You will wonder about the name Victoria once you find out your real mother named you that while she was dying and birthing you. Wonder if she was saying the word Victory! out loud at some unknown triumph, perhaps the sound of you crying as you came out, that you came out alive, that she birthed a living being, brought another Indian into a country that’d been doing its best to disappear you for hundreds of years, in countless ways.

Victory was a child in such country.

You will never know that the name Victoria also comes by way of your grandfather, Victor Bear Shield.

Your dying mother could not possibly have known how apt the name Victoria was for the year you were born. In 1924 the American Indian Wars will be declared over after a hundred and thirteen years. Any war that long becomes victorious by virtue of simply ending, has no winners or losers only what’s left, what could survive so much war is made more than war by virtue of surviving it. And in the year 1924 Indian citizenship will have been granted, even though they will mean to dissolve tribes by giving citizenship, dissolve being another word for disappearance, a kind of chemical word for a gradual death of tribes and Indians, a clinical killing, designed by psychopaths calling themselves politicians.

Citizenship being granted will be a kind of victory too, because you will not have died in any of the wars or massacres, you will have survived starvation and relocation, indoctrination and assimilation, you will have lasted long enough that they had to say that you too, our longtime, once mortal enemy, even you are one of us, even if its meaning, its rights, won’t come for decades, the seed will have begun there, in the year you were born.

– Tommy Orange: Wandering Stars

Mistä tietää, että syksy on saapumassa? Siitä, että lukulistalla alkaa olla uusia Booker-ehdokkaita. Booker-palkinnon pitkä ehdokaslista julkaistiin 30.7. ja yllätti siinä mielessä, että kolmentoista ehdokkaan joukossa ei ole yhtään kirjaa, jonka olisin jo lukenut. Tuttuja kirjailijoita on sentään neljä ja aloitin ehdokaskirjoihin tutustumisen yhdestä heistä. Tommy Orangen esikoisromaani Ei enää mitään teki todella suuren vaikutuksen muutama vuosi sitten. Ilmeisesti muihinkin kuin minuun, sillä se oli New York Timesin bestseller, vuoden 2019 Pulitzer-palkinnon finalisti ja sai vuoden 2019 American Book Awardin. Nyt Orangen toinen romaani Wandering Stars sai Booker-ehdokkuuden. Kuuntelin romaanin äänikirjaversion, jossa on useampia lukijoita.

Wandering Stars on koskettava sukuromaani ja viiltävä kuvaus Amerikan sodasta omaa alkuperäiskansaansa vastaan. Se on samaan aikaan sekä esiosa että jatko-osa esikoisromaanille Ei enää mitään ja samalla se on teos, joka seisoo vahvasti omilla jaloillaan. Kirjassa tavataan uudelleen teini-ikäinen Orvil, joka yritti löytää kulttuuri-identiteettiään ja jota ammuttiin powwow-tanssijuhlassa Ei enää mitään-romaanin lopussa. Kirjassa ei pelkästään selviä, mitä ampumisen jälkeen tapahtui, vaan Orange jäljittää Orvilin sukujuuret vuoden 1864 Sand Creek -verilöylyyn saakka, mikä tekee tästä tarinan siitä, miten ylisukupolviset traumat ilmenevät. Romaani seuraa alkuperäiskansaan kuuluvan suvun rikkinäisten sukupolvien ketjua läpi lähes kahden vuosisadan. Tarina kulkee historian halki joukkomurhasta vankiloiden, pakkosopeuttamisohjelmien ja koulukotien kautta 2000-luvun alun ammuskelun jälkiseurauksiin.

Wandering Stars on tarina selviytymisestä ja sen hinnasta sekä yksilöiden toistuvista yrityksistä luoda yhteys perintöönsä ja paeta tuhon ja itsetuhon kehää. Orvilin esi-isä Bird selviytyy cheyenneja ja arapahoja vastaan tehdystä joukkomurhasta vain joutuakseen vankilaan Floridan St. Augustineen, jossa hänet on määrä ”uudelleenkouluttaa” eli riisua kulttuuristaan. Saman kohtalon kokee hänen poikansa Charles pahamaineisessa Carlisle Indian Industrial School -sisäoppilaitoksessa, jonka perustaja Richard Henry Pratt tuli tunnetuksi motostaan ”Kill the Indian, save the man”. Muut Orvilin esivanhemmat eivät pääse sen vähemmällä. On rikkinäisiä perheitä, riippuvuuksia, sairautta, mielenterveysongelmia, ajautumista rikollisuuteen.

