The past, were I to type it up, would look like a disaster, but regardless of how it ended we all had many good days. In that sense the past is much like the present because the present – this unparalleled disaster – is the happiest time of my life: Joe and I here on this farm, our three girls grown and gone and then returned, all of us working together to take the cherries off the trees. Ask that girl who left Tom Lake what she wanted out of life and she would never in a million years have said the Nelson farm in Traverse City, Michigan, but as it turned out, it was all she wanted.

Ann Patchett: Tom Lake

Uusi romaani Ann Patchettilta on odotettu ilo ja kirsikkana kakun päällä äänikirjaversion lukee Meryl Streep! Edelliseen romaaniinsa The Dutch House (suom. Hollantilainen talo) Patchett sai lukijaksi Tom Hanksin ja nyt Meryl Streep lukee tämän uuden romaanin, jonka kertoja on nuoruudessaan ollut lupaava näyttelijä ja seurustellut yhden kesän myöhemmin maailmantähdeksi nousseen näyttelijän kanssa. Romaanin nimi Tom Lake ei kuitenkaan viittaa henkilöön, vaan paikkaan. Se on tarina kesästä, jonka parikymppinen Lara vietti kesäteatterissa Michiganissa paikassa nimeltä Tom Lake. Siellä hän rakastui komeaan näyttelijäkollegaansa nimeltä Peter Duke, josta tuli myöhemmin Hollywood-tähti. Se on myös tarina aikuisesta Larasta ja hänen perheestään: hänen miehestään Joesta, heidän kolmesta tyttärestään, Emilystä, Maisiesta ja Nellistä, sekä heidän yhteisestä elämästään hedelmätarhalla, joka on sukupolvien ajan kuulunut suvulle. Se on myös tutkielma siitä, kuinka tarinat voivat muokata käsityksiä itsestämme ja toisistamme.

Romaanin nykyhetki sijoittuu kevääseen 2020, jolloin pandemia riehuu ja kaikki kolme aikuista tytärtä ovat kotona sitä paossa. Kirsikkasadon aika on käsillä, mikä vaatii koko perheen panoksen, sillä rajoitusten vuoksi ulkopuolista apua on vain vähän saatavilla. Emily, Maisie ja Nell ovat lumoutuneita äitinsä menneisyydestä näyttelijänä, joka jakoi näyttämön ja suhteen kuuluisan elokuvatähden kanssa. He rukoilevat äitiä kertomaan siitä kaiken. Koska Lara on tarpeeksi väsynyt tyttäriensä aneluun ja koska he kaikki tarvitsevat jotain muuta ajateltavaa, Lara alkaa kertoa heille tarinaansa kirsikanpoiminnan lomassa. Kuulemalla viimein koko tarinan tyttäret luulevat ymmärtävänsä äitinsä tekemät valinnat. Mutta tarinankerronta antaa mahdollisuuden piilottaa yhtä paljon kuin paljastaa, kuten lukija ja tyttäret pian huomaavat.

Kirja avautuu keskellä Laran kertomaa tarinaa: ei pandemia-ajan Michiganissa, vaan 1980-luvun alun New Hampshiressa. Lara kuvailee hetkeä lukioajoiltaan, kun hän oli rekisteröimässä paikallisteatterin koe-esiintymisiin saapuvia. Näytelmä oli Thornton Wilderin vuoden 1938 metadraama Our Town (Meidän kaupunkimme). Huonojen näyttelijäsuoritusten katselu saa Laran kyseenalaistamaan suunnitelmansa opiskella eläinlääkäriksi tai muuhun ”kunnon” ammattiin, ja kokeilemaan omia kykyjään lavalla. Tässä kohtaus keskeytyy, kun Laran keskimmäinen tytär, eläinlääkäriksi opiskeleva Maisie ihmettelee halusiko äitikin tosiaan joskus eläinlääkäriksi. Pienen sananvaihdon jälkeen Lara palaa siihen, mihin jäi. Romaani etenee tällä tarina-tarinan-sisällä -tyylillä koko pituutensa ajan, vaihdellen kirjan nykyhetken ja menneisyyden välillä. Erityisesti ollaan vuodessa 1988, jolloin Lara tapasi Peter Dukin Our Town -näytelmän kesäteatterituotannossa.

