When I was about four I can remember a rather dreadful thing happening, it was very early in the morning and for some reason I had been put to sleep in the same bed as Granny, but I woke up and found she wasn’t in bed but walking up and down the room with her jaw all sticking out muttering to herself, she kept saying ’I wont have it, I wont have it’ I sat up in bed and said ’What won’t you have a jam tart’ in my imagination I could see a criss cross raspberry one, but she said ’Don’t be so impertanant’ so I didn’t like to say anything else, but she kept marching up and down in her long white nighty and it got rather boring, I was almost asleep again, when there was a frightful din about the room, Daddy, Mammy and Granny were all shouting and moping and mowing, then Mammy and Daddy started to push the poor old thing out of the window, Mammy got a bit frit and started to scream, but it was dreadful to see Daddy pushing and heaving away and Granny getting more and more out of the window, there were awful ghaspings and groanings going on from Granny and her flapping white nighty was all up at the back which seemed to make it worse somehow, Mammy looked quite sad, I guess she felt sorry for her when she was half in and half out like that, then she got stuck, it really was a mercy her hips were so wide and the window rather narrow, no one was noticing me so I got out of bed and ran and hid in the apple room, but it was the wrong time of year for apples so very dreary there. Granny did not appear till lunch time, and everything seemed the same as usual then, her eyes were rather red maybe and she didn’t talk quite as much as usual but she eat masses of chicken and it was only boiled, when Daddy said ’Have a little more Nance’ she handed up her plate quite happily.

Barbara Comyns: Sisters By a River

Tutustuin viime vuonna Barbara Comynsiin ja ihastuin hänen omaperäiseen tragikoomiseen tyyliinsä niin, että luin häneltä neljä teosta. Nyt oli vuorossa Comynsin esikoisromaani Sisters By A River, joka on julkaistu kirjana vuonna 1947. Se on omaelämäkerrallinen romaani, joka perustuu Comynsin omaan lapsuuteen. Alun perin se julkaistiin jatkokertomuksena Lilliput-lehdessä otsikolla ”Romaani, jota kukaan ei julkaise”. Comyns oli kirjoittanut sen viihdyttääkseen lapsiaan. Se tarjoaa ikkunan siihen rähjäiseen ja epävakaaseen maailmaan, jossa Comyns kasvoi viiden siskonsa kanssa.

Kirjan sisarukset asuvat ikivanhassa talossa tulvivan Avon-joen varrella. Heidän väkivaltainen, juoppo isänsä ja kuuro, välinpitämätön äitinsä käyvät jatkuvaa sotaa keskenään. Talossa asuu myös eksentrinen isoäiti, jota vanhemmat kerran yrittävät tiputtaa ikkunasta, mutta isoäiti on niin lihava, että jää lanteista karmeihin kiinni. Isä heittää myös yhden vauvoista kerran yläkerran kaiteen yli, kun hermostuu vauvan itkuun, mutta joku palvelusväestä saa onneksi kopin. Isä kaivaa myös usein aseensa esiin ja piipun eteen joutuu esimerkiksi moni perheen lemmikeistä. Myös tyttöjen äiti on usein tähtäimessä, mutta onneksi isän ampumatarkkuus ei ole niin hyvä. Kuulemma äiti ei edes tiedä kaikista ampumisyrityksistä, koska ei kuurona ole kuullut laukauksia. Lapsia oli kuusi ja kaikki tyttöjä ja isän mielestä jatkuva tyttöjen sikiäminen oli salaliitto hänen tuhoamisekseen. Myös äiti sanoi usein, ettei olisi halunnut tyttöjen koskaan syntyneen. Comyns kirjoittaa kaikista siskoistaan hyvin yksityiskohtaisesti – paitsi toiseksi vanhimmasta: Next to Mary in our family was a child I shall never mention in this book, because I know they would hate to appear in it. Tämä on ainoa viittaus tähän salaperäiseen sisareen.

Lapset ovat aika lailla heitteillä ja juoksevat villeinä pitkin maita ja mantuja. Yksi siskoksista luulee hetken aikaa olevansa pöllö ja huhuilee illat puun oksalla istuen. Lapsista huolehtivat vaihtuvat lastenhoitajat ja kotiopettajat, joiden sääntöjä he mielellään rikkovat, mikä yhdessä huushollin aikuisten omituisuuksien kanssa selittävät sen, miksi kyseiset naiset eivät koskaan viipyneet talossa kovin pitkään. Lasten elämä on oudon makaaberia. He ovat julmia eläimiä kohtaan, yrittävät esimerkiksi ratsastaa jäniksillä ja murskaavat ne alleen. Myös ympäristö, jossa he kasvavat, tuntuu suorastaan kihisevän kaikesta iljettävästä. Rottia vilisee talon joka nurkassa ja niitä saattaa tipahtaa jopa puurokattilaan. Joessa ajelehtii paisuneita sianruhoja ja erään kerran sieltä löytyy jopa ”hyvin kuollut poika”.

