“You have special abilities,” she goes on. “I don’t mean you are a witch or a fox spirit. And you’ve never seemed drawn to the special gift of healing or magic. Rather, you are like A-ma Mata, who gave birth to the Akha people, who pushed against her restraints, who said, ‘No, I will not accept my bad fate,’ and who endured against all odds with her intelligence, compassion, and perseverance. All that comes from this grove. And the mother tree.”

A-ma had told me some of this the first time she brought me here. All I remember is my disappointment. Maybe I had to suffer to hear the words in a new way.

“Your a-ba didn’t give you this land because you’re worthless. He had no rights to it at all. I insisted that it go to you. It can only belong to you, as it will belong to your daughter one day.” She has to correct herself. “The daughter you will have one day.”

Luin vähän aikaa sitten Lisa Seen hienon historiallisen romaanin Lumikukka ja salainen viuhka ja siitä vaikuttuneena päätin heti jatkaa tutustumista Seen teoksiin. The Tea Girl of Hummingbird Lane on Seen uusin romaani ja löytyi Storytelista äänikirjana. Romaania ei ole vielä suomennettu, mutta toivon mukaan myös tämä kiehtova ja kaunis tarina saadaan suomeksi. Tämä romaani kietoo taikapiiriinsä heti ensimmäisestä luvusta lähtien, jossa kuvataan päähenkilö Li-yanin ja hänen perheensä päivää Yunnanin vuoristossa. On kymmenen päivää kestävä teenpoimintakausi. Li-yanin koko perhe vauvasta vaariin kävelee ensin monta tuntia teeviljelmille. Teetä poimitaan käsin ja poimittavat lehdet valitaan tarkoin. Koko päivän raskaan lehtien nyppimisen jälkeen kuljetaan taas pari tuntia teesäkit selässä teenlajittelukeskukseen, jossa lehdet punnitaan ja niistä saadaan maksu. Li-yanin perhe on myöhässä, joten teelehdistä maksetaan vain puolet normaalista hinnasta. Parin tunnin taivallus takaisin kylään ja aamulla sama uudestaan. Kaiken lisäksi Li-yan sattuu lajittelukeskuksella juttelemaan naapurikylän pojalle, joka jää kiinni pannukakun varastamisesta. Molempien lasten kylissä on kaikkien asukkaiden suoritettava puhdistautumisseremoniat.

Voisi kuvitella, että kyseessä on historiallinen romaani, mutta nyt ollaankin ihan moderneissa ajoissa. Li-yan ja hänen perheensä ovat akhoja. Akhat ovat etninen vuoristokansa Burman, Kiinan, Thaimaan, Laosin ja Vietnamin alueilla. Li-yanin perheen kylä Kiinan Yunnanin vuoristossa on akhojen pohjoisinta asuinseutua. See solmii akhojen erikoiselta tuntuvat tavat ja perinteet niin orgaaniseksi osaksi tarinaa, että lopulta tuntuu aivan luonnolliselta, että koko kylä suorittaa puhdistusseremonioita kun yksi jää kiinni pannukakun varastamisesta. Akhojen perinteinen usko on sekoitus animismia ja esi-isien palvontaa. Kylien laitoja koristavat “henkiportit”, jotka suojelevat kylän asukkaita ja kotieläimiä viidakossa eläviltä hengiltä. Kulttuuriin kuuluu myös tiukat säännöt, jotka säätelevät elämää, kuolemaa, avioliittoa ja syntymää.