En tiedä voiko edes puhua ylisukupolvisesta traumasta tässä yhteydessä, kun jokaisella sukupolvella on omat traumakokemuksensa kannettavanaan. Se, että onnistuu pysymään elossa, on jo suuri voitto. Selviytymismekanismit ovat osa ongelmaa, kun murheet hukutetaan viinaan, huumeisiin ja lääkkeisiin. Silti näitä ihmisiä yhdistää myös kyky puskea eteenpäin vastoinkäymisistä huolimatta, mikä kumpuaa erityisesti yhteenkuuluvuuden tunteesta. Kun heimot on hajotettu, heimon paikan ottaa perhe, ja perhe voi muodostua monella tavalla. Veljekset Orvil, Luther ja Lony ovat löytäneet perheen isoäitinsä Jacquin ja tämän siskon Opalin luota. Jacqui toipuu edelleen päihderiippuvuudestaan ja ihana Opal Viola Victoria Bear Shield valjastaa kaiken rakkautensa pitääkseen perheen turvassa ja kasassa. Se ei ole helppo tehtävä ja perheen tähdet sinkoilevat moniin suuntiin ennen kuin löytävät tiensä takaisin kotiin.

Tommy Orange on itse Oklahoman Cheyenne- ja Arapaho-heimojen jäsen ja kiertää puhumassa kouluissa ja kirjastoissa kirjoittamisensa lisäksi Amerikan alkuperäiskansojen historiasta ja kulttuurista. Orange on erinomainen tarinankertoja ja hänen dynaaminen kerrontansa liikkuu vaivatta fiktiosta faktaan ja takaisin, pitäen koko ajan yllä sykkivää tempoa. Kirja tempaisi mukaansa niin, että kuuntelin sen loppuun kahdessa päivässä. Romaani kerrotaan monen henkilön näkökulmasta ja jokaisella heistä on oma tunnistettava äänensä. Kertojaääni myös vaihtelee kolmannesta persoonasta minäkerrontaan ja toiseen persoonaan päättyen lopulta Lonyn koskettavaan kirjeeseen perheelleen. Orvil, hänen ystävänsä Sean ja hänen veljensä Lony kaikki pohtivat, miten voisivat löytää keinoja elää kulttuuri-identiteettinsä mukaista elämää nyky-yhteiskunnassa. He haluavat tietää, mitä tarkoittaa kuulua alkuperäiskansaan, jonka perinnön yhteiskunta haluaa heidän hylkäävän. He ovat vakuuttuneita siitä, että heidän kulttuurissaan on kauneutta ja yhteisöllisyyttä, jota kannattaa vaalia. Sukupolvia yhdistää rakkaus musiikkiin ja tanssiin sekä halu ylläpitää ja luoda rituaaleja. Orange kuvaa koskettavasti, miten jokainen heistä löytää omia tapojaan olla osa sitä kaikkea. Jälleen Orange huipentaa romaaninsa toiveikkaisiin tunnelmiin. Upeaa, sivistävää, koskettavaa ja taidokasta kerrontaa.

Tommy Orange:
Wandering Stars
Penguin Audio 2024
Äänikirjan lukijat: Shaun Taylor-Corbett, MacLeod Andrews, Alma Cuervo, Curtis Michael Holland, Calvin Joyal, Phil Ava, Emmanuel Chumaceiro, Christian Young, Charley Flyte

Sinua voisi myös kiinnostaa

Louise Erdrich: The Mighty Red

Yael van der Wouden: The Safekeep

Gabriela Wiener: Undiscovered

Louise Erdrich: The Sentence

Tommy Orange: Ei enää mitään

Susan Allott: The Silence

Naistenviikkohaaste | Toni Morrison: Minun kansani, minun rakkaani

Eowyn Ivey: To the Bright Edge of the World

Seuraa Kirjaluotsia

#booker2024 äänikirja alkuperäiskansat englanninkielinen perhe riippuvuudet Tommy Orange Wandering Stars Yhdysvallat ylisukupolvinen trauma