Not that this inward amazement of Dorothea’s was anything very exceptional: many souls in their young nudity are tumbled out among incongruities and left to ‘find their feet’ among them, while their elders go about their business. Nor can I suppose that when Mrs. Casaubon is discovered in a fit of weeping six weeks after her wedding, the situation will be regarded as tragic. Some discouragement, some faintness of heart at the new real future which replaces the imaginary, is not unusual, and we do not expect people to be deeply moved by what is not unusual. That element of tragedy which lies in the very fact of frequency, has not yet wrought itself into the coarse emotion of mankind; and perhaps our frames could hardly bear much of it. If we had a keen vision and feeling of all ordinary human life, it would be like hearing the grass grow and the squirrel’s heart beat, and we should die of that roar which lies on the other side of silence. As it is, the quickest of us walk about well wadded with stupidity.

– George Eliot: Middlemarch

On vuoden toisen klassikkohaasteen aika. Kooste haasteeseen luetuista kirjoista löytyy Yöpöydän kirjat -blogista. Sieltä kannattaa etsiä lukuvinkkejä, jos klassikot vetävät puoleensa. Minua ne vetävät puoleensa erityisesti kesäisin ja siksi tämä heinäkuinen haastepäivä tuntuu vain luontevalta jatkumolta tavalliselle kesälukemiselle. Tällä kertaa tosin valitsin vähän jykevämmän klassikon, jonka parissa vierähti melkein kokonainen kuukausi. George Eliotin Middlemarch on painoksesta riippuen noin tuhatsivuinen. Kirjan suomennos vuonna 1966 julkaistiin kahtena niteenä (Middlemarch 1–2, suom. Aune Tuomikoski, WSOY). Minä kuuntelin romaanin Juliet Stevensonin lukemana äänikirjana, jolla oli pituutta lähes 36 tuntia. Tuntui siis siltä kuin olisin lomaillut heinäkuun Middlemarchissa. Oikeasti sinne ei voi matkustaa, sillä se on Eliotin keksimä fiktiivinen kaupunki, jonka hän on sijoittanut jonnekin Midlandsin alueelle keskisessä Englannissa. Esikuvana saattaa olla Coventry, jossa Eliot eli Mary Ann Evans (1819-1880) asui ennen muuttoaan Lontooseen.

Kuten kirjan alaotsikko A Study of Provincial Life kertoo, romaani kuvaa fiktiivisen maakuntakaupungin asukkaiden elämää monesta näkökulmasta. Romaanin aikajänne ulottuu vuosiin 1829-1832. Middlemarch edustaa varhaista realismia ja viittaa moniin historiallisiin tapahtumiin. Middlemarchin asukkaiden elämään vaikuttavat monet tuon ajan uudistukset, kuten rautateiden tulo, lääketieteen kehitys ja vuoden 1832 vaalipiiriuudistus, joka antoi monille aiemmin vailla äänioikeutta olleille äänestäjille äänioikeudet. Kirjan henkilöt osallistuvat aktiivisesti keskusteluun näistä teemoista, osa heistä myös pyrkii olemaan tiiviisti mukana kehityksessä. Tietysti aina on niitä, jotka haluaisivat kaiken pysyvän ennallaan ja suhtautuvat epäilevästi kaikkeen uuteen. Sen saa huomata ainakin kaupungin uusi nuori lääkäri Tertius Lydgate, joka toivoo saavansa tutkimuksillaan aikaan suuria edistysaskeleita, mutta joutuukin epäsuosioon ja lopulta luopuu unelmistaan vaimonsa mieliksi.

