Arvaamatta noussut sumu, ukkosen jyrinä mereltä, tuulenhenki joka puhalsi pitkin meriroskien ja vanhojen luiden satoa kantavaa rantaa; joskus sellaiset merkit riittivät saamaan aikaan tunteen siitä, että jotakin tapahtuisi pian. Vaikka en oikein tiennytkään mitä.

Ajattelin usein, että aikaa oli siellä liikaa. Aikaa oli sairaalloisen paljon. Se kummitteli kaikkialla. Aika ei valunut pois niin kuin olisi pitänyt. Sillä ei ollut paikkaa minne mennä, ei ollut nykymaailmaa, joka olisi hoputtanut sitä jatkamaan matkaa. Aika kerääntyi sinne kuin musta vesi rannan marskimaalle ja jäi samalla tavalla ummehtumaan.

Tutustuin Andrew Michael Hurleyn esikoiskirjaan Hylätty ranta keväällä Helsinki Litissä ja ihmettelin, miten niin sympaattisen nallekarhumainen kaveri on voinut kirjoittaa todella synkäksi kuvatun goottilaisen kauhuromaanin. Koska en itse ole kauhuromaanien tai -elokuvien ystävä, en olisi tarttunut tähän kirjaan ellei kirjailija olisi saanut herätettyä kiinnostusta keskustellessaan lavalla kokemuksistaan. Vähän vapisevin käsin tartuin tähän romaaniin, mutta huoli oli turha. Kirja kyllä huokuu pahaenteisyyttä ja mystistä tunnelmaa, mutta varsinainen kauhu jäi ainakin minulta kokematta. Vai olenko tietämättäni niin paatunut, etten hätkähdä enää mitään?

Hurley kirjoittaa vakuuttavasti, keskittyen rohkeasti tunnelman luontiin nopeiden juonenkäänteiden sijaan. Kirjan tapahtumapaikka, syrjäinen rantakaistale Loney, on fiktiivinen paikka, mutta Helsinki Litissä Hurley kertoi, että vastaavia pahaenteisiä hylättyjä rantoja löytyy paljon hänen kotiseuduiltaan Luoteis-Englannista. Loneyn karu ja arvoituksellinen luonto nousee kirjassa yhdeksi päähenkilöistä. Sinne saapuvat kirjan kertoja Tonto veljensä Hannyn, vanhempiensa, ja muutaman muun seurakuntalaisen kanssa pääsiäisen pyhiinvaellusmatkalle.

Edellisestä Loneyn reissusta on jo aikaa ja moni asia on muuttunut. Edellisellä kerralla seurakunnan edellinen kirkkoherra, isä Wilfred, koki jotain mikä sai hänet luopumaan uskosta ja hän on hiljattain kuollut epäselvissä olosuhteissa. Hänen tilalleen on tullut vapaamielisempi isä Bernard, jota Tonton ja Hannyn äiti ei pidä tarpeeksi jämäkkänä ja hartaana. Loneykaan ei ole enää sama kuin ennen. Paikalliset suhtautuvat kylmäkiskoisesti tulijoihin ja kaikkea mystistä tapahtuu lähimaastossa. Omenapuut kantavat hedelmää pääsiäisenä ja naapurin sokea nainen saa yhtäkkiä näkönsä takaisin.

Ankaran uskonnollinen äiti uskoo, että syntymästään asti mykkä ja autistiselta vaikuttava Hanny voi parantua, jos hän juo pyhää vettä paikallisessa pyhäkössä. Muut eivät ole niin vakuuttuneita ja varsinkin Tonto kokee tilanteen ahdistavana. Hänelle rakas veli on ihan hyvä juuri sellaisena kuin on ja pojille on kehittynyt oma tapansa kommunikoida keskenään. Loneylla he suunnistavat hylätylle rannalle leikkimään vanhaan bunkkeriin ja näkevät raskaana olevan teinitytön, jota kuljetetaan pahamaineiselle Coldbarrown saarelle. Murtoveden eristämästä saaresta kulkee huhuja kellotapuliin hirtetystä noidasta. Yliluonnolliset tapahtumat huipentuvat Coldbarrowssa, mutta mitä Hannylle lopulta siellä tapahtuu?

