Mr. Weston was now gone, and we too went on our way; but as we returned, after having deposited the hare in a farm-house, and demolished some spice-cake and currant-wine in exchange, we met him returning also from the execution of his mission, whatever it might be. He carried in his hand a cluster of beautiful bluebells, which he offered to me; observing, with a smile, that though he had seen so little of me for the last two months, he had not forgotten that bluebells were numbered among my favourite flowers. It was done as a simple act of goodwill, without compliment or remarkable courtesy, or any look that could be construed into ‘reverential, tender adoration’ (vide Rosalie Murray); but still, it was something to find my unimportant saying so well remembered: it was something that he had noticed so accurately the time I had ceased to be visible.

Anne Brontë: Agnes Grey

Vuonna 1847 kaikki kolme Brontën sisarusta julkaisivat kukin romaanin. Charlotte Brontëlta ilmestyi Jane Eyre (Kotiopettajattaren romaani), Emily Brontëlta Wuthering Heights (Humiseva harju) ja nuorin sisko Anne Brontë julkaisi esikoisromaaninsa Agnes Grey (Agnes kotiopettajatar). Tämän kesän klassikkohaasteeseen halusin tutustua isosiskojen menestyksen varjoon jääneen Annen romaaniin. Romaani seuraa Agnes Greyta, papin tytärtä, joka pestautuu kotiopettajattareksi auttaakseen rahavaikeuksiin ajautunutta perhettään. Romaani perustuu suurelta osin Anne Brontën omiin kokemuksiin kotiopettattarena viiden vuoden ajan.

Agnesin isä menettää vaatimattomat varansa, kun epäonninen sijoitus vaipuu meren pohjaan uppoavan kauppalaivan mukana. Isä vaipuu masennukseen ja Agnesin on äitinsä ja siskonsa kanssa kannateltava perheen toimeentuloa. Agnesia ärsyttää, että kaikki kohtelevat häntä kuin lasta. Todistaakseen kykynsä ja ansaitakseen rahaa hän on päättänyt saada kotiopettajattaren paikan. Pitkän suostuttelun jälkeen hän saa luvan yrittää. Ensimmäinen perhe Bloomfieldit osoittautuu traumaattiseksi. Neljä pientä lasta ovat aivan hunningolla ja terrorisoivat Agnesta minkä ehtivät. Perheen esikoisen, 7-vuotiaan Tomin, lempiharrastus on pikkulintujen kiduttaminen. Vanhempia taas ei kiinnosta lasten moraalinen kasvatus ja Agnesia he kohtelevat kuin alhaista piikaa. Alle vuoden päästä Agnes saa potkut ja palaa kotipappilaan häntä koipien välissä. Agnesia ei kuitenkaan vähällä lannisteta, vaan hän haluaa yrittää uudelleen.

Toinen perhe on hieman ensimmäistä parempi. Murrayn perheellä on vähän vanhempia lapsia: kaksi nuorta poikaa, 16-vuotias kaunis ja itsekäs Rosalie sekä hänen poikamainen nuorempi sisarensa Matilda, joka mieluummin ratsastaa hevosillaan kuin pukeutuu tanssiaisiin. Ainakin lapset ovat isompia ja aikaa jää muuhunkin kuin kauhukakaroiden kaitsemiseen. Agnes ehtii myös käydä lukemassa köyhille vanhuksille. Toinen ilon aihe on paikallisen seurakunnan uusi pappi Mr. Weston, joka tuntuu kiinnittävän huomiota myös Agnesiin. Ainakin mies muistaa, että kissankellot ovat hänen lempikukkiaan. Mutta eihän vaatimattoman kotiopettajattaren ole soveliasta osoittaa olevansa ihastunut. Sen sijaan Agnesin suojatti Rosalie ei kainostele hyödyntää viehätysvoimaansa vaan suorastaan nauttii saadessaan sulhasehdokkaat vannomaan rakkautta ja sitten torjuu nämä julmasti.

Viime kesän klassikkohaasteeseen luin kahden romaanin verran Henry Jamesia ja hyvin samanlaiseen maaperään asettuu myös Anne Brontën Agnes Grey. Sen päähenkilön hurskaasta hyveellisyydestä ja vaatimattomuudesta tulee mieleen romaanin The Spoils of Poynton päähenkilö Fleda Vetch, jonka periaatteellinen uhriutuminen hyveiden ja kunniallisuuden vuoksi sai minut viime kesänä kiristelemään leukapieliä. Kotiopettajattarien maailmaan taas sijoittui Henry Jamesin romaani What Maisie Knew, joka Agnes Greyn tapaan jakaa ihmiset kahteen kastiin: etuoikeutetut ihmiset ovat julmia ja piittaamattomia ja työväenluokka uhrautuvia ja hyveellisiä.