Romaanissa on paljon henkilöitä, joiden elämät risteävät ainakin osittain. Juonikin on niin monitasoinen, että sitä on mahdoton tiivistää, mutta tässä joitakin päälinjoja, joita romaanissa seurataan. Dorothea (Dodo) Brooke on omapäinen, idealistinen ja älykäs nuori nainen, joka vastoin läheistensä toiveita menee naimisiin itseään paljon vanhemman aatelismiehen Edward Casaubonin kanssa. Syynä ei ole miehen varallisuus, vaan Dorothea ajattelee voivansa saada mahdollisuuden laajentaa mieltään oppineen miehen läheisyydessä ja toivoo voivansa auttaa miestä tämän tutkimuksissa. Jo häämatkalla Roomassa käy selväksi, ettei mies kaipaa sellaista vaimoa, joka häiritsisi hänen älyllistä työtään. Sitä paitsi suureellinen tutkimus The Key to All Mythologies ei vaikuta edistyvän, vaikka Casaubon viettää sen parissa lähes kaiken aikansa. Dorothean auttamishalu vain ärsyttää Casaubonia, joka ei kehtaa myöntää, että tutkimus on auttamattomasti vanhentunut. Pikkumainen ja naurettava Casaubon saa lisää ärsyyntymisen aihetta, kun huomaa serkkunsa Will Ladislawin ja Dorothean kiintyneen toisiinsa. Mustasukkaisuuksissaan Casaubon tekee testamenttiinsa lisäyksen, jonka mukaan hänen vaimonsa ei saa hänen omaisuuttaan, jos menee naimisiin Ladislawin kanssa. Casaubon on siis huomannut saman kuin lukijakin – Dorothea ja Will ovat luotuja toisilleen – mutta pariskunnalla itsellään menee tovi jos toinenkin asian myöntämiseen.

Kunnianhimoinen nuori lääkäri Tertius Lydgate on mukana rinnakkaisessa mutta edelliseen juonikuvioon liittyvässä tarinassa, joka kertoo kunnianhimosta, ylpeydestä ja itsepintaisesta tarpeesta pitää yllä kulisseja. Turhamainen, kaunis ja pinnallinen Rosamond Vincy menee naimisiin Lydgaten kanssa uskoen tämän nostavan hänen yhteiskunnallista asemaansa ja mahdollistavan helpon elämän. Kun Lydgate joutuu taloudellisiin vaikeuksiin, Rosamund vastustaa miehen yrityksiä säästää, sillä pitää tällaisia uhrauksia alentavina ja loukkaavina. Hän ei kestä ajatusta yhteiskunnallisen aseman menettämisestä, mikä ajaa avioliiton kriisiin. Rosamondin veli Fred Vincy taas on rakastanut Mary Garthia lapsesta asti. Fredin perhe toivoo hänestä pappia, mutta Fred tietää, ettei Mary silloin menisi hänen kanssaan naimisiin (Maryn mielestä papit ovat jokseenkin naurettavia). Fred odottaa perintöä sedältään, mutta se meneekin toisaalle. Hän joutuu etsimään vaurautta ja kunniallisuutta muualta ja monien epäonnistumisten jälkeen onnistuu löytämään ammatin, joka kelpaa Marylle.

Neljäs keskeinen juonikuvio liittyy varakkaaseen pankkiiriin Nicholas Bulstrodeen, jonka puoleen moni middlemarchilainen kääntyy rahahuolissaan. Hänen vaurautensa alkuperään liittyy kuitenkin kyseenalaisia seikkoja ja ne uhkaavat paljastua, kun Middlemarchiin saapuu epämiellyttävä henkilö hänen menneisyydestään aikomuksenaan kiristää häntä. Yrittäessään estää salaisuuksien paljastumisen Bulstrode uppoutuu vain entistä syvemmälle liemeen ja hänen häpeälliset tekonsa uhkaavat tahrata myös muita middlemarchilaisia. Juorujen kohteeksi joutuvat ainakin Will Ladislaw, Tertius Lydgate sekä Vincyn perhe, sillä Bulstrode on naimissa Fredin ja Rosamundin tädin Harriet Vincyn kanssa.

