Sisältää mainoslinkkejä, mainoslinkit merkitty *-merkillä.

Tornitalon ylimmässä kerroksessa asuva mies oli tähän mennessä ehtinyt lukea jo useita sivuja. Hän teki lukiessaan merkintöjä marginaaleihin. Välillä hän tarttui johonkin merkintäänsä kysyäkseen Lööperiltä selitystä.
– Tätä alkua vaan mietin
– Että mistä moinen ratkaisu
hän kysyi.
– Se johtuu siitä
– kun näin kerran farkut
Lööperi vastasi ja jatkoi selitystään: Se oli nähnyt kadulla farkut ja niihin pukeutuneena miehen, jolla oli yllään hyvin istuva paita, jalassa lenkkarit ja olalla kevyt kangaskassi. Mies oli lähdössä retkelle. Tästä seurasi oivallus, ettei elämä ollut samanlaista kuin ennen. Ei ollut enää hameita, joiden helmat olivat kuin pyöreitä pöytiä, eikä pitkähihaisia valkoisia paitoja, joiden kaulukset oli tärkätty. Ihmisten lisäksi myös tämä kaupunki oli muuttunut. Enää eivät soittokunnat marssineet pauhaten pitkin katuja, enää eivät kadut pursunneet polkupyöriä. Siitä kaikki oli alkanut.

Myös kauniilla säällä oli ollut asiassa osansa. Farkkuihin pukeutuneella miehellä oli auringonväriset hiukset ja posket kuin punainen viini tai kypsä hummeri. Vaikutti aivan siltä kuin ihmiset olisivat päässeet pois kalpeiden ja riutuneiden, olemattomien ja olevien suurten mustien siipien alta. Siitä kaikki oli alkanut.

– Xi Xi: Minun kaupunkini

Hongkongilaisen Xi Xin Minun kaupunkini on erikoinen, hämmentävä ja omalla tavallaan viehättävä teos. Se koostuu hetkistä, tuokiokuvista ja tapahtumista, jotka eivät aina tunnu liittyvän toisiinsa, mutta yhdessä ne muodostavat jotain, joka muistuttaa muistojen kudelmaa – haurasta, sirpaleista ja silti kokonaisuutta. Kirja julkaistiin alun perin jatkokertomuksena paikallisessa sanomalehdessä vuonna 1975 ja romaanina 1979. Suomennos saatiin vasta hiljattain, suomentaja Rauno Sainion ja Aula & Co -kustantamon ansiosta.

Kirjan keskushenkilö Omppu on hongkongilainen nuori mies, jonka elämää seurataan ilman varsinaista juonta tai draaman kaarta. Hänen isänsä on juuri kuollut ja hän muuttaa äitinsä ja siskonsa kanssa uuteen kotiin, valmistuu lukiosta, hakee töitä puhelinyhtiöstä, kuljeskelee kaduilla, tarkkailee maailmaa ja miettii tulevaisuuttaan. Hänen havaintonsa ovat välillä niin naiiveja ja pikkuvanhoja, että luulin alkuun hänen olevan alakouluikäinen – kunnes tosiaan käy ilmi, että hän on juuri kirjoittanut ylioppilaaksi. Tämä ristiriita kerronnan sävyn ja henkilön iän välillä hämmentää, mutta se on samalla osa kirjan viehätystä. Ompun katseessa on jotain hyvin vilpitöntä ja suodattamatonta. Hän tarkkailee maailmaa kuin ulkopuolelta, kuin lapsi, joka ei vielä tiedä, mitä pitää piilottaa tai kaunistella.

Ompun lisäksi kirjassa seurataan hänen lähipiiriään. Sisko Letti on suorapuheinen ja päättäväinen, käytännöllinen vastapaino Ompun haahuilulle. Erityisesti pidin Iloisesta Makista, Ompun työkaverista puhelinyhtiössä, jonka hyväntuulisuus ei ole teennäistä vaan pikemminkin tapa pysytellä pinnalla. Heidän välillään on jotain sellaista välitöntä yhteyttä, joka ei tarvitse suuria sanoja mutta jättää jäljen. Henkilöt piirtyvät tekstissä samoin kuin koko kaupunki: vähän vinosti, välillä epätarkasti, mutta tunnistettavasti.

