Sisältää mainoslinkkejä, mainoslinkit merkitty *-merkillä.

Teltan ulkopuolella maisema on sama kuin eilen. On mäntyjä, ylempänä tasainen jäkäläkangas, puron ääni. En sano mitään, heilautan vain kättäni Klausille, joka virittelee nuotiotulia. Hän nyökkää.

Täällä ei ole raunioita eikä ihmisen tekemää tuhoa, on vain hiljainen erämaa. Vielä Rovaniemellä sodan jäljet olivat näkyvissä, vaikka uutta rakennettiin kiivaasti. Saksalaiset tuhosivat koko kauppalan ja polttivat Lapin kylät. Kävelyllä jokirannassa mietin, että vesi sentään on sama kuin aikojen alusta, ja täällä ajatus palaa mieleen. Puut ja kivet, varvikko ja taivas ovat muuttumattomia, ja maiseman pysyvyydessä on lohtu ja vapaus.

Mikä vapaus? Mistä tällainen ajatus nyt yhtäkkiä tuli? Enkö minä muka ole vapaa, kun voin tulla, mennä ja lähteä kyselemättä lupia eikä kukaan odota minua missään? Olen luullut että olen, mutta ovatko levottomuuteni ja haluttomuuteni asettua aloilleni muka jotain muuta? Ajatus on suuri, ja sen kanssa minä kävelen vähän kauemmas, männikkööön. Miksi kaikki muut haluavat kiinnittyä toiseen ihmiseen, Klauskin on vasta mennyt naimisiin? Millaista olisi, kun voisi olla aloillaan ja saisi tuntea olevansa hyväksytty ja rakastettu eikä tarvitsisi koko aja tehdä vaikutusta? Ovatko rakkaus ja sitoumus kuitenkin suurinta vapautta?

En tiedä. Enkä tiedä, miksi ajattelen tällaista. Ehkä tämä maisema saa minut jotenkin tolaltani.

– Minna Rytisalo: Sylvia

Minna Rytisalon uusin romaani Sylvia vie lukijan Lemmenjoen kultamaille, mutta ennen kaikkea se kuljettaa kohti jotain sisäisempää ja arvoituksellisempaa. Teos pohjautuu todelliseen henkilöön, hollantilaiseen Sylvia Petronella van der Moeriin, joka vuonna 1949 viipyi hetken kultakaivajayhteisössä Lapin tuntureilla ja jäi elämään legendana. Faktoja on vähän, mutta Rytisalo ei jää niiden vangiksi. Hän rakentaa myytin ja todellisuuden väliin jäävästä naisesta romaanin, joka kysyy, mitä vapaus oikeastaan tarkoittaa – ja mitä ihminen on valmis siitä maksamaan.

Sylvia Petronella van der Moer syntyi vuonna 1923 Hollannissa ja kuoli San Franciscossa vuonna 2014. Lapsena isänsä menettänyt Sylvia lähti toisen maailmansodan jälkeen etsimään elämää muualta. Hän kiersi maailmaa, meni naimisiin amerikkalaisen toimittajan kanssa ja erosi pian vuonna 1948. Eron jälkeen Sylvia esiintyi itsekin toimittajana ja onnistui viehätysvoimallaan löytämään uusia tuttavuuksia ja elannon sieltä täältä. Vuonna 1949 hän saapui rahattomana Suomeen, ja kun hotellilaskut Helsingissä jäivät maksamatta, hän suuntasi pohjoiseen. Lapissa Sylvia tutustui geologi Klaus Säynäjärveen ja seurasi tätä Lemmenjoen kultamaille. Seikkailu päättyi kuitenkin, kun viranomaisten pääsivät jäljille ja Sylvia karkotettiin Suomesta. Silti hänen tarinansa päättyi symbolisesti tuntureille – hänen tyttärensä toi myöhemmin osan hänen tuhkastaan Lemmenjoen maisemiin.

