I look about me questioningly. The media are scribbling, Julian’s KC is talking to his instructing solicitor, making out it is nothing to him, that if the jury aren’t there, this doesn’t add anything. He’s right. I know I don’t have much time before he is on his feet again.

So I speak up once more, loudly. ’So, here in court, I want to call it out.’

There’s a flurry about the gallery as the onlookers recognize the drama.

’The law of sexual assault spins on the wrong axis. A woman’s experience of sexual assault does not fit the male-defined system of truth, so it cannot be truth, and therefore there cannot be justice.’ My voice sounds confident now. It buoys me. ’The law has been shaped by generations and generations of white, heterosexual men.’

There he is, the KC is up on his feet. He is speaking but I can’t even hear him any more.

I continue, ’There was a time, not so long ago, when courts like this did not see non-consensual sex in marriage as a rape, did not see that battered women fight back in a manner distinct from the way men fight. Did not see the unfairness of the questions asked of rape victims around the colour of their underwear as some indication of consent. Yet. once we see, we cannot unsee.’

I look about the court, settle on the media. ’Can we?’

Suzie Miller: Prima Facie

Australialaisyntyisen, nykyisin Lontoossa asuvan Suzie Millerin romaani Prima Facie pohjautuu hänen kirjoittamaansa samannimiseen monologinäytelmään, joka on palkittu monilla palkinnoilla, käännetty lähes kolmellekymmenelle kielelle ja esitetty lukuisissa teattereissa ympäri maailman. Ehdin jo aloittaa romaanin, kun huomasin, että Millerin näytelmä on tänä keväänä ajankohtainen myös Suomessa. Seksuaalista väkivaltaa ja oikeusjärjestelmän ontumista sen tuomitsemisessa käsittelevä menestysteos on nähtävillä ensimmäistä kertaa suomeksi Kansallisteatterin uudessa Maalaamosalissa. Aleksi Milonoffin kääntämän tekstin esittää näyttelijä Annika Poijärvi ja esityksen ohjaa Susanna Kuparinen. Ensi-ilta on 25.4.2024. Romaanin kautta tarina on nyt minulle tuttu, mutta aion silti mennä katsomaan myös näytelmän. Kuuntelemani englanninkielisen äänikirjan lukee näyttelijä Jodie Comer, joka on menestyksekkäästi esittänyt monologia teattereissa Englannissa. Vahva tekstiin eläytyminen kuuluu myös äänikirjassa, mutta uskon, että näyttämöllä tämä on vielä voimakkaampi kokemus. Kiinnostaa myös nähdä, miten se taipuu suomeksi.

Prima Facie näyttää, miten oikeusjärjestelmä suhtautuu seksuaalisen väkivallan uhreihin. Sen minäkertoja on lontoolainen Tessa Ensler, joka on tehnyt loikan työväenluokasta huippujuristiksi. Hänen nokkela ristikuulustelutekniikkansa ja huolellinen valmistautumisensa takaavat hänelle voiton toisensa jälkeen. Hän on erityisesti kunnostautunut seksuaalirikoksista syytettyjen puolustusasianajajana. Tessa uskoo lakiin ja järjestelmään, kunnes joutuu itse kollegansa raiskaamaksi. Kun Tessa päättää seuraavana aamuna mennä poliisin puheille, hän uskoo, että olisi valmistautunut kaikkeen, mitä järjestelmä voi hänen eteensä heittää. Tessa saa kuitenkin huomata, että seksuaalirikoksissa laki ei ole uhrin puolella eikä järjestelmää ole luotu ottamaan huomioon seksuaalisen väkivallan uhrien kokemuksia. Alkaa piinallinen oikeudenkäynti, jossa Tessa joutuu kohtaamaan edustamansa oikeusjärjestelmän asianomistajan näkökulmasta. Hän taistelee, vaikka hänestä yritetään tehdä valehtelijaa, ja vaikka hän joutuu todistajanaitiossa käymään läpi traumaattisen kokemuksensa yhä uudelleen ja uudelleen. ”Prima facie” on latinaa, ja merkitsee suomeksi ”ensi näkemältä”. Oikeustieteessä termillä tarkoitetaan todisteiden antamaa ensisijaista vaikutelmaa, joka voi muuttua todisteiden tarkemman tutkimuksen aikana.

