Hildur tunsi, kuinka rintakehän päällä oleva kuvitteellinen solmu kiristyi aavistuksen. Tuttu ahdistus, painostava olo, jota hän oli tuntenut jo muutaman päivän, tiukensi otettaan. Se tiesi vain yhtä asiaa. Hänen lähiympäristössään olosuhteet olivat alkaneet mennä asentoon, jossa tapahtuisi jotain pahaa. Varpaita paleli. Olisi pitänyt laittaa talvisaappaat juoksukenkien sijaan. Hän nousi muutaman kerran varpailleen saadakseen veren kiertämään […]

Ei merkitse mitään, mitä perusteita Óli esittää vastaan. Totta kai hän tietää, ettei tämä ole mikään taikaratkaisu, että merkintäpakko ei ratkaise heidän kaikkia ongelmiaan eikä hävitä rikoksia tai väkivaltaa. Totta kai hän tietää, ettei tämä ole mustavalkoista. Mutta Sólveig ei voi puolestaan ohittaa varmoja tilastotieteellisiä totuuksia: merkityillä alueilla rikokset vähenevät suuresti. Viime vuonna kymmenestä tuomion […]

Ei täällä mitään tapahdu. Elokuvateatterin sisäänkäynti oli loistelias. Vanhan rakennuksen seinät tuntuivat kuiskailevan tarinoita julisteiden johdattaessa ajatukset menneisiin aikoihin – vuodesta toiseen oli kulttuurielämä kukoistanut Siglufjörðurissa. Kaupungin kultaisina vuosina silliä oli suolattu päivin ja öin, ja niihin aikoihin tässä teatterissa oli nähty näytelmä toisensa perään. Lavalle noustiin silloinkin, kun silliä ei enää saatu ja kaupungin […]

Ketään ei näkynyt. Erla seisoi yksin lumessa ja pelotteli itseään oman mielikuvituksensa tuotteilla, kuten niin monesti aiemminkin. Hän alkoi harppoa takaisin kohti taloa niin nopeasti kuin jaloistaan pääsi. Kengät upposivat syvään puuterimaiseen hankeen, joka hidasti hänen askeleitaan kuin painajaisessa, jossa pyristeli eteenpäin, muttei päässyt minnekään. Kun hän lopulta saapui talolle, hän avasi oven, jäi kynnysmatolle […]

Ohut pilviharso oli väistynyt ja aurinko helotti täydeltä terältä. Oli vaikea kuvitella upeampia olosuhteita, mutta Alexandra näytti jostain syystä olevan todella huonolla tuulella. Kun he olivat kavunneet ylös ruohikkoista rinnettä kallioseinämän vieressä ottaen tukea vanhasta kallioon kiinnitetystä köydestä, Alexandra oli nurkunut lakkaamatta, että ei olisi pitänyt lähteä, ja jopa kääntynyt sanomaan Klaralle: ”Sinun ei olisi […]

Hulda ajoi etelää kohti pitkin samaa tietä, jota oli kulkenut päivittäin asuessaan miehensä kanssa pienessä omakotitalossa Álftanesissa. Hän ei ollut poikennut tienoolla moneen vuoteen. Kun talo myytiin, hän päätti, ettei palaisi seudulle enää, ja oli pysynyt päätöksessään. Ohitettuaan Álftanesin hän jatkoi kohti Keflavíkin lentokentän lähellä sijaitsevaa Njarđvíkiä, jonne oli perustettu turvapaikanhakijoille tarkoitettu asuntola. Tutkintaraportin mukaan […]