menu Menu
Yan Lianke: Neljä kirjaa
Käännöskirjallisuus, Kiina, Lianke Yan, WSOY 08/01/2025 0 kommenttia
Andrew O'Hagan: Caledonian Road Edellinen Inga Magga: Puolikas Seuraava

Sisältää mainoslinkkejä, mainoslinkit merkitty *-merkillä.

Lapsi näki, miten väki oli joutilasta, ja päätti pitää kokouksen.
»Kaikki ulos, kaikki ulos!» lapsi huusi kuuluvalla äänellä.
Kaikki tulivat ulos.
Pihalla pidettiin kokous.
Väki oli joutilasta. Kaikki tulivat kokoukseen.
Lapsi seisoi edessä, seisoi jakkaralla.
Lapsi sanoi: »Tästä päivästä alkaen otamme käyttöön punaisten kukkien ja viisisakaraisten tähtien järjestelmän. Sille, joka on tottelevainen, myönnetään punainen kukka. Tarvitaan palkintoja ja tarvitaan kukkia. Kun kukka on myönnetty, sen saa kiinnittää sänkynsä päätyyn, ja aina kerran kuussa kukat lasketaan, ja se joka on saanut viisi pientä kukkaa saa yhden keskikokoisen kukan. Se joka on saanut viisi keskikokoista kukkaa saa suuren viisisakaraisen tähden. Se joka on saanut viisi suurta viisisakaraista tähteä, pääsee palaamaan uudelleenkoulutuksesta takaisin kotiin ja saa elää taas lastensa ja vaimonsa kanssa. Saa palata entiseen työyksikköön. Saa palata kateederille. Saa palata laboratorioon tai kirjastoon eikä tarvitse enää jäädä tänne uudelleenkoulutettavaksi muiden rikollisten kanssa.»
Lapsi sanoi: »Viisi suurta tähteä on merkki siitä, että on muuttunut uudeksi ihmiseksi. Rikollisesta uudeksi ihmiseksi – silloin koittaa vapaus.»

– Yan Lianke: Neljä kirjaa

Yan Liankea pidetään yhtenä Kiinan merkittävimmistä nykykirjailijoista. Neljä kirjaa on ensimmäinen Yanilta suomennettu romaani. Riina Vuokon suoraan kiinasta suomentama Neljä kirjaa on voimakas ja poikkeuksellinen romaani, joka pureutuu Kiinan historian synkkään vaiheeseen, Suuren harppauksen kauteen. Tämä Mao Zedongin johdolla vuosina 1958–1962 toteutettu taloudellinen ja sosiaalinen suunnitelma johti katastrofaalisiin seurauksiin: miljoonien ihmisten kuolemaan nälänhädän ja pakkotyön seurauksena. Kiinan kommunistipuolue riisti omistukset ja käytti valtavaa väestömäärää pakottaen kaikki osallistumaan valtion suunnittelemiin maatalous- ja teollisuusprojekteihin. Yan kuvaa näitä tapahtumia surrealistisella, jopa absurdiin vivahtavalla tyylillä, joka tuo esiin niin ihmisten kärsimyksen kuin totalitaarisen hallinnon mielettömyyden.

Romaanin tapahtumat sijoittuvat yhteen lukuisista uudelleenkoulutusalueista, joihin kirjailijoita, taiteilijoita, tiedemiehiä ja muita intellektuelleja suljettiin 1950-luvun lopulla. Virallinen tavoite oli uudelleenkouluttaa heidät raskaan työn kautta, jotta heistä tulisi ”kunnon kansalaisia”. Keltaisenjoen rannalla sijaitsevaa uudelleenkoulutusaluetta numero yhdeksänkymmentäyhdeksän valvoo lapsi eli puolueen määräämä virkamies, joka kirjan edetessä alkaa vasta kypsyä aikuiseksi. Muihinkaan henkilöihin ei viitata nimillä, vaan uudelleenkoulutettavien joukosta erottuvat esimerkiksi kirjailija, teologi, kielitieteilijä, oppinut ja musiikinopettaja. Leirillä ideologinen puhdistaminen yhdistyy raakaan fyysiseen työhön. Pakkotyötä tehdään vuoroin maataloudessa, vuoroin teräksen valmistuksessa, kun valtio tavoittelee yhä mahdottomampia tuotantotavoitteita ja pyrkii kirjaimellisesti kurottamaan Yhdysvaltojen ja Britannian tasolle.

Kiellettyjen asioiden lista leirillä on loputon. Vain puolueen hyväksymien kirjojen lukeminen on sallittua ja muut kirjat takavarikoidaan. Sukupuolisuhteet ovat kiellettyjä ja sääntöä rikkovat joutuvat julkiseen häpäisyyn. Lapsi ottaakin pian käyttöön tähtijärjestelmän kurin ylläpitämiseen. Ohjeiden noudattamisesta saa paperisia kukkia, jotka voi vaihtaa suurempiin tähtiin, kun niitä kertyy riittävästi. Lopulta viisi suurta tähteä oikeuttaa palaamaan kotiin. Tämä näppärä järjestelmä muuttaa vangit itse vartijoiksi, kun kaikki valvovat toisiaan ja ilmiannoista palkitaan taas kukilla ja tähdillä. Syntyy koomisia tilanteita, kun yksi jos toinen keksii metsästää yön pimeydestä huhuttuja haureuden tekijöitä, mutta pensaikon piilosta löytyy vain toisia ilmiantajia punatähtien kiilto silmissään. Tragikoomisia ovat myös lapsen vierailut keskustoimistolla, josta odotettujen palkintojen sijasta on aina tuomisina uusia, entistäkin hullumpia tuotantotavoitteita. Kun viljelystä yhtäkkiä siirrytään teräksen tuotantoon, kaikki mahdolliset metalliesineet sulatetaan masuuneissa ja kaikki lähistön puut kaadetaan polttopuiksi. Kun masuuniin päätyvät myös viljelyyn tarkoitetut työkalut ja ruoanvalmistuksessa käytettävät kattilat ja pannut, ja kun joki pääsee tulvimaan viljelyksille suojakasvillisuuden puuttuessa, syntyy nälänhätä. Muistan lukeneeni tästä älyttömästä teräksenvalmistuskampanjasta myös Madeleine Thienin romaanissa Do Not Say We Have Nothing.

