Sisältää mainoslinkkejä, mainoslinkit merkitty *-merkillä.

18. joulukuuta 1970

Rakas Michele,

Tapasin sen Via dei Prefettin tytön. Maran. Mikä sarjakuvanimi. Maria olisi parempi. Yksi i-kirjain lisää, ja kaikki voisi olla toisin.

Vein hänelle vähän rahaa. Pyysin ne äidiltä. Osvaldo tosin sanoo, että Mara tarvitsisi työpaikan enemmän kuin rahaa. Se ei ole kovin yksinkertaista, sillä hän ei osaa mitään. Osvaldo järjesti hänet rouva Peronille töihin. Ilmeisesti on olemassa myös rouva Peronin iäkäs, kahdeksankymppinen mutta pirteä äiti, ja he asuvat Montesacrossa. He ottivat Maran ja vauvan asumaan luokseen ja lupasivat Maralle hiukan kuukausipalkkaa pienestä auttelusta talon töissä. Mara oli kuitenkin lähellä polttaa koko talon, ja paikalle oli pitänyt kutsua palokunta. Näin ainakin olin Maran pitkästä ja polveilevasta kertomuksesta ymmärtävinäni. Lisäksi siellä syötiin todella vähän, tai niin Mara ainakin väittää. Pala kuivattua turskaa lounaaksi ja toinen lämmitettynä päivälliseksi sipulin kera. Maran ruoansulatus ei kuitenkaan sietänyt turskaa, joten hän eli Alka-Seltzerin voimalla. Lisäksi hän heräsi keskellä yötä nälkäisenä kuin susi ja hortoili pimeässä talossa etsimässä juustoa. Sen takia häneltä loppui maito. Osvaldo kuitenkin sanoo, että tyttö keksii kaikenlaista. Vauva on suloinen, mutta sinun se ei ole. Sillä on iso suu ja pitkät mustat kiharat. On tosin mahdollista, että se on perinyt kiharansa isältämme. Nyt Mara on palannut vauvan kanssa Via dei Prefettille.

– Natalia Ginzburg: Rakas Michele

Natalia Ginzburg (1916-1991) on 1900-luvun merkittävimpiä italialaiskirjailijoita. Yksi hänen teoksistaan on suomennettu joskus 80-luvulla, mutta Aula & Co on suomentanut häneltä nyt hiljattain kaksi teosta lisää. Kieli jota puhuimme ilmestyi Elina Melanderin suomentamana vuonna 2021 ja nyt tänä syksynä julkaistiin romaani Rakas Michele. Rakas Michele on alun perin julkaistu vuonna 1973 ja sen tapahtumat sijoittuvat vuosiin 1970-71. Tarina kertoo 23-vuotiaan Michelen, hänen perheenjäsentensä ja muutaman muun tuttavan elämästä. Michele on perheen ainoa poika, isänsä suosikki, joka oli joskus politiikassa mukana ja on nyt jättänyt kotimaansa. Hänen äitinsä, siskonsa ja tyttöystävänsä kirjoittavat hänelle kirjeitä ja kertovat elämästään, ja välillä Michele vastaa heille lyhyesti. Kirjeiden lisäksi henkilöitä seurataan kolmannen persoonan kerronnan kautta.

Vaikka Michele on romaanin keskipiste, hän on samalla näkymätön päähenkilö. Kaikki, mitä hänestä tiedämme, perustuu siihen, mitä hän päättää paljastaa lyhyissä kirjeissään – jotka ovat lähinnä ohjeita – ja mitä hänen läheisensä mainitsevat tai kertovat hänestä toisen käden tietona. Michelen elämässä on kolme keskeistä naista, jotka ovat tämän teoksen todellisia päähenkilöitä: ex-tyttöystävä Mara, sisko Angelica ja äiti Adriana. Angelica elää omaa perhe-elämäänsä ja kamppailee omien henkilökohtaisten ongelmiensa kanssa, mutta on veljensä suuri liittolainen ja toimii usein tämän välittäjänä ja viestinviejänä. Mara on hieman päämäärätön mutta hyvin eläväinen nuori nainen, joka joutuu huolehtimaan vastasyntyneestä, joka voi mahdollisesti olla – tai olla olematta – Michelen lapsi.

