We’d reached the foot of the low hill, and Chuan broke into a little jog, forging ahead of us and suddenly vanishing. He had dropped into a dip that had been cut into the land so artfully that we couldn’t see it until we were standing on the edge of the fall, which was disguised by the foliage that shrouded it. Chuan beckoned us down and we found him at the entrance of what looked to be a cave. It must have been an old war hideout, Chuan explained as we crawled inside, the narrow entrance giving way to a wider space held up by wooden beams and pillars. There wasn’t enough space to stand so we knelt on the dirt floor as our eyes adjusted to the dark. The shelter extended twenty or thirty feet either side of where we were, Chuan said. He’d come across it years earlier when he was a child, when he had nothing to do but wander. Fong was always at work and there was no one else around to look after him, unlike most other country families, which always seemed to have a network of aunts and uncles and distant cousins living in the vicinity. It wasn’t the same for him, but he didn’t long for that kind of family life. He’d always enjoyed solitude. He enjoyed the freedom that comes from neglect. He had sometimes heard people accuse Fong of not taking care of him. Our mother, for one – he could remember her saying so, years ago, as a form of reprimand; and he had hated this reproach of his father, not because he wanted to defend Fong, or that he thought Fong was a good parent, but because he wanted to hang on to his freedom. He didn’t go to school if he didn’t want to, he stayed outdoors all day if he wanted to. No one ever supervised him, and when he saw the way other parents looked after their children, he recoiled from it. He didn’t even miss having a mother – his had left him soon after he had been born – because a mother represented supervision. Maybe he was like his father after all. Two men so used to solitude that they couldn’t get along with anyone else. Not even each other.

– Tash Aw: The South

Tämän vuoden Booker-palkinnon pitkällä listalla oli monta kirjailijaa, joista en ole aiemmin kuullut. Aloitin tutustumisen malesialais-brittiläisen Tash Aw’n romaanilla The South, joka aloittaa neliosaiseksi suunnitellun sarjan. Aw on ollut Booker-ehdokkaana jo kahdesti aiemmin, mutta jostain syystä hänen kirjansa ovat menneet minun tutkani ohi.

Kuuntelin The Southin äänikirjana, mikä osoittautui yhtä aikaa lumoavaksi ja haastavaksi kokemukseksi. Lukijan aasialaisaksentilla väritetty englanti teki tekstistä paikoin vaikeasti seurattavaa, ja Aw’n pitkät, rauhallisesti virtaavat virkkeet houkuttelivat usein vaipumaan omiin ajatuksiin. Illalla kuunnellessa ne vaivuttivat uneen jo ennen kuin tarina kunnolla ehti vauhtiin, ja seuraavana päivänä piti kelata takaisinpäin. Jotain samaa on kirjassa itsessään: se ei ryntää tapahtumasta toiseen vaan kuljettaa lukijaa hiljaisesti, välillä huomaamattomasti, kohti muutosta.

Romaani sijoittuu Malesiaan 1990-luvun lopun talouskriisin varjoon. Limien perhe matkustaa sukutilalleen etelään, ja heidän mukanaan lukija astuu rapistuvan maatilan ja vanhojen velvoitteiden maailmaan. Teini-ikäinen Jay joutuu jakamaan huoneen tilanhoitajan pojan Chuanin kanssa, ja heidän välilleen syntyy latautunut ystävyys, joka kasvaa nuoren miehen heräämiseksi omaan seksuaalisuuteensa. Jayn kaksi vanhempaa siskoa eivät jaa Jayn ja vanhempiensa nostalgista kiintymystä paikkaan, joka heidän silmissään näyttäytyy vain menneisyyteen takertumisena.

Aw antaa äänen usealle näkökulmalle ja rakentaa niistä monikerroksisen kuvan perheestä, uskollisuudesta ja ajan väistämättömästä kulumisesta. Äiti Sui pohtii avioliittonsa valintoja ja sitä, mitä olisi voinut tehdä toisin, isä Jack puolestaan kamppailee talouspaineiden ja perheen perintömaan kohtalon kanssa. Chuanin isä Fong miettii, oliko hänen elinikäisellä työllään tilan hyväksi lopulta mitään merkitystä. Näiden rinnalla Jayn sisäinen kasvu ja hänen suhteensa Chuaniin kietoutuvat osaksi laajempaa kertomusta yhteiskunnan muutoksesta.

The South on yhtä aikaa intiimi kasvukertomus ja monisyinen perhedraama, jossa yhteiskunnalliset ulottuvuudet ovat jatkuvasti läsnä: talouskriisin jäljet, perheen ja yksilön velvollisuudet, kysymys siitä, mitä traditioille tapahtuu modernisaation ja taloudellisen paineen puristuksessa. Kertomus etenee verkkaisesti, välillä kuin verhon takaa. Se ei houkuttele lukijaa sisään yhtä suorasti kuin toivoisi, vaan jättää tietyn etäisyyden henkilöihin ja heidän tunteisiinsa. Kauniita, pohdiskelevia hetkiä löytyy silti paljon – pieniä välähdyksiä mahdollisuuksista, katumuksesta ja toivosta, jotka heijastavat ajan ja muutoksen painoa.

The South on enemmän tunnelma- ja tilannekuva kuin dramaattinen kertomus. Se asettaa näyttämön tuleville osille ja ehkä siksi tuntuu välillä hapuilevalta, jopa ohikiitävältä. Vaikka lukukokemus ei ollut unohtumaton, kirjassa on herkkyyttä, joka jää mieleen: se tapa, jolla Aw kuvaa hiljaisia siirtymiä ja ajan kerrostumia, kun vanha maailma murtuu ja uusi vielä hakee muotoaan.

Helmet-lukuhaaste 2025:
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 8 – Kirjan kannen pääväri on vihreä tai kirjan nimessä on sana vihreä.

Tash Aw:
The South
Fourth Estate 2025
Äänikirjan lukija: Windson Liong

Sinua voisi myös kiinnostaa

David Szalay: Flesh

Kiran Desai: The Loneliness of Sonia and Sunny

Maria Reva: Endling

Benjamin Wood: Seascraper

Xi Xi: Minun kaupunkini

Aube Rey Lescure: River East, River West

Kevin Chen: Aavekaupunki

Mirinae Lee: 8 Lives of a Century-Old Trickster

Tan Twan Eng: The House of Doors

Ocean Vuong: Lyhyt maallinen loistomme

Jing-Jing Lee: How We Disappeared

Seuraa Kirjaluotsia

#booker2025 90-luku äänikirja englanninkielinen helmet2025 helmethaaste homoseksuaalisuus identiteetti kasvukertomus Malesia perhe Tash Aw The South