Romaani pohjautuu karuihin tilastoihin: yksi kolmesta naisesta joutuu raiskatuksi tai seksuaalisesti hyväksikäytetyksi, yksi kymmenestä tekee ilmoituksen poliisille, ja tästä määrästä vain hieman yli prosentti tapauksista päätyy tuomioon. Tuo yksi kolmesta naisesta -tilasto pätee maailmanlaajuisesti (WHO), myös Suomessa. Nuo rikosilmoitusten ja tuomioiden määrät koskevat Iso-Britanniaa. Nopean taustatyön perusteella vaikuttaa siltä, että Suomessa rikosilmoituksia seksuaalirikoksista on tehty viime vuosina herkemmin kuin aikaisemmin ja myös hieman suurempi osa päätyy oikeuteen. Varmasti Suomessakin valtaosa seksuaalirikoksista jää kuitenkin edelleen pimentoon. Suomen seksuaalirikoslaki muuttui vuoden 2023 alusta niin, että raiskauksen määritelmä perustuu nyt suostumukseen. Britanniassa suostumukseen perustuva laki on ollut voimassa vuodesta 2003 eli kaksikymmentä vuotta kauemmin. Millerin kirjassa seksuaalirikosten syyttäjät ja puolustajat keskittyvät nimenomaan todistamaan omilta puoliltaan suostumuksen olemassaoloa tai sen puutetta. Kirja osoittaa hyvin, miten epäselvästä asiasta suostumuksessa on kysymys ja miten puutteellinen oikeusjärjestelmä on seksuaalisen väkivallan tuomitsemisessa.

Koska romaani on kirjoitettu näytelmän pohjalta, se ajoittain tuntuu menettävän sen tehonsa, mikä sillä varmasti monologinäytelmänä on. Yleisempäähän on tehdä näyttämösovitus romaanin pohjalta kuin romaani näytelmän pohjalta. Romaania varten on laajennettava ja taustoitettava, lisättävä henkilöitä ja tapahtumia. Välillä tuntui, että siinä työssä mukaan on tarttunut myös turhia rönsyjä. Kerronnallisesti tarina liikkuu ajassa eteen ja taakse, aikaan ennen ja nyt. Kirjan alkupuolella nykyhetki lähestyy vääjäämättä väkivallantekoa, menneisyydessä taas valotetaan Tessan työväenluokkaista lapsuutta ja opiskeluaikoja. Romaanin toisessa osassa nykyhetki siirtyy seuraamaan oikeudenkäyntiä ja menneessä ajassa käydään läpi raiskauksen jälkeisiä tapahtumia. Kaikki on Tessan hengästyttävää minämuotoista kerrontaa preesensissä eli kaikki tapahtuu intensiivisesti Tessan siinä hetkessä kokemana. Kaikki huipentuu Tessan oikeudenkäynnissä pitämään vaikuttavaan puheenvuoroon.

Ennen kirjailijanuraansa Miller on toiminut itse asianajajana ja siltä pohjalta käsittelee asiantuntevasti oikeusjärjestelmän toimintaa. Brittien oikeusjärjestelmää huonosti tuntevana minun oli välillä vaikea pysyä perässä termeissä ja käytännöissä. Esimerkiksi oikeuslaitoksen hierarkia ja arvonimet aiheuttivat harmaita hiuksia, jotka brittiläinen oikeusoppinut tietysti saisi kätevästi peitettyä peruukkinsa alle. Tekstissä pudotellaan nimiä kuten barrister, solicitor, clerk ja King’s Counsel eli KC eli silk ja mitä näitä nyt on. Ehkä pitäisi katsoa enemmän brittiläisiä poliisisarjoja ja oikeussalidraamoja ymmärtääkseen. Vieraannuttavan lakipuheen ohella muutakin kerrontaa vaivasi jonkinlainen latteus ja kalseus, joka piti minut lukijana pienen matkan päässä Tessasta. Joka tapauksessa Prima Facie on voimakas ja ajatuksia herättävä romaani (ja näytelmä) tärkeästä aiheesta.

Suzie Miller:
Prima Facie
Penguin Audio 2024
Äänikirjan lukija: Jodie Comer

Sinua voisi myös kiinnostaa

Irene Kajo: Yhdellä meistä on kokemus epäasiallisesta kohtelusta

Ann-Marie MacDonald: Linnuntietä

Linn Ullmann: Tyttö, 1983

Susanna Hast: Ruumis/huoneet

Édouard Louis: Väkivallan historia

Matilda Gustavsson: Yhdeksästoista jäsen – Ruotsin akatemian romahdus

Erin Kelly: Älä jää pimeään

Seuraa Kirjaluotsia

äänikirja englanninkielinen näytelmän pohjalta oikeudenkäynti oikeuslaitos Prima Facie seksuaalinen väkivalta suostumus Suzie Miller