Irrotimme kätemme, ja se oli viimeinen kerta, kun kaikki oli täydellistä.

Olen käynyt sen hetken läpi mielessäni niin monia kertoja sen jälkeen. Jos voisin elää uudelleen Lizardin festivaalit, ottaisinko kukkaron käteeni? Osa minusta – koppava jälkiviisaus – sanoo, että minun olisi pitänyt jättää se maahan ja mennä teltalle Kitin kanssa. Mutta vaikka tiedän, mitä kukkaron poimimisesta seurasi, en usko, että olisin voinut kävellä sen ohi. Ehkä olisin kuitenkin pitänyt Kitin kädestä vähän tiukemmin ja hetken pidempään, ja nauttinut täydellisyydestä niin kauan kuin se vielä oli ulottuvillani.

Erin Kelly: Älä jää pimeään

Luen melko vähän dekkarigenreä, mutta hyvä psykologinen trilleri silloin tällöin toimii maittavana välipalana. Postiluukusta putosi ennakkokappale Erin Kellyn psykologisesta trilleristä Älä jää pimeään, jonka kannessa oli lainaus Clare Mackintoshilta: “Tämän kirjan olisin halunnut kirjoittaa.” Mackintoshin kirjat ovat olleet toimivia omassa genressään ja tämä suositus sai tarttumaan Kellyn kirjaan. Ilmeisesti Mackintoshin suosituksesta Kellyn kirja onkin suomennettu.

Laura ja hänen auringonpimennyksiä bongaileva poikaystävänsä Kit osallistuvat festivaaleille Cornwallissa. Taianomainen auringonpimennyksen hetki muuttuu pian painajaiseksi, kun Laura joutuu väkivaltaisen kohtauksen silminnäkijäksi. Mies kiistää kaiken, mutta järkyttyneen oloinen nuori nainen näyttää kiitolliselta avusta. Laura ja Kit kutsuvat poliisit paikalle ja ovat pian raiskausoikeudenkäynnin päätodistajia. Oikeusprosessin myötä heidän elämänsä kietoutuu pelottavalla tavalla tuon viikonlopun tapahtumien ja erityisesti oletetun raiskauksen uhrin ympärille. Viisitoista vuotta myöhemmin heidän elämänsä on jatkuvaa pakoilua ja pelkoa. Kaksosia odottava Laura kärsii paniikkikohtauksista ja hermoilee kun Kit lähtee riskialttiille matkalle Färsaarille todistamaan jälleen yhtä auringonpimennystä. Pimeyden laskeutuessa hetkeksi maan ylle, menneisyyden varjot saavat pariskunnan vihdoin kiinni.

Kirjan alkuperäinen nimi He Said / She Said kuvaa hyvin kirjan teemaa, sana sanaa vastaan, #metoo-aikakaudelle tuttu asetelma. Kenen tarinaan luotetaan eniten, kun jokaisella tuntuu olevan jokin salaisuus tai valhe varjeltavanaan ja jotain jää aina itsepintaisesti pimentoon. Kelly on rakentanut trillerinsä taiten, pitäen lukijaa yhtä lailla pimennossa kuin päähenkilöitään. Tosin tiettyjä kuvioita aavistelin jo pitkään. Toistaiseksi en ole törmännyt trilleriin, jossa olisin tullut täysin yllätetyksi. Tämäkään ei sellainen ollut, mutta väliäkö tuolla. Tarina paloi trilleriksi melko hiljaisella liekillä, mutta happea riitti loppuun asti. Melko tyypilliseen tapaan kirjassa on kaksi kertojanäkökulmaa, Lauran ja Kitin, ja ajassa hypitään edestakaisin paljastamalla pala kerrallaan menneisyydestä ja edeten askel kerrallaan kohti vääjäämätöntä välienselvittelyä. Epäilyksen siemeniä istutetaan lukijan mieleen tietysti joka käänteessä. Kirjassa on myös kiinnostavia sivuhenkilöitä ja taustatarinoita, mm. Kitin huumeriippuvainen veli Mac ja Lauran entinen kämppis Ling. Kelly kuvaa kiinnostavasti monimutkaisia ihmissuhteita, joissa näennäisen vakaa onni saattaa osoittautua huteraksi tulitikkurakennelmaksi.

Erin Kelly saapuu Helsinkiin Dekkariviikolle 13.-15.6.2019.

Helmet-lukuhaaste:
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 45 – Kirjan nimessä on kieltosana.

Erin Kelly: Älä jää pimeään
He Said / She Said (2017),
suom. Päivi Pouttu-Delière
Gummerus 2019
Ennakkokappale

Älä jää pimeään Erin Kelly Gummerus helmethaaste psykologinen trilleri seksuaalirikokset