Mikä tekee tästä muistelmaromaanista vielä kummallisemman, on sen erikoinen kerronta. Sisters By a River kerrotaan lyhyissä epäkronologisissa vinjeteissä hyvin naiivilla ja toteavalla lapsen äänellä. Kirjassa kerrotaan synkistä asioista, mutta lapsellisen kuivakka mutta optimistinen sävy tekee niistä hauskoja, jättäen usein tahattomalle naurahdukselle kirpeän jälkimaun. Luulin ensin, että lukemani painos on tehty todella huolimattomasti, sillä teksti vilisee kirjoitusvirheitä. Ilmeisesti se on kuitenkin Comynsilta täysin tietoinen tyylikeino. Osa väärin kirjoitetuista sanoista muuttaa ovelasti niiden merkitystä, osa tuntuu aivan turhilta kikkailuilta. Ainakin outoja sanaväännöksiä on viljelty aivan liikaa, sillä lukeminen tökkii niihin toistuvasti. Juuri kun on tottunut siihen, että enormous on Comynsin kielellä enormouse, se yhtäkkiä kirjoitetaankin normaalisti. Mikä omituisinta, kertoja ei oikeasti ole lapsi, vaikka lapsellisesti puhuukin. Jossain vaiheessa kertoja antaa ymmärtää, että hän on naimisissa ja hänellä on pieniä lapsia. Hän muistelee hullua lapsuuttaan ja ikään kuin taantuu uudelleen lapsen asemaan.

Sisters By A River kattaa kirjailijan lapsuuden varhaisimmista muistoista aina isän kuolemaan asti, jolloin hän oli kuusitoistavuotias, minkä jälkeen joen rannalla sijaitseva rapistuva kartano myytiin. Viime vuonna luin Comynsin toisen romaanin Our Spoons Came from Woolworths, joka pohjautuu hänen ensimmäiseen avioliittoonsa ja elämään Lontoossa 1930-luvulla. Näiden kahden kirjan perusteella on helppo jälkikäteen huomata, että muissakin Comynsin romaaneissa on paljon omaelämäkerrallista ainesta. Ja usein ne uskomattomimmat asiat ovat lähimpänä todellisuutta. Erehdyin jo luulemaan, että olen lukenut tämän kirjan aiemmin, sillä niin paljon sen goottilainen tunnelma muistuttaa romaania Who Was Changed and Who Was Dead, jossa sisarukset seuraavat miten tulviva joki levittää kylään outoa epidemiaa. Vaikka tuo tarina sai inspiraationsa ranskalaisessa kylässä tapahtuneesta myrkytystapauksesta, kirjasta tunnistaa tuttuja ympäristöjä, tapahtumia ja henkilöitä Comynsin lapsuuskuvauksesta. Samoin romaani A Touch of Mistletoe avautui uudesta näkökulmasta. Sen kuvaus ailahtelevasta äidistä, jonka suhtautuminen kotiin ja lapsiin vaihtelee välinpitämättömästä kuumeisiin siivousjaksoihin, on selvästi saanut inspiraationsa Comynsin omasta äidistä. Tuossa romaanissa päähenkilö lähtee lapsuudenkodistaan Hollantiin hoitamaan hirveän naisen vinttikoiria. Comynsin muistelmista kävi ilmi, että se todella oli hänen ensimmäinen työnsä. Mielenkiinnolla luen lisää Comynsia, jonka elämässä todella riitti aineksia useampaan hurjaan romaaniin.

Barbara Comyns:
Sisters By a River
Virago Press 2013
(alun perin julkaistu 1947)

Sinua voisi myös kiinnostaa

Barbara Comyns: A Touch of Mistletoe

Barbara Comyns x 3

Jessica Mitford: Hons and Rebels

Nancy Mitford: The Pursuit of Love

Tove Ditlevsen: Lapsuus

Frank McCourt: Seitsemännen portaan enkeli

Seuraa Kirjaluotsia

#naistenviikko2024 1900-luvun Englanti Barbara Comyns englanninkielinen lapsuus omaelämäkerrallinen perheet sisarukset Sisters By a River