Mara tuntuu vetävän puoleensa kaikki mahdolliset ongelmat ja onnettomuudet, joista hän tietysti syyttää aina muita. Hän on todella ihastuttava henkilö kaikessa naiiviudessaan ja selviytyy mistä tahansa vaikeasta tilanteesta. Äiti Adriana on surullisempi tapaus. Hän on aikoinaan eronnut miehestään, joka jätti tyttäret äidille, mutta vei Michelen mukanaan. Adriana ostaa talon maaseudulta toivoen voivansa asua siellä uuden miesystävänsä kanssa, mutta mikään ei mene suunnitelmien mukaan: mies jättää hänet ja tyttäretkin itsenäistyvät ja muuttavat pois. Lopulta hän ottaa luokseen kälynsä, vaikkei voikaan sietää tätä. Yksinäisyys on piinaavaa ja se välittyy hänen kirjeistään Michelelle välillä ironiseen verhoon kätkettynä ja välillä hyvinkin suoraan ilmaistuna. Myös muut kirjan henkilöt ovat yksinäisiä ja kyvyttömiä kommunikoimaan toisilleen todellisia tuntemuksiaan.

Näiden naisten lisäksi on mainittava Michelen ystävä Osvaldo, joka toimii romaanissa sillanrakentajana ja tukena muille. Hän on hyväntahtoinen ja arvoituksellinen mies, joka on eronnut vaimostaan, mutta pysynyt hyvissä väleissä tämän kanssa. Hän alkaa viettää yhä enemmän aikaa Adrianan ja Angelican kanssa, jotka sekä hermostuvat hänen ainaisesta läsnäolostaan että kaipaavat sitä hänen poissaollessaan. Mara taas pyytää Osvaldoa usein auttamaan itsensä pulasta ja kärsivällisesti Osvaldo järjestää Maralle jälleen uuden työpaikan, josta tämä luultavasti pian saa lähtöpassit. Rakas Michele on romaani yksinäisyydestä. Kaikki henkilöt ovat syvästi yksinäisiä, vaikka monet heistä ovat kaikkea muuta kuin yksin. Heillä ei koskaan ole rinnallaan sitä, jonka he haluaisivat. Jonkun poissaolo on heille kaikille niin konkreettinen asia, että lopulta se sitoo heidät myös yhteen.

Rakas Michele on tavallaan perinteinen tuhlaajapojan tarina, mutta pienellä tvistillä. Michele saattaa olla homo, hän saattaa olla Maran lapsen isä, hän saattaa olla jahdattu poliittinen aktivisti tai hän saattaa olla boheemi taiteilija. Todellisuudessa hän ei itsekään taida tietää, kuka tai mikä hän on, eivätkä hänen perheensä ja ystävänsäkään tunne häntä todella. Ironia piilee siinä, että hänestä tulee ikään kuin peili, jonka kautta muut löytävät selkeämmän kuvan itsestään ja suhteistaan toisiinsa. Kaiken taustalla väreilee Italian 70-luvun alun jännitteinen poliittinen ilmapiiri. Ginzburgin kerronnasta tulee mieleen yksi brittiaikalainen ja yksi lempikirjailijoistani Muriel Spark. Molemmilla on harvinainen taito kirjoittaa yksinkertaisia lauseita, jotka välittävät ajatusten monimuotoisuutta. Molemmat myös tarkastelevat elämää hieman vinosti, kohotetuin kulmakarvoin ja aseistariisuvan terävällä ironialla. Nyt on ehdottomasti tutustuttava myös tuohon Ginzburgin aiemmin suomennettuun teokseen. Uskaltaisikohan kokeilla Ginzburgia myös italiaksi..

Natalia Ginzburg:
Rakas Michele
Caro Michele (1973),
suom. Elina Melander
Aula & Co

* Osta kirja Finlandia Kirjasta

Muissa blogeissa:
Anun ihmeelliset matkat

Sinua voisi myös kiinnostaa

Beatrice Salvioni: En pelkää mitään

Paolo Giordano: Tasmania

Alba de Céspedes: Ylioppilaskoti

Claudia Durastanti: Tuntemani vieraat

Domenico Starnone: Paljastus

Elena Ferrante: Aikuisten valheellinen elämä

Seuraa Kirjaluotsia

ihmissuhteet Italia kirjeromaani Natalia Ginzburg perhe Rakas Michele yksinäisyys