Kirjan tapahtumien aikaan Hongkong oli yhä brittien siirtomaavalta, ja kiinalainen väestö eli kulttuurisesti, sosiaalisesti ja poliittisesti ristiriitaisessa tilassa. Tämä historiallinen tausta ei ole kirjassa näkyvästi esillä, mutta se tuntuu kaikkialla rivien välissä. Kaupunki on kaoottinen ja täynnä muutosta – täynnä elämää, joka ei pysähdy selittämään itseään. Minulla oli usein tunne, että kirja kuhisee symboliikkaa, jota en ihan tavoita. Että näkymättömät kerrokset, yhteiskunnalliset viittaukset ja kulttuuriset yksityiskohdat jäivät minulta osittain pimentoon, koska en tunne Hongkongin historiaa ja kulttuuria tarpeeksi hyvin. Kerroin joitain kohtia teinipojalleni, joka tietää historiasta uskomattoman paljon, ja hänen tulkintansa avasivat kiinnostavia näkökulmia. Se oli hieno ulottuvuus lukukokemukseen – kirja synnytti keskustelua ja sai etsimään lisää tietoa.

Yksi kirjan erityispiirre on sen visuaalisuus. Melkein jokaisella aukeamalla on pieni piirros, joka liittyy sivun tapahtumiin tai tunnelmaan. Niitä ei selitetä, eikä kirjassa mainita niiden alkuperää, mutta Wikipedian mukaan ne ovat kirjailijan omia piirroksia, jotka julkaistiin alun perin jatkokertomusten yhteydessä sanomalehdessä. Ne ovat yhtä lakonisia ja hiljaisia kuin teksti itse – pieniä viivoja, joilla on kummallinen paino. Ne eivät pyri koristeluun, vaan tuntuvat enemmänkin kertojan äänen jatkeilta, kuin visuaalisina sivuhuomautuksina. Myös kerronnan maagisrealistiset ulottuvuudet saavat piirroksista vahvistusta. Minulle tuli mieleen Gabriel García Márquezin Sadan vuoden yksinäisyys, josta luin hiljattain kuvitetun espanjankielisen painoksen. Ja yllättäen tuohon klassikkokirjaan löytyikin Xi Xin romaanista riemastuttava viittaus.

Vasta kirjan luettuani tajusin, että Xi Xi on naiskirjailija. Jotenkin oletin muuta – ehkä siksi, että keskushenkilö on poika ja äänessä on jotain sukupuolettoman eleetöntä. Tieto ei muuta mitään, mutta tuo kirjailijan lähemmäs. On kiehtovaa ajatella, että nämä hajanaiset havainnot Hongkongin elämästä ovat naisen kirjoittamia aikana ja paikassa, jossa naisten ääni ei ollut itsestäänselvyys. Xi Xi, oikealta nimeltään Cheung Yin (1937-2022), toimi valmistumisensa jälkeen peruskoulun opettajana ja kirjoitti uransa aikana runoja, romaaneja, esseitä, satuja ja käännöskirjallisuutta. 1960-luvulla hän kirjoitti myös televisiokäsikirjoituksia ja suuren määrän elokuva-arvosteluja. Hän oli yksi kokeellisen elokuvan uranuurtajista Hongkongissa – kokeileva, monialainen tekijä, jonka kynä ei rajoittunut yhteen muotoon. Hänen taiteilijanimensä Xi Xi kirjoitetaan merkillä 西, joka näyttää ruutuhyppelyä leikkivältä tytöltä – se oli hänen lempileikkinsä lapsuudessa. Se sopii hyvin myös kirjailijan rytmiseen ja leikilliseen kerrontatyyliin.

Xi Xi:
Minun kaupunkini
我城 (1999),
suom. Rauno Sainio
Aula & Co 2025

* Osta kirja Finlandia Kirjasta

Muissa blogeissa:
Kirjavinkit

Sinua voisi myös kiinnostaa

Yan Lianke: Neljä kirjaa

Kevin Chen: Aavekaupunki

Mirinae Lee: 8 Lives of a Century-Old Trickster

Tan Twan Eng: The House of Doors

Naoise Dolan: Exciting Times

Lisa See: The Tea Girl of Hummingbird Lane

Seuraa Kirjaluotsia

1970-luku Hongkong jatkokertomus Minun kaupunkini siirtomaa Xi Xi yhteiskunnallinen muutos