menu Menu
Ann Patchett: The Dutch House
Harper, Patchett Ann, Ulkomainen kaunokirjallisuus, Yhdysvallat 03/02/2020 0 kommenttia
J. P. Laitinen: Lume Edellinen Trent Dalton: Boy Swallows Universe Seuraava

Habit is a funny thing. You might think you understand it, but you can never exactly see what it looks like when you’re doing it. I was thinking about Celeste and all the years she told me how insane it was that Maeve and I parked in front of the house we had lived in as children, and how I thought the problem was that she could never understand.
”You look disappointed,” Maeve said.
”Do I?” I leaned back in the booth. ”This isn’t disappointment.” We had made a fetish out of our misfortune, fallen in love with it. I was sickened to realise we’d kept it going for so long, not that we had decided to stop.
But I didn’t need to say any of that because Maeve understood it all perfectly. ”Just imagine if she’d come to get the paper sooner,” she said. ”Say, twenty years ago.”
”We could have had our lives back.”

Ann Patchett: The Dutch House

Ann Patchett on yhdysvaltalaiskirjailija, johon olen jo kauan halunnut tutustua. Nyt siihen tuli mahdollisuus, kun mieheni toi tuliaisena työreissulta tämän Patchettin uusimman romaanin The Dutch House ja vielä signeerattuna kappaleena. Upea kansikuvakin houkutteli heti tarttumaan kirjaan. Kansikuvan maalaus on Noah Saterstromin varta vasten tätä romaania varten tekemä ja kuvaa tarinan toista päähenkilöä Maevea. Romaanissa Maeven muotokuva jää kartanon seinälle kummittelemaan kun Maeve ja hänen pikkuveljensä Danny on häädetty pois lapsuudenkodistaan.

Cyril Conroy onnistuu toisen maailmansodan jälkeen rakentamaan menestyneen kiinteistöbisneksen. Mukana on paljon tuuria ja yksi ovela sijoitus ja Conroyn perhe nousee köyhyydestä odottamattomiin rikkauksiin. Cyril päättää yllättää perheensä ja ostaa vaimoltaan salaa ylellisen kartanomiljöön Philadelphian laitamilta. Hollantilaissyntyisen rikkaan suvun aikoinaan rakennuttama talo on nimeltään The Dutch House ja sen upeaa aulaa koristaa edelleen VanHoebookien muotokuvat. Cyril haaveilee onnellisesta ja huolettomasta perhe-elämästä upeassa talossa, mutta talokauppa koituukin kaikkien hänen läheistensä turmioksi. Vaimo ei rakastukaan miehensä yllätykseen vaan inhoaa syvästi talon edustamaa pröystäilevää elämäntapaa.

Romaanin minäkertoja on Cyrilin poika Danny, jonka elämää seurataan useamman vuosikymmenen ajan. Danny on kasvanut lähes koko elämänsä ilman äitiä, isosisko Maeve on paikannut äidin roolia hänen elämässään. Kun isä yllättäen kuolee, sisarusten äitipuoli Andrea heittää sisarukset ulos lapsuudenkodista. Andrea on onnistunut juonittelemaan itselleen miehensä koko omaisuuden, mukaan lukien The Dutch Housen. Ainoa taloudellinen turva, joka sisaruksille jää, on isän perustama opintorahasto, joka kattaa Dannyn sekä Andrean kahden tyttären opiskelun. Maeve patistaa Dannyn hakeutumaan kalleimpaan mahdolliseen koulutukseen ja niin Danny opiskelee lääkäriksi, vaikka oikeasti haluaisi seurata isänsä jalanjälkiä kiinteistöbisnekseen.

Patchett kuvaa kiehtovasti aikuisia sisaruksia, jotka eivät pysty päästämään irti kokemastaan epäreilusta kohtelusta vaan palaavat yhä uudelleen lapsuudenkotinsa portille vääntämään veistä haavassa. He istuvat autossa talon edessä ja jakavat muistojaan elämästä talossa: äidistä joka karkasi hyväntekijäksi Intiaan mutta hylkäsi samalla omat lapsensa, lapsenvahdista jolla oli suhde isän kanssa ja joka sai potkut lyötyään Dannya kauhalla, isästä joka halusi löytää jonkun joka rakastaisi taloa kuten hän, äitipuolesta joka pilasi kaiken, siskopuolista jotka olivat omalla tavallaan uhreja myös. Danny saa yhä uudelleen huomata, että hänen muistonsa ovat erilaisia kuin isosiskon. Vuodet kuluvat, Danny menee naimisiin ja saa omia lapsia, ja yhä sisko ja veli palaavat Dutch Housen varjoon. Lopulta heidän on kohdattava kaikki ne ihmiset, jotka heidät kauan sitten hylkäsivät. Pohtiessaan kysymyksiä rakkaudesta ja anteeksiannosta myös siskon ja veljen siteiden lujuus joutuu koetukselle.

The Dutch House on upeasti kirjoitettu romaani rikkinäisistä perheistä, sisarussuhteista, muistoista, rakkaudesta ja anteeksiannosta. Patchett kirjoittaa elävästi kuvaillen ja koko tunteiden kirjolla, avaten henkilöidensä sisäisen maailman pieniä nyansseja myöten. Ajassa ja muistoissa edestakaisin liikkuva kerronta on ilmavaa ja vaivatonta, joitakin suvantokohtiakin tosin löytyy. Etenkin Maeve on herkullinen hahmo, huippuälykäs ja karismaattinen nainen, joka luopuu omista unelmistaan huolehtiakseen veljensä hyvinvoinnista ja tulevaisuudesta. Myös Maeven diabetes tuo hänen persoonaansa kiehtovaa haurautta. Dannyn vaimo ei ymmärrä sisarusten tarrautumista toisiinsa eikä halua olla Maeven kanssa tekemisissä enempää kuin on pakko. Dannylle Maeve on äidin korvike ja asetelma muuttuu dramaattisesti, kun äiti vanhoilla päivillään yllättäen palaa lastensa elämään.

Mietin kirjaa lukiessa, että se toimisi varmasti upeasti äänikirjana, mutta enpä osannut odottaa, että äänikirjaversion lukee itse Tom Hanks. Kuuntelin siitä näytteen ja hyvältähän Dannyn tarina kuulosti Hanksin tutulla äänellä luettuna. Tekisi melkein mieli aloittaa tämä tarina alusta.

Helmet-lukuhaaste:
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 41 – Kirjassa laitetaan ruokaa tai leivotaan.

Ann Patchett:
The Dutch House
Harper 2019
Omasta hyllystä

Ann Patchett anteeksiantaminen perhe sisarussuhteet The Dutch House


Edellinen Seuraava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Peruuta Lähetä kommentti

keyboard_arrow_up