#elämäkertakaikkiaan #naistenviikkohaaste autofiktio avioliitto dekkari dystopia englanninkielinen Englanti esikoiskirja esikoisromaani espanjankielinen Gummerus helmet2021 helmet2022 helmet2023 helmet2024 helmet2025 helmethaaste historiallinen romaani ihmissuhteet Irlanti kasvutarina Keltainen kirjasto klassikko kuolema maahanmuutto mielenterveys muistelmat naisen asema Otava perhe perheet perhesalaisuudet rakkaus siirtolaisuus sota suru Tammi toinen maailmansota WSOY Yhdysvallat yksinäisyys ystävyys äitiys äänikirja
Kuvat:
iStockPhoto
Unsplash.com
© Kirjaluotsi 2018-2026
Heikki Kännö: Kädet
Krumau.Kuollut kaupunki.Vuosi 1911.Olen 12-vuotias olen 30-vuotias olen 48-vuotias olen iältäni niin ja niin monta sataa vuotta, etten ole aikoihin jaksanut edes laskea. Asia on lakannut kiinnostamasta minua. Olento on mitä on; kaikki emopuut ja niiden versot yhteensä, eikä Krumau todellisuudessa ole kuollut vaan HELEÄ kaupunki, mutta minun kannaltani kuollut. Olen veretön laiha vitsa. Kuljen Krumaun […]
Heikki Kännö: Ihmishämärä
”Johan nyt helvetti!” Anastázie puuskahti. ”Eikö me juuri tuosta samasta väitteestä aloitettu viikko sitten? Eihän tuo idioottimainen tarina etene mihinkään!” Anastázie oli löytänyt verkosta implanttiinsa sopivan (ja ennen kaikkea ilmaisen) käännösohjelman, joka ei täyttänyt hänen päänuppiaan kolmen minuutin välein mainoksilla, joten hänen saksansa oli lähes moitteetonta silloin, kun satelliittiyhteys ei pätkinyt, ja kunhan hän malttoi […]
Durian Sukegawa: Tokuen resepti
”No niin, aika lähteä.”Tokue katseli ympäriinsä myymälässä ja silmäili lautasta, jolla oli epäonnistuneita kakkusia. Sitten hän viikkasi esiliinan ja asetti sen työtasolle, sujautti päässään pitämänsä huivin laukkuunsa ja nousi ylös. ”Terveisiä Wakana-chanille ja muille lapsille.””Kerron, jos hän tulee.”Tokue avasi takaoven ja lähti.Sentarō seurasi rinnalla. He astuivat kujalle, missä lehtiään pudottava kirsikkapuu levittäytyi himmeän katulampun valossa.”Ensi […]
Heikki Kännö: Runoilija
Steiner pohtii Elisabethille antamaansa lupausta ja tietää suostuneensa mahdottomaan saadakseen viettää aikaa Aurelian Bennin lähellä. Elisabeth on pyytänyt häneltä opastusta veljensä vaativan filosofian kiemuroissa, ja Steiner on ymmärtänyt, että nainen toivoo hänen selittävän valkoisen valkoiseksi voidakseen vääntää sen uskottavammin mustaksi. Kuinka vastenmielinen olento, Steiner ajattelee. Toivonpa, että hän olisi päättänyt jäädä Paraguayhin aateveljiensä ja -siskojensa […]
Heikki Kännö: Mehiläistie
Kuinka selittää taidetta kuolleelle jänikselle. ”Selitän taidetta kuolleelle jänikselle, koska ei huvita selittää ihmisille.” Klaus ja Paul tiirikoivat itsensä galleria Schmelaan ja ripottelevat joka puolelle mikrofoneja. Pistorasioihin, katkaisimiin, lamppuihin. He irrottavat listoja ja kätkevät piuhoja. He poraavat reikiä seiniin. He siivoavat jälkensä maalin ja kipsin avulla. Esitys taltioidaan kolmella kameralla, joista kaksi on avoimesti esillä […]
Heikki Kännö: Sömnö
Wernerin työryhmän saavuttamat puitteet olivat uskomattomat. Afrikka hengitti ympärillämme kaikessa eksoottisuudessaan ja väkivaltaisuudessaan, ja valtava, yli neljälletuhannelle katsojalle suunniteltu Primus-halli tulisi tarjoamaan huikean taide-elämyksen kaikkialta maailmasta saapuneelle yleisölle. Olin mykistynyt jo harjoituksissa, varsinaiselta esitykseltä uskoin saavani vielä enemmän. Olin päättänyt, etten antaisi Wernerin sekoilun pilata nautintoani, mutta tietenkin hän pilasi sen. Hän veti puoleensa intensiteetin, […]
Raymond Carver: Mistä puhumme kun puhumme rakkaudesta
Minäpä kerron mikä isäni tappoi. Kolmas juttu oli Dummy, se että Dummy kuoli. Ensimmäinen oli Pearl Harbor, ja toinen muutto isoisäni maatilalle Wenatcheen lähelle. Siellä isäni päätti päivänsä, paitsi että ne olivat jollain lailla päättyneet jo ennen sitä. Isäni syytti Dummyn vaimoa Dummyn kuolemasta. Sitten hän syytti siitä kaloja. Ja lopulta hän syytti itseään […]
Edellinen sivu Seuraava sivu