Akhojen kulttuurissa on paljon tabuja, joista yksi karmivimmista liittyy kaksosten syntymään. Li-yanin äiti on kylän arvostettu parantaja ja kätilö ja Li-yan joutuu äitinsä avustajana todistamaan mitä tapahtuu akha-kulttuuriin syntyville kaksosille ja heidän perheelleen. Tämä on yksi avainkokemus, joka saa Li-yanin kyseenalaistamaan heimonsa perinteitä. Li-yan on saanut käydä koulua kulttuurivallankumouksen aikaan seudulle lähetetyn kiinalaisen miehen opetuksessa ja oppinut mandariinikiinan lisäksi paljon ulkomaailman asioita. Li-yan joutuu kuitenkin kestämättömään tilanteeseen rikottuaan itse yhtä akha-tabua. Vaikka akha-kulttuurissa kannustetaan nuoria seksuaalisiin kokeiluihin, avioliiton ulkopuolinen lapsi on ehdoton tabu. Kun Li-yan tulee raskaaksi lapsen isän ollessa poissa, hänen äitinsä auttaa Li-yania synnyttämään lapsen salassa ja viemään sen lähimmässä kaupungissa olevaan orpokotiin. Kun Li-yan myöhemmin palaa lapsen isän kanssa orpokotiin noutamaan tytärtään, lapsi onkin adoptoitu ja viety Yhdysvaltoihin.

Noin kirjan puolivälin jälkeen Li-yanin minäkerronta saa rinnalleen toisenlaisia ääniä. Li-yanin tytär on saanut amerikkalaisessa perheessään nimen Haley ja Haleyn maailmaan tutustutaan erilaisten lähteiden kautta. On adoptioprosessia valottavia kirjeitä ja adoptioäidin sähköposteja, joissa hän purkaa tuskaansa siitä, että lapsi ei tunnu pitävän häntä oikeana äitinään, vaikka hän kuinka tulvii rakkautta lastaan kohtaan. Lopulta ääneen pääsee myös Haley itse, silloinkin lähinnä sähköpostien ja kouluaineiden välityksellä. Mukana on myös kiinnostava litterointi teinityttöjen terapia-istunnosta, jossa Haley ja muut Kiinasta adoptoidut tytöt  purkavat tuntojaan siitä, miltä tuntuu elää taloudellisesti etuoikeutettua elämää ja samalla tuntea surua ja raivoa siitä, ettei muistuta ulkoisesti vanhempiaan eikä ole kelvannut biologisille vanhemmilleen. Moni tytöistä on joutunut Kiinan yhden lapsen politiikan uhreiksi. Tytöt kärsivät myös ylimitoitetuista akateemisista paineista, joita aasialaistaustaisiin lapsiin kohdistetaan. Haleya on askarruttanut myös se, ettei hän tunnu ulkoisesti muistuttavan muita Kiinasta adoptoituja tyttöjä. Hän erottuu joukosta sekä amerikkalaisten että aasialaisten keskuudessa.

Haleyn eläessä kaikin puolin turvattua mutta silti haasteellista elämää Kaliforniassa, Li-yanin elämä kulkee kuoppaista polkuaan, joka lopulta johtaa myös hänet Kaliforniaan. Väliin mahtuu mm. epätoivoisia aikoja Kultaisen kolmion oopiumalueella, väkivaltainen kohtaaminen tiikerin kanssa, leskeys ja lopulta asteittainen sosiaalinen nousu ja kurottautuminen heimon ulkopuoliseen maailmaan. Toisaalta, mitä kauemmaksi Li-yan menee synnyinkylästään, sitä tärkeämmäksi heimon perinteiden vaaliminen hänelle muodostuu. Lopulta hänen työllään on tärkeä merkitys kylän perinteiden säilyttämisessä. Li-yania ja hänen äitiään sekä Li-yania ja Haleya – äitejä ja tyttäriä – yhdistää erityinen pu’er-tee, joka tulee Yunnanin vuoristosta. Li-yanin perhe on erikoistunut poimimaan villiä teetä ikivanhoista teepuista terassiviljeltyjen teepensaiden sijaan. Tämä herättää kiinnostusta hongkongilaisessa teeasiantuntijassa, joka saapuu vuoristokyliin etsimään täydellistä pu’eria. Li-yan saa myös mahdollisuuden kouluttautua teemestariksi ja ryhtyy teebisnekseen juuri kun pu’er-teen arvo nousee huippuunsa. Haleya taas kiehtoo arvoitus teekakusta, joka on ollut hänellä siitä asti, kun hänet löydettiin kiinalaisen orpokodin läheltä. Se on ainoa linkki hänen biologiseen äitiinsä.