Lukija kuuntelee tarinaa, jota Lara kertoo tyttärilleen, ja saa todistaa perheen reaktiot siihen. Mutta lukija kuulee myös Laran yksityiset ajatukset – asiat, joita hän salailee tyttäriltään. Vähitellen sisempi tarina alkaa vaikuttaa kehyskertomukseen, kun Patchett taitavasti punoo yhteen nämä kaksi kerrontaa, ja tietyt Laran menneisyyden hahmot ilmestyvät lopulta myös nykyhetkeen. Patchett ohjaa romaaniaan kuin näytelmää: valitsee kerronnan järjestyksen, ketkä astuvat milloinkin lavalle, milloin verhot kannattaa avata ja sulkea tietyissä kohtauksissa. Siirtymät kerronnan tasosta toiseen ovat saumattomia ja vaivattomia ja molemmissa aikatasoissa on oma viehätyksensä. Usein tällaisissa romaaneissa jompi kumpi aikatasoista vetää enemmän puoleensa, mutta nyt viihdyin yhtä lailla molemmissa. Tarina ei sinällään ole mitenkään ihmeellinen, mutta taitava kerronta antaa siihen ripauksen taikaa. Loppuunkin on varattu pari yllätystä. Ja kyllä on myönnettävä, että Meryl Streepin suvereeni tulkinta nosti taianomaisuutta monta astetta. Laran kertojaääni on kuin tehty Streepille ja miten sulavasti ja vivahteikkaasti hän sen tulkitseekaan!

Tom Lake on periaatteessa pandemiaromaani, mutta samalla se ei oikeastaan ole sellainen. Jos jotain haluan tässä romaanissa kritisoida, se liittyy juuri tähän. Romaanin suhde pandemiaan on hyvin pinnallinen, suojattua elämää elävien rikkaiden ihmisten näkökulma. Lara ei vaikuta kovin huolestuneelta maailmanlaajuisesta pandemiasta tai siitä, että ihmiset kuolevat. Hän on se äiti, joka on vain iloinen siitä, että hänen aikuiset lapsensa ovat kotona. Toki lapset ovat joutuneet keskeyttämään oman elämänsä ja kausityöntekijöiden puute lisää haasteita hedelmätilan pyörittämiseen, mutta muuten pandemia näyttäytyy kirjassa maskien ompelun ohella lähinnä mahdollisuutena kotoilla mukavasti perheen kesken. Näin toki monella tuo aika kului, mutta sen käsitteleminen kirjassa ilman kriittistä pohdintaa tuntuu oudolta. No, muutenkin kirjan nykyhetki on kuvattu hyvin ruusuisesti. Lara rakastaa täydellistä miestään Joeta, joka ei koskaan tee mitään väärää tai epäystävällistä. Onneksi tyttäret on kuvattu kiinnostavammin: tulisieluinen Emily aikoo ottaa suvun tilan hoitoonsa yhdessä naapurissa asuvan poikaystävänsä kanssa eikä koskaan halua saada lapsia, eläinlääkäriksi opiskeleva Maisie on vähän väliä hoitamassa paikkakunnan sairaita koiria tai auttamassa vasikoinnissa, perheen kuopus Nell haaveilee näyttelijän urasta ja osaa lukea äitinsä ajatuksia. Myös Laran nuoruuden kuvauksessa on enemmän rosoisuutta, draamaa ja kiinnostavan ristiriitaisia henkilöitä.

En yleensä innostu näin viihteellisistä romaaneista, mutta Patchett osaa asiansa, ja tätä kirsikkaista kakkua lusikoin mielelläni. Romaani on myös selvästi rakkaudenosoitus Wilderin Meidän kaupunkimme -näytelmälle ja heijastelee sitä monella tapaa. Siksi toivoin, että olisin tuntenut näytelmän paremmin. Siitähän on tehty myös elokuvasovituksia ja Suomessakin sitä on teattereissa esitetty. Jos olisin tiennyt näytelmän olevan niin suuressa roolissa tässä romaanissa, olisin tutustunut siihen ennen lukemista. Nyt tuli googleteltua lukemisen lomassa tietoa ja videopätkiä eri sovituksista. Toki ilmankin näytelmän tuntemista Tom Lake on nautinnollinen lukuelämys, ja Meryl Streepin tulkitsemana elämyksellinen kuunneltava. Se on kertomus naisesta, joka saa nuorena maistaa menestyksen makeaa nektaria, kokee karvaita pettymyksiä ja kirpeitä sattumia ja lopulta löytää elämän suolan kirsikkapuiden katveesta perheen parista.

Ann Patchett:
Tom Lake
HarperAudio 2023
Äänikirjan lukija: Meryl Streep

Sinua voisi myös kiinnostaa

Elizabeth Strout: Lucy by the Sea

Ann Patchett: These Precious Days

Louise Erdrich: The Sentence

Carol Shields: Pikkuseikkoja

Ann Patchett: The Dutch House

Seuraa Kirjaluotsia

äänikirja Ann Patchett englanninkielinen Meryl Streep nuoruus pandemia perhe rakkaus teatteri Thornton Wilder Tom Lake