‘Mandy.’ He reached out and held her hand. ‘You’ll make a great mom, you know.’

She moved her thumb back and forth across the palm of his hand and kept her mouth shut. He didn’t know. He could hope, was all. If she turned out to be anything like her own mother, she’d be a disaster. Mandy had a growing fear, which she would not speak out loud in case it became irreversibly true, that she was very much like her own mother. Her own mother, for example, would have snubbed a kind, well-intentioned gift from Mandy’s father, would have returned it the minute the shops opened. Mandy looked down at the Timex on her wrist and dropped Steve’s hand, hoping he’d go off and get dressed now, leave her alone for a bit.

He didn’t budge.

Steve also didn’t know that Mandy had not yet stopped taking her daily contraceptive pill. Every morning, as she popped the small, white tablet from its foil bubble, she told herself this was a temporary situation. When she was ready for motherhood, she would stop taking the Pill and get herself pregnant and that would be that. The time would come, surely, when she would long for children; she would need to be pregnant and be unable to think of anything else. Louisa next door had told her she’d felt that way before she fell pregnant with Isla. She’d felt ready, and that readiness had been all-consuming. Mandy would have that feeling one of these days, Louisa had told her. But Louisa didn’t know either.

Susan Allott: The Silence

Susan Allottin esikoisromaani The Silence valikoitui kuunteluun nimensä vuoksi. Tarvitsin Helmet-haasteeseen kaksi kirjaa, joilla on samankaltaiset nimet. Kuunneltuani Don DeLillon uuden romaanin The Silence, satuin huomaamaan, että tänä vuonna on julkaistu myös toinen täysin samanniminen kirja. Nimen lisäksi näillä kahdella romaanilla ei sitten olekaan juuri muuta yhteistä, vaikka molemmat kiinnostavia lukukokemuksia olivatkin. Allottin romaani sijoittuu Sydneyyn ja Lontooseen ja vuorottelee kahdessa aikatasossa. Vuonna 1997 Lontoossa asuva 35-vuotias Isla Green saa puhelun isältään Joelta Sydneysta. Poliisi on kysellyt häneltä 30 vuotta sitten kadonneesta naapurista, Mandy Mallorysta. Joe on kuulemma viimeinen, joka on nähnyt Mandyn. Ruumista ei ole löytynyt, mutta on hyvin epätodennäköistä, että Mandy olisi elossa. Isla päättää matkustaa Sydneyyn vanhempiensa tueksi.

Islalla on ollut syynsä muuttaa niin kauas kotoa. Vanhempien suhde on aina ollut riitaisa, isä on taipuvainen viinaan ja väkivaltaisuuteen, ja Isla näkee edelleen painajaisia verestä matolla. Isla pelkää pahoin olevansa monessa isänsä kaltainen, hänellä on myös ongelmia juomisen kanssa. Ehkä siksi hän asettuu isän puolelle, äidin ja veljen epäillessä isää valehtelijaksi. Kolmekymmentä vuotta aiemmin, vuonna 1967, seurataan tapahtumia, jotka eskaloituvat Mandyn katoamiseen. Isla on silloin 5-vuotias ja usein hoidossa naapurin Mandylla, jota hän rakastaa yli kaiken. Riitojen yltyessä toista lasta odottava Louisa saa tarpeekseen ja päättää palata kotiin Englantiin, josta he ovat Joen kanssa aikoinaan muuttaneet Australiaan. Louisa kertoo lähdöstään vain Mandylle, tyhjentää perheen säästötilin ja lentää Islan kanssa Lontooseen. Murheen murtama ja miehisen kolauksen saanut Joe kääntyy naapurinsa puoleen, jolta saa kaipaamaansa lohtua ja läheisyyttä.

Mandylla on omat syynsä langeta Joen pauloihin. Avioliitto poliisina toimivan Steven kanssa on pitkään ollut jäähtyneessä tilassa. Steve toivoo kovasti lapsia, mutta Mandy ei saa sanotuksi, ettei jaa samaa toivetta. Hän pelkää olevansa yhtä huono äiti kuin oma äitinsä. Steve taas stressaa työstään, joka sekin liittyy lapsiin. Australiassa on meneillään operaatio, jossa aboriginaalien lapsia otetaan huostaan ja viedään laitoksiin. Steven tehtävä on viedä lapset vanhemmiltaan ja vakuutella näille, että kaikki tehdään lapsen parhaaksi, parempien kasvuedellytysten turvaamiseksi. Hän on alkanut epäillä, ettei tämä ole totta, että hän onkin pahojen puolella. Mandyn mielestä Steven pitäisi vain hoitaa hommansa mukisematta, mutta Steve vajoaa yhä syvemmälle masennukseen ja itsesyytöksiin. Naapurissa taas Joe turruttaa itseään viinalla ja iskelmällä nyrkkiään seinään. Mandy huomaa liian myöhään olevansa kahden arvaamattoman miehen armoilla. Juuri ennen kuin Louisa päättää palata miehensä luo, Mandy katoaa. Menee kolmekymmentä vuotta, ennen kuin kukaan osaa kaivata häntä.

The Silence on koukuttavasti rakennettu romaani, jossa kahden perheen tragedia rinnastuu kiinnostavasti alkuperäiskansan tragediaan. En itse ollut tietoinen tällaisesta kammottavasta asiasta, että aboriginaaleilta on pakkosiirretty lapsia valtion toimesta ja että tätä on tapahtunut vuosikymmenten ajan. Taas kävi niin, että romaani sai tutkimaan asiaa lisää ja jälleen opin uutta. Jos kiinnostaa tutustua aiheeseen, Wikipediasta löytyy pitkä artikkeli näistä lapsista, joita kutsutaan nimellä Stolen Generations. Tässä oli taustalla samankaltainen kulttuurikolonialismi kuin Suomessa aikoinaan, kun saamelaislapsia yritettiin assimiloida suomalaiseen kulttuuriin erottamalla heidät perheistään pitkien matkojen päähän koulujen asuntoloihin. Australiassa tämä vietiin vain astetta pitemmälle ja moni perheeltään viety ei aikuisena edes ymmärtänyt olevansa alkuperäiskansaa. Enpä olisi uskonut, että tämä Australiaan sijoittuva psykologinen trilleri linkittyisi mielessäni kotimaiseen historialliseen romaaniin, mutta tuon alkuperäiskansoja koskevan teemansa kautta tämä tuo vahvasti mieleen Petra Rautiaisen romaanin Tuhkaan piirretty maa. Hienoja esikoisromaaneja molemmat.

Helmet-lukuhaaste:
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 47.-48. Kaksi kirjaa, joilla on hyvin samankaltaiset nimet. Toinen tähän haastekohtaan lukemani kirja on Don DeLillon The Silence.

Susan Allott:
The Silence
The Borough Press 2020
Äänikirjan lukija: Melle Stewart
Kuunneltu Storyrelista

Sinua voisi myös kiinnostaa

Trent Dalton: Boy Swallows Universe

Louise Candlish: Our House

Celeste Ng: Little Fires Everywhere

Liane Moriarty: Hyvä aviomies

Seuraa Kirjaluotsia

äänikirja aboriginaalit alkuperäiskansat Australia englanninkielinen helmethaaste perhesalaisuudet perheväkivalta psykologinen trilleri Susan Allott Sydney