Hylätty ranta on upeasti kirjoitettu ja otteessaan pitävä romaani, mutta lopulta jäin hieman ristiriitaisiin tunnelmiin. Kuten mainitsin, en ole kauhun ystävä, mutta lopulta lievästi petyin, ettei odotettua kauhua kirjasta juurikaan löytynyt. Parasta kirjassa oli goottitunnelma, joka syntyi arvaamattomasta luonnosta, rapistuneista mökeistä ja pyhätöistä, katolisen lahkolaisuuden ankaruudesta, noituuden pauloihin ajautuneista ihmispaholaisista ja lasten villinä laukkaavasta mielikuvituksesta. Tapahtumat etenevät verkkaiseen tahtiin, vaikka pienen lukivirheen takia ihmettelin toistuvasti miksi kaikki tapahtuu aina niin äkkiä. Poikien äitiä kutsuttiin suomennoksessa nimellä Äikkä, jonka siis onnistuin koko ajan lukemaan väärin 😉

Hylätty ranta on voittanut Britanniassa esikoisromaanipalkinnon vuonna 2015. Koska kirjasta on myös tekeillä elokuva, sijoitan Helmet-lukuhaasteessa kirjan kohtaan 32 – Kirja on inspiroinut muuta taidetta.

Andrew Michael Hurley: Hylätty ranta
The Loney (2014), suom. Jaakko Kankaanpää
WSOY 2016
Kirjastolaina

Tietoa kirjoittajasta

Kirjaluotsi on valmentaja ja viestijä, joka hengittää kirjallisuutta ja uskoo kaikenlaisten kirjojen ja tarinoiden elämänlaatua parantavaan voimaan. Kirjaluotsi kuvaa omia kokemuksiaan mieltä avartaneista tarinoista.

4 Kommenttia

  1. Katja / Lumiomena says:

    16/08/17 @ 18:51 

    Minä oikein odotin, että pääsisin lukemaan goottilaista tunnelmaa sisältävän kirjan. Ihan hyvää kuvausta tässä on, tarinakin kiinnostavaa, mutta olin vähän pettynyt Hurleyn romaaniin – tai ehkä siihen, miten kirjaa markkinoitiin.

    Vastaa
    • Kirjaluotsi says:

      16/08/17 @ 19:05 

      Tuo onkin mielenkiintoista miettiä, olisiko kirjasta pitänyt enemmän jos sitä olisi markkinoitu eri tavalla. Jos saa muuta kuin odottaa, ei siitä voi ihan täysillä tykätä, vaikka hyvää saisikin 🙂

      Vastaa
  2. Marika Oksa says:

    16/08/17 @ 20:02 

    Minä luin Hurleyn kirjan ilman suurempia ennakkotietoja, ja tykkäsin aika lailla lukemastani. En siis odottanut kauhua ja pidin kirjan hillitystä tyylistä ja tunnelmoinnista. Loppu olisi ehkä voinut olla vähän säväyttävämpi, mutta muutoin kirja jäi hyvänä, vähän erilaisena kirjana mieleen.

    Vastaa
    • Kirjaluotsi says:

      17/08/17 @ 10:00 

      Kiva kuulla, että pidit. Joskus tosiaan nuo vääränlaiset ennakko-odotukset sotkevat lukukokemusta. Olisin varmasti itsekin nauttinut tästä kirjasta enemmän, jos en olisi koko ajan odottanut, milloin se kauhu alkaa. Todella paradoksaalista, kun en edes pidä kauhugenrestä..

      Vastaa

Jätä vastaus.