Siinä siis suunnilleen se, mitä Petronellan vaiheista oikeasti tiedetään. Rytisalo tutkii naista, joka ei pysähdy: hän vaihtaa nimeä, maata ja seuraa, mutta on silti sidottu johonkin näkymättömään. On vaikea sanoa, onko Sylvia poikkeuksellisen vapaa sielu vai vain pakenee, mutta juuri tuo epävarmuus tekee hänestä kiehtovan. Lapin vaelluksen rinnalla Rytisalo kuljettaa lukijan Italian, Ranskan, Tunisian ja Venezuelan kaltaisiin maisemiin, joissa jokainen kohtaaminen paljastaa uuden sävyn Sylvian arvoituksellisesta luonteesta. Näiden kertojien kautta rakentuu kuva naisesta, joka hurmaa ja hämmentää, liukuu roolista toiseen ja jättää jälkeensä levottomuutta ja lumoa. 

Välillä teksti hengittää rauhassa kuin tunturituuli, välillä se tiivistyy kuin kuulustelupöytäkirja. Tämä rytmin vaihtelu pitää otteessaan, vaikka toisen minäkertojan virkamiesmäinen sävy hetkittäin etäännyttääkin. Suojelupoliisissa kanslistina työskentelevän Tapio Korhosen suunnitelma epäillyn vakoojan kiinniottamiseen etenee käänteisessä aikajärjestyksessä, mikä luo kiinnostavan kerronnallisen jännitteen. Koska legendasta jo tiedämme, että Petronella pidätettiin Lapissa, suurempi jännite piilee siinä, mikä tällaisen operaation sai alulle.

Lapin maisema on romaanin todellinen sydän ja olen iloinen, että Rytisalo on palannut rakkaan pohjoisen maisemansa pariin. Sen hiljaisuus ja valo, tunturien karu kauneus, virtaavat kirjan jokaisella sivulla. Luonto ei ole pelkkä tausta, vaan heijastuspinta Sylvian sisäiselle levottomuudelle. Kultamaille matkataan löytämään jotakin arvokasta, mutta se ei ehkä koskaan ole kultaa. Rytisalon kuvauksessa maisema on myös moraalinen tila: se paljastaa ihmisestä sen, mitä hän ei itse haluaisi nähdä. Kieli on täsmällistä ja kuvallista, mutta ei koristeellista. Lapin erämaa on koetinkenttä, jossa ihmisen totuus mitataan. Pakahduttava maisema, jonka paljaus saa Sylvian tolaltaan.

Vaikka Sylvia perustuu todelliseen henkilöön, se ei ole historiallinen romaani vaan kaunokirjallinen rekonstruktio, yritys ymmärtää ihmistä legendan takana. Rytisalo kirjoittaa kuin kartoittaja, joka piirtää näkyviin sen, mitä ei voi tietää. Hän täydentää historian tyhjät kohdat mielikuvituksella ja empatialla. Erityisesti Sylvian ja Klausin välille vähitellen kasvava ystävyys on kauniisti kuvattu. Samalla kaikki Sylvian kanssa risteävät tarinat valottavat ihmisenä olemisen eri puolia.

Sylvia on Rytisalolle tyypillinen: tarkasti rakennettu, kieleltään kaunis ja emotionaalisesti vivahteikas romaani. Se jatkaa samaa linjaa kuin Lempi, Rouva C. ja Jenny Hill. Rytisalon teokset ovat aina olleet kiinnostuneita siitä, miten naisen elämä mahtuu aikansa raameihin. Sylvia kysyy, mitä tapahtuu, kun se ei enää mahdu. Ja kuten hyvä kirjallisuus tekee, se ei anna vastausta, vaan kutsuu katsomaan uudelleen, hitaammin, tarkemmin.

Minna Rytisalo:
Sylvia
WSOY 2025

* Osta kirja Finlandia Kirjasta

Muissa blogeissa:
Jorman lukunurkka
Kirjareppu
Kulttuuri kukoistaa
Tuijata. Kulttuuripohdintoja

Sinua voisi myös kiinnostaa

Petra Rautiainen: Puuntappajat

Tommi Kinnunen: Kaarna

Outi Hytönen: Kairojen kosmopoliitti. Annikki Kariniemen elämä ja teot

Minna Rytisalo & Tommi Kinnunen: Huokauksia luokasta

Minna Rytisalo: Jenny Hill

Juhani Karila: Pienen hauen pyydystys

Petra Rautiainen: Tuhkaan piirretty maa

Minna Rytisalo: Rouva C.

Rosa Liksom: Everstinna & Monologi: Lapin punaiset hanget

Seuraa Kirjaluotsia

biofiktio Lappi Minna Rytisalo naisen asema Petronella Sylvia