Henkilöhahmojen runsauden ja juonenkäänteiden moninaisuuden ansiosta Eliot pystyy pitämään kirjan vauhdin varsin nopeana eikä tylsiä hetkiä juurikaan ole. Toki kuukauteen mahtui päiviä, jolloin en niin innokkaana odottanut Middlemarchiin palaamista. Varsinkin loppupuolen pitkälliset Bulstrode-jaksot puuduttivat. Romaanin alussa elin niin täysillä mukana Dorothean epäonnisessa avioliitossa, että tuntui lähes julmalta, kun näkökulmaa vaihdettiin muihin henkilöihin ja tarinalinjoihin. Onneksi Dorotheaan palattiin ja muidenkin henkilöiden kohtalot alkoivat kiinnostaa. Eliotin havainnot elämästä ovat tarkkoja ja nokkelia. Hän osaa myös olla hauska, usein yllättävillä tavoilla. Äänikirjassa näyttelijä Juliet Stevensonin eläytyvä lukeminen korosti tiettyjen henkilöiden koomisuutta. Itse pidän eläytyvästä lukemisesta ja Stevenson tulkitsee loistavasti juuri englantilaisia klassikoita.

Middlemarch käsittelee monisyisesti monia kiinnostavia teemoja, kuten naisten asemaa, avioliittoa, uskonnon ja tieteen välistä suhdetta, koulutusta ja uudistuspolitiikkaa. Vaikka tässä pitkässä teoksessa käsitellään monia aihealueita, vahvimmin esiin nousee kolme teemaa: sosiaalinen asema, konventiot ja ihmissuhteet. Tuon ajan ihmisiä ohjasivat jäykät konventiot ja niistä poikkeaviin suhtauduttiin jyrkän tuomitsevasti. Eliot tuo sen loistavasti esiin ja satiirisoi ajan henkeä hienovaraisesti. Kaikki kirjan keskeiset henkilöt elättelevät kerta toisensa jälkeen harhakuvia ympäröivästä maailmasta, jotka osoittautuvat vääriksi ja usein jopa haitallisiksi. He kamppailevat sen kanssa, mikä on omalle asemalle sopivaa tai mahdollista. Ennen kaikkea Middlemarch on myötätuntoinen kuvaus ihmisluonnon väistämättömästä hauraudesta ja erehtyväisyydestä, mutta myös ihmisten kyvystä ystävällisyyteen, rohkeuteen ja oikeudenmukaisuuteen. Dorothea etsii elämälleen merkitystä ja haluaisi olla osa jotain suurta ja tärkeää. Lopulta hän ymmärtää, että myös tavallinen pieni elämä voi olla merkityksellistä. Ihailen myös hänen optimismiaan ja positiivista suhtautumista kanssaihmisiin. Tämä Dorothean toteamukseen onkin hyvä lopettaa: People are almost always better than their neighbors think they are.

George Eliot:
Middlemarch.
A Study of Provincial Life
Naxos Audiobooks 2014
(alun perin julkaistu 1872)
Äänikirjan lukija: Juliet Stevenson

Muissa blogeissa:
Luetut, lukemattomat
Oksan hyllyltä
Tuulevin lukublogi

Sinua voisi myös kiinnostaa

Joanna Biggs: A Life of One’s Own: Nine Women Writers Begin Again

Sylvia Townsend Warner: Lolly Willowes, or, The Loving Huntsman

Anne Brontë: Agnes Grey | Klassikkohaaste 17

Henry James x 2 | Klassikkohaaste 15

Elizabeth Gaskell: North and South

Elizabeth Bowen: The Last September | Naistenviikkohaaste 2021

Daphne du Maurier: Rebecca

Evelyn Waugh: Brideshead Revisited | Klassikkohaaste 12

Jane Austen: Pride and Prejudice & Carol Shields: Jane Austen | Klassikkohaaste 9

Seuraa Kirjaluotsia

#klassikkohaaste 1800-luku äänikirja avioliitto englanninkielinen George Eliot ihmissuhteet klassikko Middlemarch naisten asema pikkukaupunkikuvaus