”Tonight was lovely,” Eva said.
”Mm,” Isabel said, washing her hands.
”I really have been wanting to meet you, you know. You most of all. Louis has told me so much. You live in the old family home, right? In the house where you three grew–”
”I didn’t invite you here tonight.”
Eva was caught in a breath, mouth moving a moment. There was a sheen of sweat under the line of her collar. Isabel was annoyed by the very act of looking at her right then. Annoyed by the tight seams of her dress, the dark roots of her hair, the painted eyebrows. How humiliating, she thought, to have a bad performance show so plainly.
Then Eva laughed. A single, humorless laugh. ”Well!” she said. ”Don’t you speak your mind!”
Isabel dried her hands. ”I don’t mean to be rude.” This was a lie. ”But you will be gone soon.” She made sure it came through clearly: ”He will be bored of you, and I’ll never hear of you again.”
It didn’t have the desired effect. ”Oh,” Eva said. She tilted her head. ”We’ll see.” It wasn’t the same voice she’d used before, not the same voice that laughed nervously over every exchange, not the same voice that apologized–oh sorry, oh I’m so silly I’m sorry–when knocking over a glass, scraping a knife too loudly on the plate.
Isabel looked at her and caught a flash of something in her expression–a fissure, something, but it was gone very quickly and immediately Isabel couldn’t say whether she’d imagined it. If it had been there at all.

– Yael van der Wouden: The Safekeep

Yael van der Wouden esikoisromaani The Safekeep on ensimmäinen Booker-ehdokkaana oleva hollantilaisromaani. En tiennyt kirjasta mitään etukäteen ja se tarjosikin useamman yllätyksen. Kirjan markkinointiteksteistä sain kuvan, että kyseessä on historiallinen psykologinen trilleri. Tavallaan onkin, mutta trilleriksi tarina on liian kesy ja historiallinen aspekti jäi kiinnostavuudestaan huolimatta sivuosaan. Se, mitä en kirjan esittelytekstistä tajunnut, oli se, että kyseessä on seksiä tihkuva kahden naisen välinen rakkaustarina. En oikein jaksa seksin kuvausta kirjoissa ja tässä sitä oli paljon, siis TODELLA paljon. Yhdessä vaiheessa kirjaa ei paljon muuta tapahtunutkaan. Tuskastuin myös äänikirjan lukijan kuiskailuun ja voihkintaan. Korvat punaisina sai kuunnella viattomasti perheen keskellä sukkaa neuloen. Onneksi romaanin loppuosan esiintuoma historiallinen konteksti nosti tämän kirjan siitä kuopasta, johon se oli vajoamassa huohotuksineen.

The Safekeep sijoittuu Hollannin maaseudulle, viisitoista vuotta toisen maailmansodan jälkeen. Noin kolmekymppinen Isabel asuu yksin perheensä maaseutukartanossa ja viettää päivät edesmenneen äitinsä vaalimia posliiniastioita ja hopealusikoita kiillottaen. Hän tyrannisoi nuorta taloudenhoitajaansa ja epäilee tätä varkauksista. Isabelin veljet Hendrik ja Louis pitävät siskoaan vainoharhaisena, kun hän kertoo heille kadonneista astioista. Perheen vanhin veli Louis tulee joskus perimään talon mennessään naimisiin, mutta toistaiseksi Isabelille talo on kaikki kaikessa – hänellä kun ei ole elämässä mitään muuta. Hendrikilla on edes Sebastian, jonka kanssa hän on aikeissa muuttaa Pariisiin vapaamielisemmän ilmapiirin toivossa. Louis taas vaihtelee tyttöystäviä tiuhaan tahtiin, mutta nyt hän väittää löytäneensä sen oikean. Blondiksi itsensä värjännyt Eva ei tee Isabeliin vaikutusta ja hän on varma, että suhde ei kestä niin kauaa, että Isabel jaksaisi edes yrittää olla kohtelias naista kohtaan. Jokin Evassa hiertää Isabelia aivan sietämättömästi.

Kesän 1961 kynnyksellä Louis tuo Evan talolle ja sanoo lähtevänsä muutamaksi viikoksi työmatkalle. Hän vaatii Isabelin majoittamaan Evan luokseen siksi aikaa. Isabelin on pakko suostua, mutta hän ei katso hyvällä Evaa, joka röyhkeästi valtaa äidin vanhan huoneen ja koskettelee tämän tavaroita. Siinä missä Isabel on neuroottisen tarkka, Eva taas käsittelee esineitä ja ihmisiä rennon huolettomasti. Vastakohdat kuitenkin vetävät toisiaan puoleensa ja pian naisten välille syttyy intohimoinen suhde. Tässä kohtaa hieman kakistelin: miten nopeasti mentiin keskinäisen kyräilyn ja suoranaisen vihamielisyyden ilmapiiristä intohimon syövereihin. Kirjan kuvasto on myös turhan osoittelevaa – näppärästi nimetty Eva houkuttelee puraisemaan mehukasta päärynää ja Isabel syö sen yksin siemenineen päivineen peitelläkseen herännyttä himoaan. Sitten yksi viaton suudelma saa patoutuneet himot purskahtamaan ulos ja naiset ovat jatkuvasti toistensa kimpussa. Seksiä kuvataan kyllä aistillisesti, mutta jatkuva muhinointi alkoi turhauttaa. Lukuisilla seksikohtauksilla varmasti haluttiin alleviivata Isabelin kokonaisvaltaista heräämistä, mutta samalla eksyttiin pitkäksi aikaa ulos keskeisemmistä teemoista.

Seksin ohessa The Safekeep kertoo menneisyyden salaisuuksista, historian painolasteista, syyllisyydestä ja kätketystä identiteetistä. Kirjan loppupuolella menneisyys avautuu Evan päiväkirjan kautta. Siinä paljastuvia asioita oli jo kirjan kuluessa ehtinyt ounastella, mutta joka tapauksessa loppuosa nostaa tarinan uudelle kiinnostavammalle tasolle. Hirveästi siitä ei halua paljastaa, mutta sen verran raotan teemaa, että kirjan historiallinen aspekti liittyy juutalaisten kohteluun Alankomaissa sodan aikana ja erityisesti sen jälkeen. Hollantilaiset vietiin saksalaisten keskitysleireille viimeisten joukossa, mutta sodan jälkeen selviytyjiä oltiin haluttomia hakemaan niiltä takaisin. Kollektiivinen silmien sulkeminen on siis yksi tämän romaanin kantavista teemoista.

Yael van der Wouden:
The Safekeep
Penguin Audio 2024
Äänikirjan lukijat: Saskia Maarleveld, Stina Nielsen

Sinua voisi myös kiinnostaa

Samantha Harvey: Orbital

Hisham Matar: My Friends

Tommy Orange: Wandering Stars

Laura Cumming: Thunderclap: A Memoir of Art and Life and Sudden Death

Sarah Bernstein: Study for Obedience

Marieke Lucas Rijneveld: Illan epämukavuus

Jenny Erpenbeck: Päivien loppu

Seuraa Kirjaluotsia

#booker2024 äänikirja Alankomaat englanninkielinen esikoisromaani homoseksuaalisuus juutalaisvainot kartano salaisuudet sateenkaarikirjallisuus seksi The Safekeep Yael van der Wouden