Tunnustaudun teeharrastajaksi, vaikka viime aikoina kahviakin on tullut juotua yhtä lailla. Pu’er-teen makuun en ole kuitenkaan vielä päässyt, monista yrityksistä huolimatta. Kutsun sitä navettateeksi sen vahvan lantamaisen aromin vuoksi. Pu’er on ainoa teelaatu, joka paranee vanhetessaan ja vanhoista pu’er-kakuista saatetaan huutokaupoissa maksaa uskomattomia summia, kuten kirjastakin käy ilmi. See kuvaa romaanissa kiinnostavasti pu’erteen valmistusta, sen väitettyjä terveysvaikutuksia ja sen ympärillä pyörivää teebisnestä. Globalisaatio vaikuttaa hyvässä ja pahassa myös syrjäisiin vuoristokyliin.

Äänikirjana The Tea Girl of Hummingbird Lane ylitti odotukseni. Ajattelin, että kirjaa saattaisi olla vaikea seurata, sillä osasin Lumikukan perusteella odottaa vieraalle kulttuurille ominaisten sanojen ja sanontojen sekoittumista kerrontaan. Tätä romaania oli kuitenkin todella sujuvaa kuunnella, vaikka englantiin sekoittuikin kiinan ja akhan kielen sanoja. Äänikirja on usean henkilön lukema, mutta valtaosa kirjasta etenee kahden henkilön, Li-yanin ja Haleyn, äänillä. Varsinkin Li-yanin kerronta oli nautittavaa kuunneltavaa. Haleyn ääni oli minun makuuni hieman liian kimeä ja lapsekas, mutta sisällöltään nuokin osuudet olivat kiinnostavia.

Romaanin läpi kulkeva punainen lanka on äidinrakkaus. Kiinalainen kirjoitusmerkki äidin rakkaudelle koostuu kahdesta symbolista, rakkaudesta ja tuskasta. Se kuvaa täydellisesti näiden henkilöiden kokemuksia, mutta itsekin äitinä tunnistan äidinrakkauteen olennaisesti sisältyvän huolen ja tuskan. Romaanin tunteikas loppuhuipennus tulee kuin varkain ja on ohi ennen kuin huomaakaan. Ensin olen närkästynyt töksähtävästä lopetuksesta, mutta sitten huomaan sen nerokkuuden. Henkilöt jatkavat eloaan mielessäni ja saan kuvitella juuri mieleiseni jatkon äidin ja tyttären tarinalle. Tämä kaunis ja teentuoksuinen tarina äidinrakkaudesta jää pitkäksi aikaa hautumaan mieleeni ja palaa varmasti mieleen aina kun haudutan pannullisen kiinalaista teetä. Ehkä annan pu’er-teellekin vielä uuden mahdollisuuden.

Yhdysvallat-lukuhaaste:
Yhdysvallat-lukuhaasteessa sijoitan kirjan kohtaan 4 – Alkuperäiskansat osana kirjaa. Nyt ei ole kyseessä Yhdysvalloissa elävä alkuperäiskansa, mutta eiköhän haastekohtaa voi näinkin tulkita.

Lisa See: The Tea Girl of Hummingbird Lane

Lisa See: The Tea Girl of Hummingbird Lane
2017 Simon & Schuster Audio
Äänikirjan lukijat: Ruthie Ann Miles, Kimiko Glenn et al
Kuunneltu Storytelista

 

Tietoa kirjoittajasta

Kirjaluotsi on valmentaja ja viestijä, joka hengittää kirjallisuutta ja uskoo kaikenlaisten kirjojen ja tarinoiden elämänlaatua parantavaan voimaan. Kirjaluotsi kuvaa omia kokemuksiaan mieltä avartaneista tarinoista.