The best thing is when a customer comes back and praises the book you recommended. I can’t get enough of that. Boy: I saved my lawn-mowing money to buy this book. Me: I had no idea that kids still did this. Boy: Kids still pull up the couch cushions too. For change. See? He held up a baggie of coins and small bills. Me: I’ll be hornswoggled. Teen Girl: Are you still open? Oh, thank god. I ran here. I promised myself. Me: Promised yourself what? Teen Girl: This book. It is my birthday and this is my present to myself. She holds up Joan Didion’s biography. For the rest of the week I enjoy this moment.

Louise Erdrich: The Sentence

Olen jo pidemmän aikaa halunnut lukea jotain Louise Erdrichilta. Viime vuoden Pulitzer-voittaja The Night Watchman on ollut lukulistalla, mutta lopulta tämä tuorein romaani The Sentence meni sen ohi. Siinä Erdrich tarttuu ajankohtaisiin teemoihin kuten covidpandemiaan ja Black Lives Matter -protesteihin ja käsittelee niitä hyvin omintakeisella tyylillä. Kaiken kuohunnan keskellä on nimittäin Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen kirjallisuuteen keskittyvä kirjakauppa, jossa kummittelee. Tämä Minneapolisissa sijaitseva kirjakauppa nimeltä Birchbark Books on oikeasti Erdrichin omistama ja kirjailijaomistaja itse tekee romaanissa muutaman “cameoesiintymisen”. Erdrich on itse äitinsä puolelta ojibway ja hänen kirjojensa henkilöt kuuluvat yleensä alkuperäiskansoihin. Tämän romaanin päähenkilö Tookie on myös ojibwe ja moni kirjakaupan työntekijöistä kuuluu eri heimoihin. Louise Erdrich muuten lukee äänikirjan itse, toooodella hitaalla tempolla, joten suosittelen nopeuttamaan ääntä.

Romaani alkaa vauhdikkaasti, kun Tookie muistelee tapahtumia, joiden johdosta hän päätyi vuosiksi vankilaan. Hän oli tehnyt palveluksen surevalle ystävälleen ja varastanut tämän rakastajan ruumiin toisen naisen kodista ja kuljettanut sen pakettiautolla osavaltion rajan yli. Sitä hän ei ollut huomannut, että miehen kainaloihin oli teipattu melkoinen määrä kokaiinia. Linnassa Tookie oppii lukemaan kirjoja “murhanhimoisella huomiolla”. Nyt hän on vapaa, töissä kirjakaupassa ja naimisissa ex-poliisin kanssa – saman, joka oli mukana passittamassa häntä vankilaan. Tookie viihtyy nykyisessä elämässään Polluxin vaimona. Ja erityisesti hän rakastaa työtään kirjakaupassa, varsinkin kun asiakkaat palaavat kiittämään saamistaan kirjavinkeistä. Työ muuttuu kuitenkin hankalaksi, kun kirjakaupan ärsyttävin asiakas Flora kuolee ja palaa kirjakauppaan kummittelemaan, häiriköiden erityisesti Tookien mielenrauhaa. Flora oli ns. wannabe-intiaani eli väitti omaavansa heimojuuria, mutta ei vaikuttanut uskottavalta väitteissään. Romaanin edetessä Tookie yrittää kaikenlaisia keinoja karkottaakseen Floran haamun ja lopulta selviää myös syy, miksi haamu on ottanut juuri Tookien kohteekseen.