Agnes Greyssa jaottelu hyviin ja pahoihin on erityisen selvä. Koko romaanin aikana Agnes ei tee yhtäkään virhettä eikä siten kehity tai muutu. Agnes antaa sydämensä ja sielunsa sairaalle ja köyhälle perheelleen, huolehtii antaumuksella pahansuovista hoidokeistaan ja kunnioittaa työnantajiaan. Silti hänen työnantajansa halveksivat häntä ja kiittämättömät lapset käyttävät häntä omiin itsekkäisiin tarkoistusperiinsä. Perheet, joissa hän työskentelee, ovat räikeän koppavia ja manipuloivia. Jopa perheiden pienimmät lapset ovat vapaan kasvatuksen ja vanhempiensa antaman huonon esimerkin pilaamia, eikä Agnesin hyvät aikeet korjata tämä vääryys omalla opetuksellaan ota onnistuakseen.

Agnes Grey on romaani, joka tuntuu kuin pastorin tyttären kirjoittamalta – ja sitähän se onkin. Siinä on tuttu sekoitus vanhurskautta, marttyyriutta ja tuomitsemista – kaikki ominaisia piirteitä “kristillisille” romansseille. Valitettavasti se romanssipuoli ei vedä vertoja muiden Brontën sisarusten monimutkaisemmille ihmissuhdekuvauksille. Agnesin ja Mr. Westonin kädenlämmin romanssi on ennalta-arvattava ja vailla draamaa. Huolimatta laimeasta rakkaustarinasta ja päähenkilön jatkuvasta moralisoinnista, romaani ei kuitenkaan ole huono. Anne Brontën lahjakkuus yhteiskuntakriitikkona pääsee oikeuksiinsa romaanin edetessä ja tuhmien Murrayn sisarten kuvaus on herkullista. Kiinnostavia ovat myös ensimmäisen isäntäperheen hemmotellut lapset, jotka käyttäytyvät kuin olisivat valmistautumassa uraan sarjamurhaajina. Kerronnallisesti Agnes Grey muistuttaa Jane Eyren minäkerrontaa, jossa välillä puhutellaan lukijaa: Dear reader. Tämä lukijan tuttavallinen puhuttelu oli toki yleisempikin tapa viktoriaanisen ajan kirjailijoilla.

Kirja löytyi Audiblen Plus-katalogista äänikirjana ja lukijana oli Emilia Fox, jonka mainiosti lukemia Muriel Sparkin novelleja kuuntelin aiemmin tänä kesänä. Plus-katalogissa on maksuttomia äänikirjoja Audiblen tilaajille ja joukossa on paljon laadukkaita klassikkoja. Tätä äänikirjaa oli kuitenkin tuskallista kuunnella, sillä äänityksen laatu oli suorastaan surkea. Taustalla kuului ihmeellistä moottorin hurinaa ja särinää, volyymin taso vaihteli ja äänikirjan editointi oli ilmeisesti jäänyt tekemättä. Hulluinta oli, että kesken lukemista Fox sanoi hieman epävarmalla äänellä “End of side 2. Side 3.” ja toisti nämä “puolenvaihdot” vielä myöhemmin pariin otteeseen. Ehkä käsikirjoitus oli alun perin tehty kasetille nauhoitettua äänikirjaa varten eikä lukijaa ollut neuvottu jättämään nuo kohdat lukematta. Onneksi äänikirja oli suhteellisen lyhyt (6,5 tuntia), joten kyllä tuon jaksoi paremman puutteessa kuunnella loppuun. Anne Brontë ehti vielä ennen kuolemaansa julkaista toisen romaanin The Tenant of Wildfell Hall, joka sai huomattavasti paremman vastaanoton kuin tämä esikoinen. Ehkä sille voisi joskus antaa mahdollisuuden.

Anne Brontë:
Agnes Grey
Audible Studios 2008
(alun perin julkaistu 1847)
Äänikirjan lukija: Emilia Fox

Sinua voisi myös kiinnostaa

Henry James x 2 | Klassikkohaaste 15

Ivy Compton-Burnett: More Women Than Men

Elizabeth Gaskell: North and South

E. M. Forster: A Room with a View | Klassikkohaaste 13

Daphne du Maurier: Rebecca

Evelyn Waugh: Brideshead Revisited | Klassikkohaaste 12

Jane Austen: Pride and Prejudice & Carol Shields: Jane Austen | Klassikkohaaste 9

Seuraa Kirjaluotsia

#klassikkohaaste 1800-luku äänikirja Agnes Grey Anne Brontë kotiopettaja