18. joulukuuta 1970 Rakas Michele, Tapasin sen Via dei Prefettin tytön. Maran. Mikä sarjakuvanimi. Maria olisi parempi. Yksi i-kirjain lisää, ja kaikki voisi olla toisin. Vein hänelle vähän rahaa. Pyysin ne äidiltä. Osvaldo tosin sanoo, että Mara tarvitsisi työpaikan enemmän kuin rahaa. Se ei ole kovin yksinkertaista, sillä hän ei osaa mitään. Osvaldo järjesti hänet […]

Äiti, on niin paljon mitä haluaisin kertoa. Olin aikanaan niin hölmö että kuvittelin tiedon kirkastuvan, mutta joitain asioita peittää niin paksu lauseopin ja semantiikan sideharso, niin monta päivää ja tuntia sekä unohdettua, pelastettua ja hylättyä nimeä, ettei pelkkä tieto haavan olemassaolosta auta vielä yhtään sen löytämisessä. En oikein tiedä mitä yritän sanoa. Tarkoitan varmaan, että […]

Pariisi on outo kaupunki, se on niin kaikesta kerrostunut, että sen aiheuttama tunnemyrsky jättää jälkeensä valtavat aallot. Pariisi on päähenkilö eikä suostu sivuhenkilöksi silloinkaan, kun tarkoitus on kertoa jostakusta joka rakasti ja jostakusta joka kuoli ja jostakusta jota kovertaa loputon kaipaus. Pariisin historia on valunut sen mukulakivikaduille, sen talojen kiviseinät ovat pidättäneet henkeään taistelujen ja […]

Kirjeromaaneissa on jo lähtökohtaisesti jotain hyvin romanttista ja nostalgista. Jessica Brockmolen Kirjeitä saarelta sopiikin hyvin juhannuksen romanttiseen tunnelmaan. Ottaen huomioon, että vietän juhannuksen saaressa sadesäässä, tämän lukeminen olisi varmaan kannattanut säästää sitä varten. No ehkä joku muu ehtii vielä napata vinkin ja pääsee nauttimaan tämän ihastuttavan kirjan tunnelmasta sateen ropistessa ikkunaan. Se on sodan aikaansaannosta. […]