Romaanin rakenne on kiehtova ja kerroksellinen. Nimensä mukaan se koostuu neljästä kuvitteellisesta kirjasta: Taivaan lapsiVanha uomaRikollisten luettelo ja Uusi Sisyfos. Näiden kautta muodostuu moniääninen kokonaisuus, joka avaa lukijalle armottoman uudelleenkoulutusleirin todellisuuden. Jokainen kirja tuo esiin oman näkökulmansa, ja niiden välillä vuorotellaan saumattomasti. Yksi kirjoista toimii erään vangin raporttina muiden leiriläisten toiminnasta, kun taas toinen keskittyy leiriä johtavan lapsenomaisen mutta julman ”Taivaan lapsen” hahmoon hyvinkin raamatullisin sanankääntein. Rakenteen fragmentaarisuus korostaa tarinan kaoottisuutta ja luo dystooppista, unenomaisen painostavaa tunnelmaa. Uudelleenkoulutusalueen tapahtumat etenevät vääjäämättä kohti lopullista katastrofia ja kirjan viimeiset sata sivua ovat rankkuudessaan omaa luokkaansa. Harvoin tulee vastaan kirja, jonka lukeminen aiheuttaa fyysisiä puistatuksia, mutta tämän kirjan kohdalla jouduin välillä keskeyttämään lukemisen, kun aloin tuntea oloni huonovointiseksi.

Yanin kieli on runollista, vaikka se kuvaa painajaismaisia tapahtumia. Synkkä todellisuus hajoavista ihmiskehoista ja nälkäkuoleman kynnyksellä olevista ihmisistä nivoutuu yhteen metaforien ja toistuvien symbolien kanssa. Esimerkiksi punaiset paperikukat ja -tähdet, joita vangit saavat vastineeksi kuuliaisuudestaan, muodostavat karmivan kontrastin näkymättömille kahleille, jotka pitävät heidät vangittuina. Neljä kirjaa ei ole pelkästään poliittinen romaani, vaan se pureutuu syvälle ihmisen psyykeen. Leirin olosuhteet – nälkä, jatkuva valvonta ja moraalinen rappio – muuttavat ihmiset toisiaan vakoileviksi ja epäileviksi olioiksi. Punaiset paperikukat toimivat toivon symboleina, mutta samalla ne myrkyttävät yhteisön viimeisetkin rippeet luottamuksesta ja solidaarisuudesta. Yan ei epäröi tuoda esiin inhimillisen selviytymiskamppailun karuja seurauksia. Samalla hän käsittelee syyllisyyttä ja vastarintaa: onko yksilöllä oikeutta tuomita muita, kun kaikki ovat vain uhrattavia pelinappuloita suuremmassa koneistossa?

Kirja on alun perin julkaistu Taiwanissa, ja se on kielletty manner-Kiinassa. Tämä itsessään kertoo sen poliittisesta latautuneisuudesta ja Yan Lianken halukkuudesta kohdata Kiinan lähihistorian vaietut traumat. Hän käyttää teoksessaan paljon vertauskuvia ja intertekstuaalisia viittauksia, ja samalla onnistuu luomaan henkilöhahmoja, joiden kohtalot jäävät pitkäksi aikaa mieleen. Riina Vuokon hieno suomennos välittää sekä Yan Lianken tyylillisen hienovaraisuuden että hänen tekstinsä intensiivisen tunnelman. Neljää kirjaa ei ole helppo kirja lukea, mutta juuri siksi se on niin tärkeä. Se on kertomus ihmisyydestä tilanteessa, jossa kaikki inhimillisyys tuntuu kadonneen. Kollektiivisen muistin pyyhkiminen on ollut pitkään osa Kiinan hallinnon strategiaa. Yan Lianken teos pyrkii palauttamaan osan tästä unohtuneesta historiasta ja tarjoamaan syvän, filosofisen ja kaunokirjallisesti vaikuttavan kokemuksen siitä, miten harhaan suuressa harppauksessa todella astuttiin.

Helmet-lukuhaaste 2025:
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 27 – Jossain maassa kielletty kirja, joka on julkaistu 2000-luvulla.

Yan Lianke:
Neljä kirjaa
四书 [Si shu] (2010),
suom. Riina Vuokko
WSOY 2024

* Osta kirja Finlandia Kirjasta

Muissa blogeissa:
Kirjavinkit

Sinua voisi myös kiinnostaa

Seuraa Kirjaluotsia

Tilaa artikkelit sähköpostiisi

helmet2025 helmethaaste kielletty kirja Kiina nälänhätä Neljä kirjaa suuri harppaus Yan Lianke


Edellinen Seuraava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Peruuta Lähetä kommentti

keyboard_arrow_up