Loiko tiikerin sama joka loi karitsan? Suhtaudun kysymykseen pakkomielteisesti. Se liippaa niin läheltä sitä kaikkein perimmäistä kysymystä, jossa analysoinnin rationaalinen prosessi loppuu ja esiin rajaantuu se hetki, kun ainoa vaihtoehto on antaa periksi – ja ehkä ottaa ajatus uuteen käsittelyyn, mutta nyt eri muodossa, sellaisessa henkisessä muodossa, johon kaikki eivät ole valmiita tarttumaan. Onko minut […]

Kaikkina aikoina lapsia on kasvanut ja kasvatettu ydinperheiden ulkopuolella, useamman aikuisen, usein jopa koko kyläyhteisön, toimiessa heidän sosiaalisina vanhempinaan. Varsinkin nykyaikana vastaavanlaisia perhesikermiä syntyy usein avioerojen seurauksena, jolloin lapsi kasvaa useammassa kodissa molempien vanhempiensa ja mahdollisten bonusvanhempiensa kanssa. Kumppanuusvanhemmuutta voi pitää näiden melko tavallisten lapsuuden olosuhteiden suunniteltuna ja säänneltynä versiona, jonka lähtökohtana ovat hyvät aikeet […]

Päivät täällä, Liv ajattelee, ensin yksi, sitten toinen ja kolmas, illat koittavat kuin huomaamatta ja he sanovat että mihin tämäkin päivä taas katosi, poistuvat yksitellen omiin huoneisiinsa, äidillä vesilasi toisessa ja kirja toisessa kädessä, Teo puoliunessa Telman sylissä, hän ja Ellen viimeisinä, nukahtavat varhain ovia lukitsematta ja ikkunat auki, heräävät kun heräävät, seuraavana päivänä sama […]

Hildur piti satamista. Kala tuoksui, lokit kirkuivat. Satamassa aisti jatkuvan liikkeen ja sen, ettei mikään ollut pysyvää. Kulunut kevät oli ollut huijausta, ja hän hölmö oli mennyt uskomaan siihen. Hän oli luullut, että rauha olisi vihdoin laskeutunut hänen elämäänsä. Ensin ei ollut tapahtunut mitään tavanomaisuudesta poikkeavaa pitkään aikaan. Sitten kaikki oli rysähtänyt kerralla niskaan. Mökkimurtoja […]

Marta Camino vio bajar por la pasarela del barco a Honesta y a Pablo, y detrás de ellos a Matilde y Daniel. Pablo fue presentado rápidamente y se despidió en seguida.—Es un amigo —dijo Honesta—. Un pintor célebre… en realidad, genial…Marta siguió con los ojos durante un momento a aquel joven pequeño y enjuto, de […]

Täällä ei ole metsää. Jätimme metsän Näytämöön. Täältä metsä on tuullut pois, jättänyt vain pajukoita suojaisimpiin poukamiin. Joudumme lämmittämään turpeella tai ostamaan polttopuuta ihmisiltä, jotka kuljettavat sitä Vesisaareen. Lapset poimivat ajopuita. Poika, joka raahaa perässään sileäksi huuhtoutunutta runkoa, muistuttaa Heikkiä ja saa sydämeni kivistämään. Metsä täällä olemme me, ajattelen nähdessäni ihmisten virtaavan hierualle ja veneille […]

18. joulukuuta 1970 Rakas Michele, Tapasin sen Via dei Prefettin tytön. Maran. Mikä sarjakuvanimi. Maria olisi parempi. Yksi i-kirjain lisää, ja kaikki voisi olla toisin. Vein hänelle vähän rahaa. Pyysin ne äidiltä. Osvaldo tosin sanoo, että Mara tarvitsisi työpaikan enemmän kuin rahaa. Se ei ole kovin yksinkertaista, sillä hän ei osaa mitään. Osvaldo järjesti hänet […]

Soittimessa on kullanvärinen cd-levy. Hän ottaa sen ulos. Myös se puoli, johon on painettu levyn sisältö, hohtaa pikemminkin kultaisena tai messinkisenä eikä hopeisena, joka hänen muistaakseen oli levyjen yleisin väri. Hänen olonsa on puoliksi jännittynyt, puoliksi pelon kangistama. Kuulokkeet ovat kuluneet. Korviin työnnettävissä osissa on kuivunutta vaikkua – hän hakee lavuaarin vierestä paperia ja pyyhkii […]

Kun vuorilla sataa, joki nousee, ja siksi majat ja talot on rakennettu rinteisiin. Se saa aikaan vaikutelman, että Río Blanco hallitsee maisemaa, elää elämäänsä alhaalla, paisuen ja kutistuen, ja talot seuraavat sitä etäältä. Andres ja Marie Møllerin talo sijaitsee yhden mäen länsipuolella niin, että vasta ilta-aurinko osuu sen seiniin. Siis niinä harvoina hetkinä, kun taivas […]

Tungen koko ruumiini jalkateriä lukuun ottamatta toppatakin sisään ja upotan pääni poskia myöten syvälle huppuun, mutta lunta sataa silti oikealle nenänsivulleni ja silmäluomilleni. Annan lumen kerrostua kasvoilleni, sillä jos pyyhkisin sen kädelläni, palloksi kertynyt ruumiini avautuisi, ja ennen kaikkea niin tuottamani lämpö karkaisi. Tärisevää leukaani särkee niin, että puren lumen peittämää, jäykkää hihaa kun mielessäni […]