menu Menu
Tove Ditlevsen: Lapsuus
Ditlevsen Tove, Käännöskirjallisuus, Schildts & Söderströms, Tanska 09/07/2021 0 kommenttia
Deborah Levy: Mitä en halua tietää Edellinen Vigdis Hjorth: Onko äiti kuollut Seuraava

Aika kului ja lapsuudesta tuli ohut ja litteä, paperimainen. Se oli kulunut ja nukkavieru eikä apeina hetkinä näyttänyt siltä että se kestäisi siihen saakka kun olisin aikuinen. Muutkin näkivät sen. Joka kerta kun Agnete-täti oli meillä, hän sanoi: hyvä tavaton, kylläpä tuo tyttö kasvaa! Niin, äitini sanoi ja katsoi minua valittaen, saisi tukevoitua edes vähän. Hän oli oikeassa. Olin litteä kuin mallinukke, vaatteet riippuivat hartioiltani kuin henkarissa. Lapsuuden piti kestää neljätoistavuotiaaksi asti, mutta mitä minä tekisin, jos se irtoaisi jo sitä ennen? Oleellisimpiin kysymyksiin ei koskaan saatu vastausta. Tuijotin kateellisena Ruthin lapsuutta. Se oli kiinteä ja sileä ja vailla ainoatakaan säröä, ja se näytti kestävän pidempään kuin hän, niin että joku muu voisi periä sen ja mahdollisesti kuluttaa sen loppuun.

Tove Ditlevsen: Lapsuus

Wikipediasta löytyy suomeksi lyhyt, karu ja todella huonosti kirjoitettu teksti tanskalaiskirjailija Tove Ditlevsenista:
Tove Ditlevsen (1917 Kööpenhamina, Tanska – 1976 Kööpenhamina, Tanska) oli tanskalainen kirjailija. Hän teki itsemurhan. Hän sai 1955 Kultaiset laakerit -kirjallisuuspalkinnon.
Ditlevsen oli naimisissa kolme kertaa. Kolmas puoliso oli väkivaltainen ja tutustutti Ditlevsenin huumeisiin.
Ditlevsenin tuotantoonsa kuuluu 39 teosta, jotka olivat runoja, novelleja, romaaneja ja muistelmia. Romaaneistakin osa oli omaelämäkerrallisia, ja ne kuvaavat lapsuutta. Aiheina olivat myös taiteilijuuden ongelmat ja erotiikkaan liittyvät ongelmat. Tuotannosta Kööpenhamina-trilogia kuuluu Tanskan kirjallisuuden kaanoniin.

Nyt tuo Tanskan kirjallisuuden kaanoniin kuuluva Kööpenhamina-trilogia saadaan suomeksi ja ensimmäinen osa tästä omaelämäkerrallisesta trilogiasta on nimeltään Lapsuus. En tuntenut Ditlevsenia aiemmin kuin nimenä, mutta mielenkiinnolla sukelsin tämän kehutun muistelmateoksen pariin. Pienikokoinen kirja on myös esineenä kaunis ja 150-sivuisen teoksen lukee nopeasti. Skandinaavisten kielten suomentaja Katriina Huttunen on tuttuun tapaansa tehnyt loistotyötä, juuri luin hänen suomentamansa norjalaiskirjailija Vigdis Hjorthin romaanin Onko äiti kuollut. Hjorth on itse haastatteluissa hehkuttanut Ditlevsenia, jolta on selvästi ammentanut vaikutteita myös omaan kirjoittamiseensa. Kööpenhamina-trilogia on alun perin ilmestynyt 70-luvun taitteessa, joten jonkin aikaa on saatu suomennosta odottaa. Lapsuus on julkaistu 1968 ja sijoittuu nimensä mukaisesti Ditlevsenin lapsuusvuosiin Vesterbron työläiskaupunginosassa.

Vähäeleisesti ja runollisen tyylikkäästi Ditlevsen maalaa kuvan perheestään ja kasvuympäristöstään. Isä joutui työttömäksi lämmittäjän työstään, mikä oli suuri häpeä perheelle ja heikensi muutenkin köyhän perheen toimeentuloa. Ajan henkeen kuuluen tytöiltä ei niin paljoa odotettu ja Toven haaveet runoilijuudesta kuitattiin haihatteluna. Tove kuitenkin kirjoitti sitkeästi runoja 10-vuotiaasta lähtien. Lukemisen ja kirjoittamisen avulla Tove pystyi nousemaan arkitodellisuuden yläpuolelle ja uskomaan että jotain parempaa voi olla tarjolla myös hänelle. Runouden lisäksi iloa elämään toi ystävyys Ruthin kanssa, joka oli kaikessa astetta rohkeampi ja iloluontoisempi. Toven ja Ruthin ystävyys tuo kaikuja Elena Ferranten Lilan ja Elenan myrskyisästä ystävyydestä Napolin työläiskortteleissa.

Ditlevsen kuvaa aivan älyttömän hienosti lapsuutta ikään kuin fyysisenä entiteettinä, jota on vaalittava ja varoen käsiteltävä, jotta se kestää ehjänä oletetut lapsuusvuodet. Hänellä on jatkuvasti tunne, että hänen lapsuutensa ohenee ohenemistaan eikä tule kantamaan 14-vuotiaaksi asti, mikä oli hänen mittapuullaan se ikä, johon lapsuutta tulisi riittää. Hän ihailee ja kadehtii ystäväänsä Ruthia, jonka lapsuus tuntuu olevan paljon kestävämpää tekoa. Tällaisia omaperäisiä, briljantisti arkisia asioita sanoittavia ajatuksia kirjassa on runsaasti. Kirjan tunnelma on surumielinen ja on selvää, että tässä luodaan pohjaa sekä upealle kirjalliselle uralle että vastoinkäymisiä ja murheita täynnä olevalle elämäntarinalle. Mielenkiinnolla jään odottamaan kahta seuraavaa osaa.

Helmet-lukuhaaste 2021:
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 20 – Kirjassa on ammatti, jota ei enää ole tai joka on harvinainen.

Tove Ditlevsen:
Lapsuus
Barndom (1967),
suom. Katriina Huttunen
S&S 2021
Arvostelukappale

Sinua voisi myös kiinnostaa

Seuraa Kirjaluotsia

elämäkerta helmet2021 helmethaaste Kööpenhamina-trilogia lapsuus Tanska Tove Ditlevsen työläisperhe


Edellinen Seuraava

Vastaa

keyboard_arrow_up