Saramago suuntasi kasvonsa kohti ohikiitäviä yhdentekeviä kuvia, kuvia, jotka siirtyivät paikaltaan omassa tahdissaan; kaupungin valot heijastuivat silmälasien leveistä linsseistä, yhtäkkinen kimallus, liikkeessä sekin. Paikallaan pysyvät kulmakarvat olivat linjassa rypistyneen otsan uurteiden kanssa. Saramago ei pitänyt ajatuksistaan. Hän ei ollut kyennyt vastustamaan kiusausta, hän oli ilmaissut tietävänsä enemmän kuin José osasi kuvitellakaan. Hän ei ollut huolissaan […]

Parhaimmillaan saaressa vaipuu ajattomuuteen, jossa päivät liukenevat toisiinsa ja sitä lakkaa tarkkailemasta ja korostamasta itseään ja tekemisiään. Silloin työ sujuu, hän on kirjoittanut saaressa parhaat novellinsa ja käyttänyt viikkokausia niitten hiomiseen, järjestyksen miettimiseen, kaikkeen siihen, mikä tekee kasasta tekstejä kirjan. Vaikka kumpikin tekisi omaansa, Tootin kanssa he pystyvät työskentelemään samassa mökissä, hiljaisuutensa sisällä. Jos oma […]