Kirjakaupan henkilökunta ja asiakkaat muodostavat persoonallisen joukon, jonka edesottamuksia seuraa lämmin tunne rinnassa. Alkuperäiskansojen tavat, perinteet ja uskomukset elävät rikkaina näiden ihmisten elämässä, mutta vahvoja ovat myös myös periytyvät kokemukset syrjinnästä. Noin puolessa välissä romaania kirjan tunnelma muuttuu astetta vakavammaksi, kun tosielämän realiteetit puskevat kirjallisen taikapiirin läpi. Ensin puhkeaa pandemia ja mullistaa kirjakaupan ja sen ympärillä olevien ihmisten elämän. Sitten kuolee George Floyd ja Minneapolisin kadut täyttyvät protestoijista. Etnisten vähemmistöjen oikeuksia puolustaviin ja poliisiväkivaltaa vastustaviin protesteihin osallistuu myös Tookien sukulaistyttö Hetta, joka on muuttanut Tookien ja Polluxin luo vastasyntyneen vauvansa kanssa ja on heille kuin oma tytär.

The Sentence on monitahoinen ja tiukasti otteessaan pitävä romaani, jossa maaginen realismi ja nykypäivän usein painajaiselta tuntuva arkirealismi kulkevat käsi kädessä. Romaanin monimerkityksellinen nimi on osuva ja ytimekäs. Sillä viitataan ainakin Tookien tuomioon ja alkuperäiskansojen kokemaan vainoon, mutta myös erään kirjan nimeen ja yhteen tiettyyn virkkeeseen. Romaani on myös täynnä suosituksia muusta kirjallisuudesta, sillä Tookie vinkkailee asiakkailleen luettavaa monenlaiseen makuun. Äänikirjan loppusanoissa viitataan erilliseen liitteeseen, josta löytyy kootusti Tookien kirjavinkit pandemiasta selviämiseen. Tässä kohtaa on mainittava harmillisesta puutteesta lukuaikapalveluissa. Joihinkin äänikirjoihin kuuluu lisämateriaalia pdf-liitteenä, mutta esimerkiksi Storytelista noita liitteitä ei voi suoraan ladata, vaikka sellainen mainittaisiin kirjan esittelyssä. Storytelin asiakaspalvelusta kerrottiin, että heiltä voi kysellä noita lisämateriaaleja ja he lähettävät saatavilla olevat liitteet sähköpostitse. Tämän romaanin lisämateriaalia heillä ei ollut, mutta lupasivat kysyä sitä kustantajalta ja sain sen sähköpostiini heti seuraavana päivänä. Suurkiitos siitä! Asiakaspalvelusta luvattiin myös välittää eteenpäin toive lisämateriaalien latausominaisuudesta tuleviin ohjelmistoversioihin.

Lisämateriaalin perään kysely kannatti, sillä se sisältää peräti seitsemän sivullista kirjavinkkejä, jotka on jaoteltu eri teemoihin (esim. kummitustarinat, tarinat kielletystä rakkaudesta, tarinoita vankeudesta, lyhyet täydelliset romaanit, alkuperäiskansoista kertovat kirjat jne.). Listalta löytyy 21 jo lukemaani kirjaa, mutta paljon on todella kiinnostavia uusia tuttavuuksia. Monipuolinen lista sisältää sekä klassikkoja että tuoreempia teoksia ja kirjailijoita ympäri maailman, Pohjoismaista edustettuna on ainakin norjalainen Vigdis Hjorth. Aion ehdottomasti käyttää listaa etsiessäni uutta kiinnostavaa luettavaa ja tämä romaani ei varmasti jää viimeiseksi Erdrichikseni.

Helmet-lukuhaaste 2022:
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 9 – Kirjan päähenkilö kuuluu etniseen vähemmistöön.

Louise Erdrich:
The Sentence
HarperAudio 2021
Äänikirjan lukija: Louise Erdrich
Kuunneltu Storytelista

Sinua voisi myös kiinnostaa

Hilma Wolitzer: Today a Woman Went Mad in the Supermarket: Stories

Paolo Giordano: Jopa taivas on meidän

Tommy Orange: Ei enää mitään

Susan Allott: The Silence

Seuraa Kirjaluotsia

äänikirja alkuperäiskansat BlackLivesMatter helmet2022 helmethaaste Louise Erdrich Minneapolis pandemia The Sentence