review, Hislop Victoria, Iso-Britannia, Ulkomainen kaunokirjallisuus 23/08/2017 0 kommenttia
Colson Whitehead: The Underground Railroad Edellinen Virginia Woolf: Mrs. Dalloway / Leskinainen ja papukaija Seuraava

On my own journey, I occasionally arrived in a place that was a quintessential carte postale – and yet there was something not quite right about it, something that made me dislike it, a gut feeling, perhaps. Similarly, I went to places that were scruffy, but charming. Of course, this might have something to do with the time of day I arrived, the smile (or scowl) of a shopkeeper or the way a waiter greeted a traveller such as me. Whatever it is that makes a place welcoming or hostile is initially hard to define, but there is often an explanation.

Ihastuin Victoria Hislopin kirjoihin luettuani hänen läpimurtoromaaninsa Saari, joka kertoo kreetalaisen Spinalongan saaren historiasta leprasiirtolana. Myös kirjan perusteella tehty kreikkalainen tv-sarja on jäänyt mieleen yhtenä viime vuosien kiinnostavimmista draamasarjoista. Olen sittemmin lukenut kaikki Hislopin romaanit: Espanjan sisällissodasta kertovan Paluu sekä Kreikan ja Turkin välistä konfliktia valottavat Elämänlanka ja The Sunrise, joista jälkimmäinen sijoittuu Kyproksen aavekaupunkiin Famagustaan. Ilolla siis tartuin taas Hislopin uusimpaan romaaniin Cartes Postales from Greece, jossa Hislop palaa jälleen rakkaaseen Kreikkaansa.

Cartes Postales from Greece on hyvin erilainen romaani verrattuna Hislopin edellisiin, selkeästi juonivetoisiin historiallisiin romaaneihin. En oikein tiedä pitäisikö tätä uusinta kirjaa edes kutsua romaaniksi, pikemminkin se on tarinakokoelma, joka on sidottu yhteen löyhällä kehystarinalla tai oikeastaan kahdella sisäkkäisellä kehystarinalla tai oikeastaan useammallakin. Yritän selittää..

Ensimmäisessä kehystarinassa nuori lontoolaisnainen Ellie alkaa saada viikottain postikortteja, jotka on osoitettu tuntemattomalle naiselle. Nämä ilmeisesti Ellien asunnon entiselle asukkaalle suunnatut kortit on allekirjoitettu pelkällä etunimen alkukirjaimella A. Eri puolilta Kreikkaa saapuvat kortit saavat Ellien kiinnostumaan maasta niin, että hän päättää karistaa tylsän elämänsä ja Lontoon tomut jaloistaan ja matkustaa itse Kreikkaan. Lähtöpäivän aamuna saapukin postikortin sijaan mystisen A:n eli Anthonyn muistikirja, jonka Ellie nappaa mukaansa matkalle. Suurin osa kirjasta koostuukin tästä muistikirjasta, jossa vuorottelevat Anthonyn päiväkirjamaiset jaksot sekä erilliset toisiinsa liittymättömät tarinat, joita hän kerää tapaamiltaan paikallista kreikkalaisilta. Kehystarinoiden ketjuttaminen teki lukukokemuksen paikoin todella uuvuttavaksi. Pahimmillaan ketjussa oli jopa viisi lenkkiä, jos itse lukija lasketaan mukaan. Esimerkki: lukija lukee Elliestä, joka lukee Anthonysta, joka kirjoittaa Ariadnesta, joka kertoo legendaa Ikaroksen isästä Daidaloksesta. Siinä riittää tarinoita tarinoiden sisällä!

Varsinaiset tarinat ovat suurimmaksi osaksi kiinnostavia ja vaihtelevia. Ne kertovat sekä Kreikan historiasta että nykypäivästä. Osa tarinoista on viehättäviä, kuten kiertelevästä viulunsoittajasta kertova tarina ’Air on a G String’. Osa tarinoista suorastaan huokuu pahaenteisyyttä ja osoittaa, etteivät kreikkalaiset ole aina niin vieraanvaraisia kuin turistioppaissa kehutaan. Kauhukertomusta lähentelevä ’Honeymoon’ kertoo häämatkalla olevasta turistipariskunnasta, joka joutuu bensan loppuessa hakemaan apua kylästä, johon eivät todellakaan ole tervetulleita. Kiinnostava historiallinen tarina on ’Eyewitness 1824’ , joka kertoo lordi Byronin osallistumisesta Kreikan itsenäisyysliikkeeseen ja runoilijan kuolemasta Messalonghissa vuonna 1824. Mieleen jäi myös saksalaisten miehityksen aikaan sijoittuva tarina ’Je reviens’.

Erilaiseksi tämän kirjan tekee myös se, että se on kuvitettu mustavalkovalokuvin, jotka on ottanut kreikkalainen valokuvaaja Alexandros Kakolyris. Kuvat eivät suinkaan ole niitä tyypillisiä postikorttikuvia kauniine maisemineen vaan yllättävät outoudellaan ja karuudellaan. Kuvat heijastelevat hyvin tarinoita, joista suurin osa on jollain tapaa traagisia. On toki joukossa niitä kauniitakin kuvia, kuten kuvat mystisen kauniista Athosvuoren luostareista, jotka on rakennettu jyrkkien kallioiden päälle. Valitsin myös tämän postauksen kuvituskuvan niistä vaikuttuneena.

Olen vähän ristiriitaisissa tunnelmissa tämän kirjan osalta ja tehnyt mielessäni plus/miinus-listoja. Plussaa ehdottomasti siitä, että Hislop käsittelee kirjassaan myös Kreikan nykymenoa eikä pelkää tuoda esiin maan nurjia puolia. Paljon käsitellään esimerkiksi sitä miten pitkään jatkunut talouskriisi näkyy ihmisten arjessa. Plussaa myös kiinnostavasta kuvituksesta. Miinuksen puolelle menee mielestäni aivan turha ja ontuva kehystarina. En saanut luotua minkäänlaista suhdetta Ellieen ja hänen läsnäolonsa kirjassa oli huonosti perusteltu. Aivan selvästi tässä nyt kalasteltiin lukijoita tällaisella ”joku saa mystisiä kortteja”-viritelmällä. Myös tuo aiemmin mainittu kehystarinoiden ketjuttaminen oli selkeä miinus.

Tämä ei nyt siis tehnyt minuun samanlaista vaikutusta kuin Hislopin aiemmat romaanit. Suosittelen kuitenkin tätä kirjaa Kreikasta kiinnostuneille ja vaikka mukaan Kreikan lomalle, varsinkin jos haluaa kurkistaa myös turismiverhon toiselle puolelle.

Victoria Hislop: Cartes Postales from Greece 
Valokuvat: Alexandros Kakolyris
Headline Review 2016
Omasta hyllystä

Cartes Postales from Greece Kreikka Victoria Hislop


Edellinen Seuraava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Peruuta Lähetä kommentti

keyboard_arrow_up